Ilmasilta
Pienenä ihmettelin, että mikähän se on se ilmasilta ja katselin aina taivaalle, jos siitä vilahduksen näkisin. Yöllä sen sitten ajattelin taivaalla olevan, kun en kerran päivällä nähnyt ja öisin sitä ei tietenkään näy. Tyydyin siihen. Että se on siellä vaikka en sitä näe. Ja ajattelin, että ilmasiltaa myöten ihmiset lentävät taivaaseen kuoltuaan. Minusta se oli kaunista ja lohduttavaa ja ajattelin, että ilmasillalta on hyvä katsella maahan ja siellä ei ketään satu eikä kukaan vanhene. Tänään yhtäkkiä ymmärsin, miten oikeassa silloin olin.
Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty
En meidän taloon lisää aikuisia halua.
Tiedän kyllä että undulaatit tapaavat
miestenvessoissa turpiinsa saada
Mutta vielä pikkuveli lukee aamulla
sängyssä mun kanssa sängyssä mun kanssa sarjakuvia.
Jälkipuheet
Täällä tykätään kovasti tuosta biisistä. Tai ehkä vielä enemmän muistoista ja ihmisistä, jotka se tuo ajatuksiin mukanaan.
Lauleskelin sitä ajatuksissani usein, silloin kun minulle rakkaalla laulun päähenkilöllä meni huonosti. Se jotenkin helpotti ja toi mieleen ajatuksen, sinun kauniisti oivaltamasta ilmasillasta. Toivosta, että jossain edes olisi helpompaa ja kivutonta.
Ehkä laulu auttoi, meillä selvittiin kipuillen, mutta ilman ilmasiltaa.
Voisikohan lohduttautua myös sillä, että mekin, tänne puolen siltaa jääneet, pysymme sillan taakse menneiden mielissä sarjakuvia lukevina siskoina, pyörän räpättejä asentelevina veljinä, satulaa nostavina isinä ja kaikkien päälle hellästi katsovina äiteinä. Meillähän on lupa lohduttautua vaikka millä.
Niin.
Eilen mietin kotiinpolkiessa että kaikki tietää aasinsillan merkityksen mutta kukaan ei ole koskaan pysähtynyt miettimään mistä moinen sanonta on saanut alkunsa.
--mutta, mutta......
Toit aamutunnelman jota ei tohdi enempää turhilla sanoilla tuhria. -kiitos
Niin (käytän tätä nykyisin usein, mistähän syystä), itse asiassa sinä itse rakensit eilen sen aasinsillan yhtään vihjaamatta, että sinulla ja aasilla olisi joku yhtäläisyys.
Mutta miten tosiaan aasi, joka ilmeisesti ei mielellään jäköpäisyyttään mene sillalle, on saanut oman siltansa. Silta, jolle ei halua mennä mutta ilmeisesti on pakko. Siltahan johtaa aina jostain jonnekin, miten aasinsilta eroaa muista.
Nyt menee koko päivä tätäkin miettiessä.