Entisessä työpaikassani, jossa johtajat ja sihteerit muuten pukeutuivat pukupaitoihin, kravatteihin ja jakkupukuihin, oli perjantai vapaan pukeutumisen päivä. Perjantaisin konttorin Gunillakin sonnustautui farkkuihin ja johtaja Rosengren valkoiseen villapaitaan ja apulaisjohtaja Liljeströn riisui pikkutakin tuolin selkämykselle. Perjantaisin käytävillä eivät kopisseet korkokengät ja vähäisempi väki joutuikin kehittämään perjantaisilmät ja -korvat, sillä pomot hissuttelivat purjehduskengissään kuin tyhjästä selän taakse. Perjantaisin työpöydillä oli enemmän papereita, joilla nopeasti saattoi piilottaa lehden tai kirjan. Yhden tentinkin olen suorittanut perjantaipaperit oikeassa kädessä ja kirja auki vasemman puoleisessa pöytälaatikossa. Tehtaan puolella arvottiin perjantaipullo, joka iltapäivän kahvitunnilla korkattiin ja kolmen maissa hilpeä nauru ja joutopuhe kimmahteli sammutettujen koneiden kyljistä.

Latina taas oli pitkään, kuten jokainen asioita seuraava tietää, useimpien bloginoitsijoiden aidinkieli. Nyttemmin latina on alkanut käydä bloginoitsijoidenkin keskuudessa tosi harvinaiseksi. Syytä ei ole vaikea arvata: uusien ääkkösten käyttöönotto.

Bisquit Ilta-Sanomissa 4.10.2005

Työviikko alkaa pulkkaantua. Kahvihuoneesta kantaa jo iloinen puheensorina. Taidan lähteä minäkin sinne puhumaan latinaa.