Elämäni Valo vaihtoi talvirenkaan alle viikonloppuna. (Omakehu alkaa> Olisin vaihtanut itse, mutta kun Elvis pullistelee jo siihen malliin vyötäröllä, ettei enää oiken taivu.

Vaan menipä työmatkaan tänä aamuna aikaa vartti enemmän kuin vielä eilen. Pyryisellä, tuulisella, pimeällä ja lumisohjoisella moottoritiellä ei ollut sen enempää uskallusta, halua kuin tarvettakaan lähteä ohittelemaan. Siinä ajeltiin letkan mukana 60 - 80 km/h. Jotkut uskaliaat painattivat ohi ja läiskäyttivät sohjot tuulilasiin mennessään. Enää kolme aamua, ja sitten ei tarvitse omasta puolestaan jännittää ajokelejä aamuisin.

Ai niin: minä tosiaan olen jonkun Volgan mutkasta lähteneen shemeikan jälkeläinen. Iso-isoisäni oli suomea venäläistäin murtava Nikolai, silmät kuin mustapippurit, olen antanut itselleni kertoa. Minulla mustapippurit ovat haalistuneet pähkinöiksi, mutta katse on pistävä ja sielu levoton, veri kuuma ja luonto kuohuva. On siinä kanssaeläjillä eksotiikassa välillä kestämistä.

Niin, siis kyllä siihen autoon vaihdettiin ihan neljä talvirengasta alle, vaikka tuossa yllä muuta lukeekin. (Ja sulkeistakin oli se toinen puoli kadonnut matkalla, ihan varmasti sen siihen

Sinulla on ihanan eksoottinen perhe, vähän intiaanisukuisen kuuloinen. Miten se Elvis kestää vielä turvavöitä. Aika pelottava yhtälö on muuten tuo keli, Elvis, pimeys, loska, liian kiireiset autoilijat. Bussin ikkunasta näin parikin autoa metsähallituksen puolella nyyköllään. Taitaa siinä kohtaa kiireet jäädä.

Onnea liikenteeseen kolmeksi päiväksi ja Elvikselle sekä koko teidän intiaanipesueelle muutenkin.

Niin.

Taitaa olla aamupoljennot ohi tältä vuodelta minultakin. Tuuli heitteli koko yön männynoksia peltikatolle ja sähköt katkeilivat. Oli uni levoton vaikka ei kinnannut suoli, -kuten eräässä ikivanhassa laulussa melkein sanottiin.

Sääliksi käy niitä sähköyhtiön miehiäkin jotka joutuvat pilkkopimeässä tällä kelillä ja keskellä yötä, kiipeilemään sähkötolppiin ja sieltä käsin sahailemaan puoliksi kaatuneita puita. -konkeloita.

Konkelo- , onpas hassu nimi sekin. Toivottavasti ei oteta haukkumanimeksi kellekään, kuten kuikelo on otettu. Mutta eihän kai kuikeloa oikeasti missään olekaan?

Sääliksi käy myös metsän eläviä kun jonnekin kosteisiin koloihin joutuvat suojaan kömpimään. Sääliksi käy sitä , sääliksi käy tätä. Ryhdistäytyä tässä pitäisi ja olla säälimätön, jokainenhan kait sitä on oman takorautansa seppä, -vaikkei vielä syntyessään.

Lämmitystolpan ajastin jäi tietenkin jälkeen sähkökatkosten vuoksi ja polle narun päässä turhaan kökötti koko yön.

-turhaan, aivan turhaan lauloi Hallikainen. Itkuliinani mun , lauloi Eero Aven. Elämän tuhlatuista valttikorteista lauloi Lohjalainen Ahti Lampi ja pettäjän tiestä Taisto Ahlgren. Vangin toiveesta se vanki itsekin -Jukka Raitanen. Niitä kun kuuntelee työtön eronnut mies savuisessa keskikaljakuppilassa, niin elämä ehkä tuntuukin ihan turhalta.

Haa, aattelinkin että joku oli jo ehtinyt polkata tästä ylläriaiheesta :-) Mies vaihtoi renkulat jo sunnuntaina onneksi, muuten olisikin ollut syrän syrjällään.

Mööffi kuulostaa kovin luovuttaneelta, ihan käy sääliksi. Lämmitystolppa on meillä hakenut oikeaa aikaansa, ei se tänäänkään näyttänyt olleen, koska lumi oli vain osittain sulanut sen niskaan. Harvoin sitä toivoo, että sataisi edes vettä.

Yhtään en taaskaan ihmettele, miksi suomalaiset keskikaljakuppilalaulut on niin mollisia. Irvokasta olisi tänäänkin mitään renkutuksia päästellä.

Kauralassa kelpaa, kun on saapainen mies. Oli minullakin tosin pyhänä tahtotila mutta reunaehdot painoivat suorituksen ulkoistamisen eduksi.

Isän äitisi saattoi lähteä kylästä äkkiarvaamaatta tai jopa yösyönnä, -jos oikein ymmärsin. Hämmentävä kokemus isäntäperheelle varmaan.

Vaikka vainajista on tapana puhua vain hyvää ja kauniita asioita muistella, niin minun isänäitini oli todella kiukkuinen akka. Kylässä ollessaan ensiksi lateli totuudet muista sukulaisista, mutta jo parin päivän päästä lähti yleensä kiukuspäissään maantielle hänkin.

Vanhana ihmisenä käveli kymmenisen kilometriä, kuin ei matka eikä mikään olisi ollutkaan. Sekin on oiva mielenosoitus, -törömökkeilyn lisäksi lähteä kyläpaikasta jalkapatikkaan, kun muu väki taittaa matkaa hevosella tai automapiililllä.

Sen milloin hän oli pahalla päällä jo tullessaan, oli helppo havaita. Naksautteli leukaperiään jännästi tiksutellen, -mikä lie siellä hampaattoman suussa sitten tiksunutkaan. Tuosta tiksutuksesta sitten saattoi vaistota että on oltava nyt muun väen ihan kieli keskellä suuta sanomisissaan.

Joskus toisinaan taas oli niin messevää, kuin hunajapussi leuan alla ja suu makeeta vettä täynnänsä -kuten entisaikaan sanottiin. Siihen aikaan vanhemmat ihmiset ei muutenkaan oikein lapsia arvostaneet. Lapsista oli vain riesaa viljalti. Pitivät turhaa tirikopuaan ja eivät osanneet itse työnsyrjään ryhtyä, ellei heitä erikseen aina pois jaloista pyörimästä komennettu.

Mustalaisintiaanishemeikka? Sinä? Kenenkäs tuo kuva sitten on?

Odotan innolla sitä vanhuuden kultaista ja heleätä aikaa, kun saan alkaa lasketella, mitä sylki suuhun tuo ja haukkua kaiken, minkä katson aiheellseksi haukkua. Ja minua vaan hissuteltaisiin ja tuputettaisiin tiikerikakkua, jota mussuttaisin hampaattomalla suullani ja puhisisin, ettei nuoriso osaa edes sitä tehdä oikein. Kukaan ei uskaltaisi sanoa minulle mitään, kun pelkäävät menettävänsä perintöosansa tietämättä, että mitään perittävää ei ole. Shamaanimustalaisintiaanishemeikkamummo kun pisti kaiken menemään hulluina nuoruuspäivinään.

Jaa tuo kuva tuossa, sehän on vaan roolipuku, kun esiinnyin kerran eräässä karaååkkebaarissa tanssityttönä. Huomaa erityisesti punaiset kengät.

Huomenta loorasta! Enpä muista koulussa lukeneeni yhtikäs mitään Volgan mutkan siouxeista. Vaan enpä minä muista lukeneeni siellä mistään muustakaan. - Ai mitkä punaiset kengät? Missä?

Martin saaminen illalla ehjänä takapihalta etupihalle ja takaisin onkin ihan hyvää reeniä sille, että samainen Martti pitää huomenna saada sinne talvimonoasentamoon. Vaan jos olisi foortuu, niin voisit sujauttaa sen käsveskaan ja hypätä nysseen kaikkine martteinesi. Jos ja jos.

Jossitteluksihan tämä taas näköjään meni. Olisiko mitään ruokaa - pullaa tai jotain - heittää tänne looraan? Ja kahvetta kans!

Se on se talvi joka yllättää joka ainoa vuosi. "Ei se varmaan tänä vuonna tule, vaikka on tullut niin kauan kuin minä olen elänyt, mutta ei nyt"

Itse olin tietoinen.
Mutta saamaton.
Olisi pitänyt ostaa uudet talvirenkaat että olisi voinut itse vaihtaa ne alle.
Mutta ei.. vielä odottaa takaluukussa jonkun innokkuuspuuskaa.

Mun mummuni ja mammani olivat molemmat lepposia pullantuoksuisia isoäitejä.
Sellaiseksi minäkin joskus, toivottavasti.

Terve looraan. Sinulla on mielenkiintoiset ajat vuorokaudessa mutta luulen tietäväni, miksi. Tai voihan olla, että me kaikki muut olemme väärässä. Luultavimmin.

Volgan mutkan siouxit olivat aikanaan kovinkin kuuluisia salalokkaajia. Niin salaisia ne olivat, että harva niistä mitään kuuli ja nopeita olivat liikkeissään niin, että harva ehti havaita. Ja punaiset kengät on näitä isojen oiukain ja tyttöjen juttuja, niistä loorassa ei tarvitse tietää mitään, vinks vonks ;) Että ruokaa? Kelpaisko sulle neekerinpusu, eikun nehän on nykyisin suukkoja. Mutta kelpaisko kuitenkin?

Joo Iina, vuodenaikain vaihtelu se on niin outo ilmiö näillä lakeuksilla, että se tuppaa yllättämään. Minut tosin yllätti se sama saamattomuusmato, kas kun se ehti teillekin asti.

Jospa kohta lähden heräteostelemaan kaikkea kivaa ja joutavaa ja sitten menen kotiin ja tungen Martin reppuun.

Auts! Vt:lle näyttää käyneen sellistit. Tai jotain. Jäädykepekonisisäpiirikunta on kadonnut. Tai lakkautettu. Tai siepattu. :{{

Älä nyt ala vinksvonksuttelemaan siellä! Oiukain tai tyttöjen jutut kiinnostavat minua. Varsinkin niiden oiukain. Kerro, kerro!

Arvasinkin, että sinä olet tietoinen eri aikavyöhykkeistä. Kummia juttuja ovat ne. Nekin. Kyä jämpti on näin!

Jospa piirikunta on sisäpiirikunnalliskokouksessa jossain kaapissa. Tai siellä on lyöty hanskat naulaan. Ehkä veeteellä ei ollut ketään loorassa, jolle olisi voinut antaa kynän kupin nurinkaatumishetkellä.

Oiukain jutut varmasti kiinnostaakin, niitähän et ole ennen kuullutkaan, eh? Etkä kuule nytkään. Mutta voin raottaa sisäpiiriverhoa kenkien osalta: niihin liittyy eräs kohtaaminen. Ah niitä aikoja, kun jalka vielä nousi.

Eivaa, nymmun on mentävä niitä renkaita raahiin.

Hmmmm. Onkohan toi ny vaktaa vai viktioo? Pani meinaan miättiin ku toinen sanoo että vasen käsi tarttu niskavilloihin ja toinevväittää että se hypisteli ottakarvoja. Ja kyä mää nyvvähä petyin. Että sää menit tommosta tekeen. Ennois sustakaa uskonu. Karaokee! Jessus!

No mitäs ostit? Toikko mulle uuren jumpperin looranlämmikkeeks?

Emmää laulaa osaa, mää vaa siis kannustin ja mitä ne kuarotytöt nyssitte tekeekin. Paitti että ethän sää tiiä onko se vaktaa vai viktioo. Miäti sitä.

Toin.

Turus ei tart eres vaihta kumei — filosse meanate. :-P

Mut sitä piti oikkiastas tul sanoma, et niit wanhoi utelemissi o ny JukeBlogis tyrkyl. Ja perät putkifärejäki, mut muute ehostelu o viäl pikkase vaihes.

Munst tulis huano naine; meikpus ei passa mul.

Mikä ihme on Martti? Minulle se tarkoittaa maailman ihaninta lemmikkiä.

Ei filoon täälläkään tartte. No mähän tuun sitten kattoon.

Martti on tuo lemmikki, jonka pyörä näkyy kuvassa.

Joukkoliikenne! Yritin sitä kannattaa ihan tosissani nuorempana, mutta paloivat käämit aika pian. Sieltä maan korvesta kun käy lapsosen tie leipäpuuhun, niin alkaa tulla vanhemmuuten mukavuudenhaluiseksi ja ennen kaikkea riippumattomaksi. Plus mahtuu omaan ajokkiin muitakin ihanuuksia esmes pepunlämmitin on aika kiva jutska. Silloin ei tarvi kärsiä moisista vedoista kuten linjurin (=onnikka) aukeilevista ovista. Paitsi jos se ovi sanookin sopimuksen irti ja retkottaa avoimenaan..

Pikkulauantai on ihana keksintö, nautin siitä 110 lasissa.

Olen muuten sitten niin vaan samaa mieltä. Sitä kun oppii oman aikataulunsa mukaan kulkemaan ja on jo perillä, kun onnikalla kulkiessa vielä seisoisi pysäkillä, niin ei siitä hevillä luovu. Ei edes teräsbetonilla.

Satakymmenen ei kuulosta oikein sallitulta talvinopeudelta ;)

Ihana kuva.