On tosiaan kovasti todennäköisempää, että toimistossa toimitaan kuin virastossa. Siitä, virotaanko virastossa todennäköisemmin en ole kuitenkaan varma. Ainakaan aamuisin tähän aikaan.

Liukastelu ottaa lujille.

Vaikka olen ihan vastakkaiselta suunnalta kuin Turusta, lapsuudessani kuulin käytettävän lähes yhtä paljon sanoja 'lainasto' ja 'kirjasto'. Edelleen vanhempi väki sanoo toisinaan 'lainasto' täälläkin päin Suomea. Eikö Mealle ole osunut korvaan kertaakaan? Itse toki sanon valveutuneesti 'kirjasto'.

Vaikken tietenkään ole taikauskoinen, pistää hieman miettimään tuo liukastunut musta kissa. Sinuna menisin aika varovasti tämän päivää. Tai vaikka loppuvuoden.

Virkasisko puhuu taas järjen ääntä; olisihan se nyt pitänyt itsekin muistaa, että virastossa ei virota. Mutta sehän olikin vastoin teoriaa, joten oikein siis. Toimistoissa ei myöskään toimita, olen jo tänä aamuna sen karvaasti kokenut. M.O.T.

Kyllä lapsuudessa meillä kotona mentiin lainastoon ja silloin jo minulla oli karvat pystyssä asiasta ja koska minulla on aivan erityisen hellä, intiimi ja rakas suhde kirjastoon, se on siis minulle vain ja ainoastaan kirjasto. Tässä en jousta.

Aivan, Herkku, pidän kissaa salaliitolta karanneena etiäisenä ja aion olla varovainen noin jouluun asti. Ehkä jopa loppiaiseen.

Lainastossa mekin kävimme lapsena, mutta aikuistuessa huomasi, että siellä on paljon muukin mahdollista kuin lainailu. Kirjasto on hieno suomenkielen sana. Lainasto taas ikävänkuuloinen lainasana.

Mutta hei, totta kai kissatkin liukastelevat. Varsinkin ensijäillä. Se on niille aina yhtä nolo hetki. Kuten on myöhemmin talvella oksalta putoavan lumipaakun alle jääminen pikkulintua kytätessä. Kissoilla on oikeastaan aika runsaasti noloja hetkiä. Ehkä minä niihin juuri siksi tunnen niin suurta yhteyttä.

Hei ennen kuin menet bussilla Marttireppu selässä rengastoon, huuda kovaa apua niin rengasreiska voi tulla tekemään kotirengastuksen, vai eikö muka?

Tosin tunnen eräänkin, jonka tilaama remonttireiska ensin teki remontin, ja sitten rengasti emännän. Ovat onnellisesti naimisissa nyt. Riskinsä siis kaikessa. Myös itsetehdyssä renkaanvaihdossa, sanoo nimimerkki pultit löysällä.

Niin.

Laitteen rikkontuminen ärsyttää ja hermostuttaa vaikka se on normaalia, kuin ihmisen vanheneminen ja rainaahtuminen. Uuden laitteen osoittautuminen heti kättelyssä vialliseksi sapettaa toisella tapaa, kaikki se vaiva ja puliveivaaminen kiukuttaa.

Mitähän elämä olisi jos kaikki menisi kuin suunnitellaan, -ärsyttäisi yksitoikkoisuus?

Litteän TV:n hajotessa takuuajan jälkeen on tulevaisuudessa ärsyttävä juttu monelle, -arvaan.

Plasma TV:n elinikä on rajallinen 3-4 vuotta kovaa käyttöä ja juuri se ruutu maksaa niin paljon että ei TV.tä kannata korjata. Jos viet huoltoon analyysi maksaa jonniinkin verran ja saat sillä rahalla tiedon että TV:si on rikki ja se pitää hakea pois maksamisen kera. Ei tuolle yhtälölle ole ratkaisua koska huoltoliikkeet ei tee talkootyötä ja kalliimpaa korjausta kuin uuden hinta, ei kannata tehdä.

Aikoinaan ihan nuorena kiersin kotikylillä taloissa korjailemassa televisioita kahvipalkalla.

Erään köyhän naapurinmummon -eli Lyylin, ainoa iltojen ilo oli mennyt rikki. Kuinka kurja olikin kertoa hänelle se totuus että uudehkon TV:n kuvaputki on sökö ja korjaus ei kannattane. Lisäksi halusin että tuollainen tuomio tulisi arvostetummalta taholta ja pyysin kysymään vielä paikkakunnan TV-huoltoliikkeestäkin samaa asiaa.

Sama tuomio sieltähän myös tuli ja maksullisena.
Tuosta Lyylistä voin kertoa myöhemminkin, joten panepa nimi muistiin.

Se radiosi kello on mennyt visuaalisuudessa parempaan suuntaan. Näyttää ihan kellolta ja näyttää aikaa. Rannekellot alkoivat mennä kaikki muotoilijoiden talutusnuorassa ihan ihmeelliseksi muutama kymmenen vuotta sitten. Sitä parempi mitä ihmeellisemmän näköinen ja mitä vähemmän muistuttaa tavallista kelloa. Rannetietokoneita ja kaikenmaailman vinksinvonksaleita. Se Swatch sen hullutuksen aloitti ja päätyi lopulta Smarttiin.

Ei kyl o lainasto mitenkkä kovi yleine sana täälpäi (eli Turus). Kuullu maar määki sen ole, mut en sunkka ite käyt.

Sen sijaan kyllä ympäri Suomea maastoissa "tehdään makaamistoimenpiteiden suorittamista" ihan yleisesti.

Nyt täytyy syvästi pohtia, että juoksiko sen mustan kissan editse juuri ennen liukastumista musta pieni hiiri, tai vastaava.

Mikä aiheuttaa huonoa onnea mustille kissoille? Entäs mikä on onnekasta nelilehtisille apiloille?

Lainasto, no joo, jos ainoa funktio olisi lainata niitä kirjoja ja lehtiä. Vaan voihan kirjastossa tosiaan tehdä muutakin. Mutta mitäs sitten kun KIRJAstossa on lehtiä ja nettikin kirjojen lisäksi, ei se ainakaan lehdistö voi olla.

Ugus on oikeassa. On se kyllä noloa, kun kissa kaatuu. Kissaparka on ihan nolona ja sitten ihminen on niinkuin myötänolona ja kissa köyristää selkäänsä, nostaa häntäänsä ja on muka ylpeän tietämätön kaatumisestaan ja noloudestaan. Vähän sama kuin blogittaja kirjoittaisi vaikka niinkuin yhteen, noloa.

Onko olennaisempaa kuin kotirengasto? Miksei tosiaan ole liukkaan kesärengastokeliajan kotirengaspalvelua? Kysynpä vaan.

Siksipä minä siihen bentley-kelloon niin ihastuin, kun se on niin kello. Nykyisin ei enää näe kuin diginäyttöjä. Onko silläkään nyt niin maailmallista väliä, että herääkö 5.54 digiajastettuun aikaan vai noin kuudelta pluusmiinus viisi. Kun kuitenkin makoilee sängyssä herätyksen jälkeen. Minä muistutan Murphy Lyylistä.

Jaa että kokoko Suomessa lainasto elää ja voi hyvin. Näinkö on Staiscase? En kyl ala. Nykyisin kirjasto on enempi varasto, kun sieltä niin paljon varastetaan. Varastomyymälä herättää ajatuksia, näin ollen.

Iina heitti pahan. Onko kirjasto enempi koneisto vai lehdistö? Lehtikoneisto tai konelehdistöverkosto.
Että piti taas tämäkin asia ottaa pohdittavaksi. Ei tästä mitään tule. Ja kissan mustahiitri-probleemakin vielä. Täytyy muuten olla kissaale musta hiiri se juttu. Miksi se muuten juoksisi tien poikki.

Kissahan ylittää ylpeydessään ja sen kanssa käyvän lankeemuksen nöyryyttävyydessä useimmat ihmiset. Katsokaapa kissaa, joka hyppää lattialta sohvalla vain tajutakseen, että onkin laskeutunut jonkin dynaamisemman alustan, kuten vaikka liukkaan kuvalehden päälle.

Maahan tömähtävä kissa ei kanna huolta siitä sattuiko siihen vaan siitä, näkikö kukaan, ja jos näki kuinka tilanteen voi vielä pelastaa. Kissa oikaisee selkänsä kyyrystä ylvääksi, ja astelee erittäin määrätietoisesti keittiöön.

Siis ruokaahan tässä itse asiassa oltiin koko ajan menossa hakemaan!

Siunatkoon, täällä menee pää lopulleen sekaisin teidän sanaseppojen kanssa.

No niin Veera, muistutit siitä, että minähän olen enemmän kissa kuin ihminen. Kun kaadun, en sure sitä, että polveen sattui tai venähtikö niska vaan että näkikö kukaan ja nousen ylväästi kuin en olisi konsaan langennut. Jos olisi minulla häntä, nostaisin sen tiripystyyn, kiepauttaisin hännän päässä olevaa pientä koukkua pari kertaa puolelta toiselle ja puhdistaisin sitten keskellä tietä istuen rapaantuneet vaatteeni hitaan tyylikkäästi nuollen ja katsoen ohikulkevaan ihmistöön kuin pilaantuneeseen silakkaan.

Herkku, paraskin seppo mitään puhumaan pään kiepittämisestä.

Se muuten mea on totta, että lähes jokainen ihminen kaatuessaan miettii enemmän sitä, että näkikö kukaan kuin että sattuiko.
Paitsi jos sattuu niin p*rk*leesti ettei se suostu jäämään tärkeämpien asioiden taka-alalle.

Tulipa mieleen, että kuinka paljon huonoa onnea tuo tikapuille jos joku pöljäke menee kulkemaan sen alitse?

Konelehdistöverkosto kuullostaa muuten hyvältä, mutta nyt siitä jäi itse se kirja kokonaan pois.

Kyllä Keski-Pohjanmaallakin käytiin lainastossa. En tiedä juontuuko nimi sitten jostain vanhan kansan ajoilta, vai onko se yleisnimitys lainausasemalle, joka siis on pieni kirjaston sivukonttuuri. Entisaikaan kun taisi joka kylässä olla pieni lainausasema ja kunnan keskustasta löytyi sitten se varsinainen kirjasto.

Olen aivan saletti, että myös minulle osuu se maanantaikappale. Se on niin monta kertaa todistettu. Ja sanoista: mistä juontaa alkunsa väylä, talous, tyyny, sijainti? Sija on aika outo sana, en ole löytänyt vastaavaa kantasanaa saksasta, venäjästä, ruotsista tai tästä english kässäristä. Tai jos se on niitä kantaäitiemme/isiemme peruja Vienan perukoilta?

Minäpä epäilen mutulla, että lainasto on lyhennetty sanasta "lainakirjasto". Ennen tätä upeaa kirjastolaitosta, joka meillä onneksi on maassamme, ovat käsittääkseni lainaamattomat kirjastot olleet tavallisempia kuin lainaavaiset. Nykyään kyllä voi ihan hyvin käyttää kirjasto-sanaa julkisista, lainausoperaatiotoimenpiteitä virovista paikoista, koska vain aniharvalla on kovin merkittävää yksityiskirjastoa.

Entäpä Iina, kuinka paljon tuo huomoa onnea, jos on tikapuilla mennäkseen pelastamaan katolta mustan kissan ja tikapuiden alta kulkee musta kissa.

Timo saattaa olla oikeassa lainaston syntymisen suhteen.

Sinulle, jonka nimi unohtui postista sanoisin, että sopu sijansa saakoon. Jonka varmasti toivat ne esi-isät Volgan mutkasta saatuaan maanantaikappaleita toistuvasti jurttakäräjien lounaspöydässä.

No niin Kaura, eli lainasto on siis alkukäsikirjaston eli käsi- ja lukuoikeuslainaston haaralainasto-osasto. Siellä suoritettiin kulmat kurtussa viromista, ettei kersat tärvele ja hiirenkorvittele kotona lainaston lainoja tärviölle.

Oli ihan bueno, että käväsin viskaamassa talvinakit alle, vaikka hikeä alkoi pukkaamaan ja sieluun meinasi tulla paha mutka, koska uskoin vakaasti kolottavaa polvea talven tulosta.
Ajattelin niitä virnuilevia kesärengasautoiijoita kustannuspaikalla, jotka meinasivat vaihdattaa nakkinsa sitten kun kerkiävät ja pyyhkivät mustalla kissalla säätieteilijöiden varotuksia regasliikkeiden masinointina.

Viimeisiä pultteja kiristäessä suvituuli nosti lämpötilaa lähes kymmenellä asteella pakkasesta plussalle. Eipä mennyt kauvaakaan, kun vielä kylästä katosi sähköt. Matkalla sivistykseen tuuli riepotteli mitentahtoi ja lopuksi vielä alkoi vihmomaan vodaa. No, se siitä rännästä sitten. :/

Jos joku oli iloinen aamulla, niin se olin mä. Räntää ja vettä puski taivaan täydeltä ja tahti kiihtyi vielä päivän mittaan. Ketutusta nosti tientukkovellippöksyt ja tissiposkisuvikumikumi autoilijat, jotka ruuhkauttivat liikenteen, niinkuin joku jo asiasta mainitsi. Lähes kaikki olivat sitten enemmän ja vähemmän myöhässä olipa suvikumit, piikkipyörät tai onnikka alla.

Kaktus se täältä huutelee eikä muista tohkeissaan edes postata! Eli Volga ja ma-kpl.

iVe, näinkin jo kohkaamisesi KöysiPenan laatikossa. Juuri tavallasi tulen menettelemään ensi vuonna. Sortsit jalassa on leppoisampaa vaihtaa renkaita, kunhan muistaa polvisuojat. Huomenna, jos reangasto suo, olen nastojen päällä.

Jaa sinäkö se siellä olit. Täppääpä tohon looran Jep-kohtaan pylpyrä, kunhan ensin kirjoitat Kukaan että Kaktus. Näin poistamme me täällä toimituksen puolella sinulta nimen muistamisen vaivan aina meillä vieraillessanne. Näin me neuvostossa olemme asian itselle neuvoneet parhaimmaksi tavaksi toimia.

Ai näit?! Aattelin pistää tänne julkiomoon siistimmän kohkaamattoman version. Verenpaine nous kuitenkin, sorry.

Mehän olemme kaikki lokkaajat täällä palvelemassa asiakkaitamme. Jos paineesi on laskenut näinkin vähällä, olemme kiitolliset saatuamme palvella.

Toivoo Sisäpiiri

Jep. Näimme tehhään.

Me iloitsemme valinnastanne ja odotamme jatkossa yhä useammin postia, koska se on niin helppoa, kun nimi on valmiiksi painettuja lomakkeella.

Huoks. Ja minä kun kuvittelin, että tämä sentään olisi hillitty, säädyllinen ja turmeltumaton loki, jossa korkeamoraalinen lukija voisi lepuuttaa... no mitä nyt kukakin kulloinkin katsoo haluavansa lepuuttaa. Mutta ei. Ei puhettakaan siveellisyydestä. Haaralainasto-osasto! Niin taas puhkesi yksi siveyskupla että poks vaan. Saadyllisyyden raja kulkee just jetsulleen tässä. Mitähän rehellistä myyntityötä tekevät ilolinnutkin sanoisivat, jos tietäisivät, että täällä sitä vain lainaillaan haaroja. *puistatus*

Hyvää huomenta nyt kuitenkin.

Ai että mää nautin tästä verbaliisesta kielikylvystä! Ilo on puolellani.

Minen ymmärrä, vastasin |noone|:lle jo kerran. Ei missään mitään, hö. Mutta ilmoittauduin siis järkyttyneeksi siitä, että olen suistanut hänen siiveän mielensä tärviöllisille poluille. Muutin kaikki haaralainastot sivupalvelupisteiksi. Kelpaako? Heitin myös saippuakuplapuhalluskoneiston uuden kuplan aikaansaattamiseksi. Ja sitten läksin kauppaan.

Kaktus, uskopa huviksesi, että ilman kommentoijia täällä ei olisi sitä kielikylpyä. Siksi siis jokainen on lämpimästi tervetullutettu.

Hmmm. Jos hän on siiveä, niin silloin on kyllä syytä puhua siivupalvelupisteistä - mistä pääsemmekin taas... äh. Älkäämme ollenkaan lähtekö sille tielle enää.

Jonkun pitäisi muuten kirjoittaa Lokostanin oma Kuka Kukin On -tietoteos. Kohta ei muuten enää tiedä edes, kuka itse on. - Minulla olisi joutavaa aikaa. Eli tänne vain kaikki tieto heti, niin saadaan uusi pestselleri eetteriin ehkä jo vapuksi. Kuka on kukin? :}}

Älkäämmekökään. Oletko muuten maistanut sellaista tuplapekonihampur... ää. Eiku ei lähdetä tosiaan.

Nyt alat olla asioitten ytimessä. KKOB-teos myisi meidän koko Lokostoliiton lokosdziljoonikoiksi ja hallitsisimmem kaikkia piirejä itsevaltaisesti... eikun sehän olikin sinun ideasi. Noh, alan periä reiluhkoa vuokraa ja siten saan osani dziljoonista.

*käsien yhteen hieromisen ääni*

Aloitetaan ämmästä (kirjaimesta viisastelija):
mea - tykkää pekonista (kokkiloki) ja kalapuikoista (neuleloki), Lokostoliiton pehmeimmän looran omistaja (kommenttiystävällinen loki)

Ratekiset mitat pitää kans saara. Ja voto. KKK:ssa on aina voto. Ja sit ne seuronyymit, ne on tän homman aa ja oo. Että tiätää kekkä kaikki sää oot ja kekkä et. Sillai niinku että Mea (aka Sedis, Vaniljasuklaa, Schizo-Janne, S&K/BS, Saara ja Visukinttu). Tohommallii.

Jaa tohommalliin, olisit heti sanonu. Ongelmaksi vaan alkaa nyt muodostua tosiaan se, että tällä systeemillä tahriintuu sydänvereen tarkoin vaalittu salarakasviitta. Mutta sevverran mä voin raottaa sitä viittaa, että en ole Saara vaikka voisin ollakin, se on niin hyvä. Sitten mä voisin olla KöysiPena ja Sedis mutta enempää en kerro.

Mitvit on voto?

Ai niin ne ratekiset mitat: 156 ja muut mitat saakin näköjään rakennettua jo mainituista mitoista.

Voto on se mikä otetaan susta pollariasemalla jos sää nyysit karulla muarilta lompuukin tai vaikka koko käsveskan. Jos et sää semmosta votoo halua siihen kirjaan nii kyä sää voit pistää jonkummuunki. Kuha ei oo liika vanha. Se voto meinaan.

Missä vaiheessa sinä tämänkin kerkisit pukata eetteriin? Hih. :}}

Jaa VOTO. Mulla on josksu noi kiälet niin hankalia. Mutku emmää nyysi mitään, niin tarviiko mun sitä votoa. Ja tossahan on vieressä kokovartalovoto. Mikä siinä nyt ei kelpaa.

Ei tuolla ollu mitään: NOT FOUND. Tosi nopee olen, enks, sytyn ja sammun kuin Parkkisen takavalot. Ja vinksvonks tähänkin.

Kyä varmana on! Just koklasin ja hyvin toimi linkki. :}

Niin toi. Ton mä tein kassajonossa, mutta se jäi vähän kes

Estä ja varjele! Tähän blogiin pitäisi saada heti kärkeen varoitus, ettei tätä sovi lukea aamukahvilla. Ryysteet näytöllä ja näppäimillä, Esa* ei tykkää.

*) Rakas tietokoneeni, jonka kanssa elän symbioosissa.

esalle terveisiä. Säälin poikaa, kyä sekin on nimpal joutunu viime aikoina tapettia vaihtamaan ja sitä rataa. Ja nyvvielä ryysteet.

Ohos, täälläpäs... ehh.

Voi ol et mun olis tarttenu muista sanno et sitä lainasto käyttävä enemmälttäs pikkase varttunemmat ihmise. Taik siis simmost sana. Kyl me hiukka nuaremmat hypätän kirjastos.

Mut mää ny vaa kovaste tykkän niist vanha-aikasist sanoist, niist ko ol tavallissi joskus mailmas (1950- ja 60-luvuil). Toisalttas mää kerkisi just vähä luppama ettem mää simmossi juurka enä naputtelis; ettei tulis liikoi fiirinkei (sekaannus)...

Juu, tartte vissi pykät naputtelufiltteri. :-)

Kyä mää vähä ihmettelin, että siä lainastossakos sää näin kauvan kuppaat. Just eilen joku taas puhu, et lainaston tärit. Mää paheksun. Siinnon kaks yheksän pisteen virhettä.

Taas mää eilen kävin nakkaamassa äänen sinne sun laatikkoon. Tänää oli muute Aamuleheds hiano kuva Hurriganeseista, kun ne istuu niiku saunassa jotlu kultalevyt sylissä. Mitään muuta niillei sit ookkaa. Aika hurjaa.