Ilmanpaineita ilman paineita
No niin, nyt on upouudet piikkipohjaiset kumikengät Martilla jaloissa ja loppui se temporaarinen bussilla rehaaminen. Samoin loppui ilmeisesti talvi. Alkuviikosta, kun vielä pääsin autolla kauppaan, huomasin Lidlin parkkiksella, että eturengas näytti lututtavan taas ja vasta edellispäivänä sen olin täyttänyt. Ajelin uudestaan Nesteen ilmanpainemittausasemalle, joka on survottu autoilijaystävällisesti välittömästi tankin eteen ja etuoven viereen kapoiseen koloon, jonne on ajettava kylki seinää hipoen raosta, jossa seisoksii amismopopoikia, jotka näyttävät keskisormea ja raahuavat sitten polviin asti roikkuvissa housuissaan 68 numeron lenkkarinsa 20 senttiä sivuun. No, sitten kun sen auton sain vängättyä siihen olemattomaan läveen, niin ilmamittarin letkua en ollut saada vedettyä riittävän pitkäksi. Edelliskertana en edes hokannut, että sitä pitää vetää vaan kiroilin [hiljaa toki sivistyneessä naisen mielessäni] letkun lyhyyttä ja peruuttelin autoa eestaas, että se ylettyisi kuhunkin pyörään. Vähän minä ihmettelin niitä miesten virnuja naamoja mutta ajattelin, että Martin hupaisuutta naureskelivat. Onneksi jo toisella kerralla huomasin edellisen mittaajan syöttävän letkua reikään, josta johtopäättelin sen kelautuvan. No, sittten kun sen letkun sain hilattua esiin, se kelautui koko ajan takaisin ja sen päällä piti seistä. Ja se venttiiliin tungettava osio suhisi eli ihan kuin imi ne vanhatkin ilmat pois. Juuei, ei se ollut tyhjentynyt. Liekö muuten ainoa asia, mikä ei mitään maksa: ilmasta ilmaa. Harmi, ettei sitä tarvinnut.
Lapsena yritettyäni mutista jotain uusista ihkaomista suksista, kun pilkattiin koulussa veljen eripariperintösuksista [vaikkakin kauniin siniset], minua valistetttiin rahapoliittiseen kapeikkoon vedoten ja sanottiin päänsilitykseksi, että "Jos se yhtään lohduttaa, niin napurin Liisalla on paljon huonommat sukset". Yritin lohduttautua tiedolla mutta jostain syystä en tullut tuskassani yhtään helpotetuksi. Saati, että tieto olisi yhtään vähentänyt kiusaamista. Tuli vaan mieleen, kun tämän aamun aviisista lueskelin juttua naapurilähiön asukkien keskustelutilaisuudesta, jossa puivat Hornettien aiheuttaman lentomelun haittoja. Lennoston komentaja oli ollut tilaisuudessa asiantuntijana ja oli lohdutukseksi lausunut:
Jos se nyt teitä helpottaa, niin käymmehän me lentämässä paljon Turussakin.
Mutta turkulaisethan eivät ole turhaa väkeä, he varautuivat tähän jo kauan sitten:
Lentoaseman uuren terminaalin avajaisis kuulin et on olemas simmone riisitilannesuunnitelma et riisin uhates jokilautta Föri siirretään Tamperel lentotukialukseks.
Markku Heikkilä: Uutissi Turust. Ei viralissi, mut torellissi. Osa 4. Radio Sata 1999. Hinta 40 mk. Tamperelaisille 50 mk.
Jälkipuheet
Ovathan nuo huoltamonomistajat kerinneet jo oikein lehdistöä myöten valitella että kun ihmiset käyvät vain ilmaista ilmaa renkaisiinsa ja vettä pissapoikaan hakemassa eivätkä mitään osta, turjakkeet.
Niin piti sieltä Essolta sitten oikein ostaa tuulilasinpesuainetta että pienyrittäjä ei siirrä pisneksiään Kiinaan.
Tarjouspesuaine haisi ihan spriiltä, ja siitäpä tuli hajufläsäri! Peruskoulun ekoilla luokilla Joupin koulussa monisteet otettiin sellaisella vempeleellä josta tuli spriiltä haisevia papereita violetilla tekstillä. Pesuaine haisi ihan samalta. Ihan tuli mieleen meidän luokan oma lehti, johon taisin piirtää aarrekartan tai jotain.
Onhan se totta tuokin. Ainoat ilmaiset asiat ovat huoltikan ilma ja vesi ja hullunpäivillä muovikassit.
Minä muistan ne violetit koulun monisteet. Jo pelkkä muistutus toi sen tuoksun nenään. ja ne ihastuttavan hyppivtä isot kirjoituskonekirjaimet.
Jaa niin, pitääkö sitä pesunestettäkin pkkaskestäyttää jotenkin. Täytyy taas kaivaa manuaali esiin, kun en ole aiemmin täyttänyt. En edes tiedä, missä ja minkä näköinen :=}
Hui, täytyy pysyä siis merkkituotteissa nesteitä ostaessa. Sopiva violetti värikin tuo kuvottavan hajumuiston mieleen, olisi kohtalokasta saada se ajaessa nenäänsä. Lisäbonuksena muistan tietysti vain koepaperit, en mitään luokkalehtiä.
Minulla on erityisinhokkina mielessä sinisellä paperilla matematiikan tehtävät, joissa A lähti pisteestä Z autolla klo Y ja B lähti pisteestä Z autolla kiertäen Ö:n kautta klo Ä ja oli kahvilla Essolla 16 minuuttia, niin moneltako ne kohtasivat tieeeä A-Z.
Että mä inhosin niitä. ja siksi kuvotan sitä hajua.
Se saamattomuusmato taisi jäädä eläkkeelle yhtäaikaisesti, kun nyt on meikäläisenkin autossa talvikumit alla! Jipii!
Renkaan tyhjeneväisyys saattaa olla ihan omien korvien välissä oleva aistiharha. Aistiharhan alkuperää ei tiedetä, mutta se ilmenee vain yhdessä renkaassa kerrallaan eikä aistiharha vaihda paikkaa.
Usein kyseinen aistiharha ilmenee sellaisen renkaan kohdalla, joka on joskus tyhjentynyt ihan oikeasti jossain ihan väärässä paikassa.
Hiihtelin tenavana kyllä kanssa kaikenmaailman perintösuksilla, mutta en muista että olisi koskaan asia pahemmin potuttanut. Tosin täytyy myöntää, että yritti sitä jokaisesta mahdollisesta ja mahdottomasta mäestä laskea, että jos vaikka nyt katkeaisi ja saisi ihan omat ja uudet.
Ei katkennut.
Voi, voe sun kohelluksen määrää. :( Taidat pistää kyllä omaa ja liiotella tuntuvasti. Yhtä en ymmärrä, martti on rintataskuun mahtuva perheenjäsen, niin miten sitä on nyt niin vaikiaa mahuttaa ahtainpaankin lokoseen. Käsittääkseni kauppaan kuului kuitenkin kääntyilevät etupyörylät ja niiden tehoruoritsin?
Musta kyllä on myös outoa, että eritysesti opastusta tarvitseva naisihmeinen ei raaski vaivata vaikko ylpeys ei anna periksi :/
Olet Iina oikeassa: pää on kumma värkki. Sen jälkeen, kun se ensimmäisen kerran oli hiukan tyhjempi, oli ensimmäinen pakkasaamu ja parkkitalon katto oli luistinratana. Kun kurvasibn ruutuun, kuulin rutinaa ja olin satavarma, että nyt *se rengas* hajosi tai hajotti jotain. Oikeasti törmäsin siinä ensimmäisen kerran espiin.
Vai et iVE ymmärrä. No, minun siellä Martissa sisällä ollessa sen ulkomitat *tuntuvat* aivan valtaisilta, siis megalomaanisilta ja *tuntuu* kuin se ei mahtuisi edes parkkiruutuun. Vaikka pieni onkin, ei se itsensä ympäri ihan pienellä kaarella käänny. Sitäpaisti inhoan ylitse kaiken peruuttamista ja akaikki paikat, mihin pitää peruuttaa, ovat liian pieni meille.
Se on se ylpeys :}
Pieni suuri mies martti. :)
"Ylpeys kulkee tuhon edellä ja ylimielisyys sortumisen"
Niin pesuaineen pakkaskestävyys riippuu tietysti lantrauksesta. Ja kannattaa ottaa selvää paljonko Marttiin mahtuu pesuainetta. Siitä on sitten helppo laskea niillä peruskoulun matikan taidoilla.
Esim. Pinserimobiiliin menee neljä litraa läträysnestettä. Litran pesuainepullossa sanotaan että 1:4 sekoitussuhde on pakkaskestävä -9:ään asteeseen. Isäntä hujauttaa siis tyhjään pissapoikaan koko pullon ja vettä loput ja on suht varma siitä että pesuneste on kestävää aikas kylmään saakka (tuskin alle 10 asteen pakkasella rapa kauheasti lentää).
Martti on vähän sellanen mäyräkoira; pieni päälät mutta suuri siältä. renkaatkin mahtui ilman, että penkiä tarvi kaataa.
Jaa silläkö matematiikalla, jonka tehtäviä ratkottiin niistä suusanallisista matematiikan tehtävistä spriin haisuisilta papereilta. Juuri tuollaisia tehtäviä tarkoitin. Ja ajattelin niistä hankittujen tietojen perusteella menetellä kertomallasi tavalla. Miten se pesuneste muuten voi haista pissapojasta sisään asti. Onkohan sinne takalasiin oma säiliö. Valtavasti kaikenlaista muistettavaa asiaa.
"...pää on kumma värkki. Sen jälkeen, kun se ensimmäisen kerran oli hiukan tyhjempi, oli ensimmäinen pakkasaamu..."
Ah, niin lyyristä.
Täällä ei ole ilmaista ilmaa kuin parilla huoltsikalla. Lopuissa joutuu maksamaan 25 senttiä per rengassarja. Masiinan kyljessä lukee, että raha menee hyväntekeväisyyteen. Kohdetta ei kerrota. Ehkä ilman myynnistä saatu tuotto menee lyhennettynä tai lyhentämättömänä kielten hankkimiseen ilmakitaristeille. Mene tiedä.
En ole anonyymi. Unohdin vain nimeni.
Niin.
Tuo ilmanpaine taitaa olla niitä ISO -suureita joissa kukaan ei tiedä onko se 2.0 Psi -tä vai Ilmakehää? Muistaakseni mittayksiköt vaihtui joskus ja paineissakin piti muutos olla. Ja aina neuvotaan katsomaan oikeat paineet huoltokirjasta. Mutta eikös se riipu ostettujen renkaiden koosta ja mallista?
Nuo Kaipiaislaiset siniset sukset ovat jättäneet sinuun pysvän trauman samoin kuin veljesi suorittama seinäpanelointi muistuttaa nostalgisista asioista. Jos olisin psykologi käskisin sinut sohvalle selälleen ja pyytäisin kertomaan mitä muistat lapsuudesta?
Jos olisin itse vastaavassa tilanteessa kertoisin tuntitolkulla pikkuasioita aina kolmivuotiaasta lähtien ja kallonkutistaja nukahtaisi.
Minulla on joku viivepiiri muistilokerossani. Muistan ikivanhoja vähäpätöisiä asioita ihan taaperoikäisestä. Jos muistamani asiat olisivat mielenkiintoisempia niille olisi kysyntää, mutta nyt ne vaikuttavat itse keksityiltä kun ei niin pienet asiat oikeasti ketään kiinnosta.
Nonni noone (anteeksi etu ja takapalkittomuus) mutta jos olisin kirjoittanut noinkin lyyrisen pätkän, olisin ylpeä itsestäni. Saanko olla. En kyl muista. Mutta olen silti.
Murphy, ne siniset eriparisukset selittävät kaikki epäonnistumiseni elämässä, jopa eilisen, jos myöhemmin, jos toivun tästä traumasta. Jos menisin selälleni sohvallesi, kertoisin hetken Kaipiaislaisesta palsuudesta ja siitä pullamummosta, jonka pylly hytisi. Niistäkin ehkä myöhemmin tai sitten olen jo kertonut.
Mutta nyt on tää seuralaisonemoment, emmää nyt.