Monimutkallista
Etsin eilen kännyäni epätoivon vimmalla joka paikasta. Kaikki taskut, kassit, pöydät ja peitonaluset tarkistettuani ajattelin, että kilautanpa siihen, niin kuulen, mistä päin soitto soi [e-r-i-t-t-ä-i-n hyvä idea, jos olisi lankapuhelin]. Sitten ajattelin, että no, laitan tekstarin kaverille, että soittaa minulle [joo-o, herrasiunaa tätä logiikkaa]. Fiksuuksissani sitten tuumin, että sähköpostihan minulla on, joten mailia jollekin, että soita, jotta löydän puhelimeni. Tämä ehkä olisi toiminutkin mutta harvahko kulkee sähköposti taskussa ja tuskastuttavan harvat istuvat tyhmäkoneen ääressä odottamassa posteja. Löysin känän lopulta hyllystä, ihan silmien korkeudelta, näkösältä, käden ojentaman päästä kulkureitin varrelta. Onko minulla jotenkin monimutkallinen tapa lähestyä asioita?
Työmatkallani on 12 mutkaa, joista 5 kääntyy vasemmalle ja loput siis oikealle. Järkevämmän ajattelemisen sijaan olen tarkkaillut mutkasuorituksia ja huomannut, että jos auton takapyörät poukkaavat oikealle kääntyvässä kurvassa rotvallin päältä, on melko varmasti ratissa nainen ja jos taas auto koukkaa laajasti kaartaen vastaantulijan kaistan kautta, on ratin takana aika usein toinen nainen. Koska en ole päässyt teoriatutkimukseni haastatteluosioon, on pakko arvailla, että rotvallikuskit ovat niukan linjan tiukkoja mimmejä ja kaarikurvaajat rennon leppeviä ja jonkin verran ylimielisiä suurien linjojen naisia. Tästä pitäisi päätellä, että miehet ovat just sopivia, joten teoriani ontuu vielä, ehkä. Itse olen siirtymävaiheessa, entinen kaarrekuski minussa keskittyy nykyisin tiukasti oikealle antavissa tehtävissä ja yllättyy joka kerta suoriutuessaan takapyöräin poukkaamatta rotvallin reunalle. Näin ollen olen varma, että ajelen vieläkin liian isolla kädellä ja otan joka mutkassa vähän tiukemmin. Miksen nyt vaan jätä tätä tähän? Minun pitäisi nyt päätellä itsestäni jotain. Ajattelen liian monimutkaisesti.
Conan O´Brien on minusta aina ollut Nakke Nakuttajan näköinen, joten mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella. Täytyy tarkistaa tänä iltana kello 23.00 SubTV:ltä.
Jälkipuheet
Tuo Suomi-jakso taitaa tulla ulos täällä vasta maanantaina. Katso vaikka www.telkku.com - maanantain ohjelmat - Conanin ohjelmakuvaus.
Tuttua tohinaa. Mulla on vanhassa kännykässäni oma sim -kortti, koska pääpuhelimen simiä hallitsee Konttuuri ja puhelimessa on muutamiin numeroryhmiin estot. Ja joskus estot toimivat hassusti ja blokkaavat oikean "hyötynumeron" "viihdenumerona". Joka tapauksessa pidä omaa kännykkää varalta siis mukana. No joskus aina pahassa paikassa loppuu pääpuhelimestani virta. En koskaan kuitenkaan muista, että mulla on varapuhelin mukana ja sitten kiroilen kun pitäs saada johonkuhun yhteys eikä virtaa ole. Toisaalta en ole varapuhelimeen tallentanut yhtään numeroakaan, joten eipä siitä hyötyä ole.
Muistinpa tässä yhtäkkiä, kuinka isäpappa joskus aikansa ympäriinsä käveltyään loihti lausumahan, että minneköhän hänen puhelimensa oikein on kadonnut, kun ei sitä mistään löydy, eikä muista minne sen on jättänyt. Minä siihen, että siinähän tuo on kädessäsi.
Tänään tulevassa tiistain jaksossa Conan vertaa itseään Tarjaan ja maanantaina tulevassa keskiviikon jaksossa Conan teki suomenkielisen presidentinvaalimainoksen Tarjasta.
Näin yhtenä yönnä painajaista, jossa yritin soittaa tutulle mutta en muistanut numeroa ja yritin epätoivon vimmalla näpytellä sitä uudestaan ja uudestaan. Aamulla piti oikein tarkistaa, että menikö siinä mitään oikein. Ei sinne päinkään. Mikähän numero se oli, joka syöpyi tajuntaani, oliskin pitänyt kokeilla.
Kun kaikki salasanat ja puhelinnumerot on koneiden muistissa, ei itse enää muista mitään. Pankkikortin ja simin numerot olen opetellut näpyttelemällä niiden muodostaman kuvion. Vaikeus on vaan siinä, että en muista, mikä kuvio oli mihinkin tarkoitukseen ja mikä muistamistani kuvioista on jo vanhentunut.
Jaahas, Timo, minulla on kokemuksia tuostakin: kuinkahan monta kertaa olen etsinyt silmälaseja ja ne ovat kädessäni.
Loistava tulevaisuus odottaa.
Niin.
Rotwall onkin outo nimi minulle. -koirarotu joka on heitetty seinään?
Ainakin kuorma-autokortin insinööriajossa jos takapyörät oikaisevat risteyksessä jalkakäytävän päältä, tulee reputus.
Itse inssiajossa pidin ajon aikana hetken aikaa kiinni vaihdetangosta vaikken ollut juuri silloin vaihtamassa. Inssi sanoi: "Miksi siitä kepistä pitelet, minä voin pidellä puolestasi"
Siskoni inssiajossa oli jokin epävarma jalankulkija ylittämässä tietä. Siskoni näytti kädellään että mene vaan. Inssi sanoi siihen:
" miksi siinä käsiänne heiluttelette, ette te mikään liikennepoliisi ole"
Ne oli niitä aikoja jolloin oli vielä monopoli silläkin alalla.
Vaikeimpia asioita moottorivehkeiden kanssa on ollut oppia peruuttamaan traktorilla peräkärryä. Etupyörien kun pitää tehdä melkomoista sik-sakkia jos halutaan mennä suoraan. Jos taas halutaan että peräkärry kääntyy peruutettaessa menosuuntaansa oikealle niin traktoria pitääkin ohjata vasemmalle eli etupyöriä pitääkin kääntää oikealle eli rattia kiertää vasemmalle.
Rotwall on enemmänkin semmonen mäyräkoiran näkönen maan rajassa. Mukkasir rotvallir reunaaj ja pipa lens. Tosin rasvakaapelikin on mäyräkoiran näköstä.
Minä en muista inssistä mitään muuta kuin, että inssi näytti sitä yhtä namiskaa ja kysyi, että mikäs toi on. Minä olin asian sisäistänyt ja sanoin, että hömpsy. Oli meinaan oikein, höntsy oliski ollu ihav väärin.
Vieraskielisille apuja.
Suuri kiitos tuosta Conan-tarkennuksesta. Nyt osaan avata telkkarin oikealla hetkellä.