« Monimutkallista | Pääsivu| Kotiin päin vetoa »

Syksyn sävel

Vielä eilen tuuli oli kuin ohut villahuopa harteilla, se harmaan kalsea, jossa on tumma raita, lämmin mutta ohuen kolea. Huopa, josta on kiitollinen mutta joka ei tunnu sopivan tilanteeseen, se lämmittää mutta ei kuitenkaan. Lokakuun pimeys, kuivina pilvinä tuulessa tanssivat lehdet, puut auringossa vielä hehkuvina, värit kirkkaita kuin Yli-Mäyryn maalaukset. Karaokebaarin ovet kutsuvasti auki. Vielä ihan äsken. Sisältä kuuluu Vielä on kesää jäljellä. Syksyn jatkoaika.

Tänään se tuli. Kuin järveen pudonnut koira se puistelee lehtiä ja vesipisaroita ja ryntäilee pitkin seiniä ja katsoo ahdistuneena, ei suostu pysymään peiton alla eikä sitä sinne haluaisikaan. Se haisee märälle koiralle ja sen tassut on pienet ja surkeat.

Syksy. Baarin ovikin on tänään varmaan kiinni. Sisällä soi Syksyn sävel.

Ota minut sinun uniin,
vaikka nousen toisiin juniin,
nyt on lokakuu ja minusta näkee sen. Kun tulen kiinni sinuun,
jumalatkin uskoo minuun,
vaikka itse aina usko en.

Jälkipuheet

Onpas sitä täällä heittäydytty runolliseksi viimeaikoina. Mutta kun hyvältä kuulostaa niin jatkoa vaan.

Kuin niin viime aikoina? Onko noin.
Täytyy varmaan ryhdistäytyä ja ruveta vaikka intterlokkaamaan.

Kiitos kuvasta! (Jonka värit vielä kaiken lisäksi mätsäävät täydellisesti sivupohjan kanssa!9

Niin.

Ruska. -Outo yksi sana ajanjaksolle ja ilmiölle joka tulee salakavalasti ja jota ei voi jälkikäteenkään tarkkaan sanoa milloin se tuli ja milloin se meni.

Voitaisiinko tehdä tarkempi mittari jotta sitä voitaisiin vuosittain seurata?

Villiviinimittari. Kun jokaisen paikkakunnan stadardiksi etsityn ja määritetyn villiviinin lehdistä on 10% punaisia, -on ruska alkanut. Kun ne ovat 90 % punaisia on ruska kukkeimmillaan. Kun lehdistä on 30% tippunut on ruska ohi.

Tämän loppuviikon sääennustus alkuviikosta annettuna meni ainakin tällä paikkakunnalla pieleen.

Sää on näppeimmillään ja syksyisen raikas. Ei häiritse itikat, ei kiusaa hiki. Tuuli tuo mereltä leppeän suolaisen tuoksun ja on aika tehdä ensiharavointi. Se on kuin hätäaputyötä, kunhan jotain touhuilee, lehtiä on vielä puissa viljalti. Parin päivän päästä piha on entisellään, ja aiemmatkin lehdet menisivät silloin samalla energialla läjään.


Mitä tehdä mäyräkoiralle joka on alkanut tyttären kotoa lähdön jälkeen riehumaan yksin ollessaan?
Vaatteet vaatekaapissa vedetään alas, matto rullataan, ja jopa tytön sängyn petivaatteet patjoineen vedetään lattialle. Se on ikävystymisen viesti mutta terapiatuntejako vaivaan pitää ottaa?

Olipa kauniisti kuvattu. Tuollaista minäkin olen viime päivinä kokenut, tuossa se on puettu sanoiksi. =)

Sun äitis, asiakkaan toivomus on lakini ja iloni tällä puolen ruutua, että asiakas vielä huomioi asian. Olispa ilo, jos oikeassa elämässä olisi näin myös.

Voi Murphy Murphy, mäyräkoirasi on nyt yksinäinen. Tai paniikissa. Meandertaliassa tehtiin taannoisnakesänä parkeremonttia ja mäyräkoita oli panikoinut syömällä kaikista kaapeissa roikkuvista nahkatakeista hihansuut ja roikkuvat vyöt. Mutta sinun mäyräkoirasi tarvitsee ilmiselvästi kaveria, toista mäyräkoiraa. Ei kai se nyt mäykky ole ihmistä kummempi.

Eville kiitokset samalle aaltopituudelle heittäytymisestä.

Niin.

Valitettavasti ei ole ihmistä kummempi ei. Siksi miten vanhalle papalle kaverin hommaisi. Nuori naaras joutuisi vain vietellyksi ja kiintyisi ja kohta olisi jo papan aika mennä manan majoille. Tulisi toinen turhautunut ongelma.

Taas toinen uros kaverina olisi uhka ja kilpailija, tulisi taistelu.

Olisiko sokea vanha mamma pelastus? Kuuro pappa kertoisi päivän tapahtumia ja mamma tassuillaan viittoisi mitä juoruja muualta kuulisi. Olisivat molemmat elämänsä ehtoossa ja yhdessä valittelisivat vaivojaan. Tassu toisen tassussa odottaisivat vaatekomerossa viikatehurttaa tulevaksi.

Niin.

Nyt on ostettu apteekista DAP :pia koiralle. Plugi pistorasiaan ja lämpimän leppeät feromonit leviävät koiran kuonoon.

-saapi nähdä auttaako.

http://www.sciencedaily.com/releases/2004/04/040422225509.htm

Jos auttaa niin lähdenpä kehittelemään ahdistuneille ihmisille tarkoitettua tuoksua.

Sitä saadaan imettäväisten äitien nisien välisistä talirauhasista. Herutus-, keräily- ja käsittelyongelmat kyllä ratkeaa kunhan konsepti vain todetaan toimivaksi.

Voi toista repuusia. Nonko sitä koiraparan kaipuu sitten tukahdutetaan. Eikös e vanha mamma olisi ollut jotenkin vaihtoehtoisempi hoitomuoto,, vähän niinku koirapatiaa.

Kun ratkot heruttelukonseptin toimivaksi, saanet Nobelin rauhan ja tekniikan ja ehken ydinkvanttifysiikankin palkinnot.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa