Siihen henkilökohtaiseen selaimeenhan voi laittaa asetukseksi minkä pääteviivallisen ja monospace-fontin vain tahtoo, ja kokoa saa muutettua ainakin Firefoxissa ihan vain yhdellä näppäinyhdistelmällä ees taas.
Niin että arvoisa blogisti, teikäläisen blogi nyt vain on täällä Helveticaa ja onhan se vähän ripellystä, mutta ctrl+ on keksitty. Kontrastia sen sijaan ei voi lisätä, sehän sulla tässä hiukan ontuu... bääääd.

Perhana! Painan aina 'Kaduttaa', enkä 'Postiin'.

Olin sanomassa, että luin joskus jostain seuraavan tosiasian: 'Mielekkyydestä on aina maksettu hullun hinta'.

Voisin ainakin omalta osaltani tunnustaa vastaavaan tapaan tyylistä. Menköön vaikka vaikeimman kautta, kunhan tyyli pitää!

Ihana uusi neuvo likinäköiselle Mary-paralle!

No jokosää nyt olisit tyytyväisempi, kontrastia on nyte lisätty. Jota jo kerran aikaisemmin lisäsin, joten ihan alkuperäiset niilitykset ovat vanhaa muistia. Meikäläinen ihan vapaasti suo teille Helvetican, jos se silmään istuu.

Minun käteeni Ctrl-wheel istuu vaan jotenkin mukavammin, johtunee siitä, että käytän tätä mikätämänyton putkirullarannetukea.

On nimittäin Herkku juuri näin. Niin kauan, kun yksikin mies on sitä mieltä, että korkokengät on sexymmät kuin lättänät, niin kauan naisella saa olla edes oma fontti, jos se sitä haluaa. Kerta.

Hitsit Mary, olen sinua kaivannutkin. Liki on minunkin näkö, liekö juuri siksi rulla ahkerassa käytössä.

Ja ihan jopa Mansesta saa niitä Schollin geelipäkiätyynyjä. Ne vain tungetaan nilkantappajiin ja taas voidaan olla kivuttomammin turhamaisen naisellisia :)

Kuules Mea, sinä olet väreinesi, fontteinesi ja kokoinesi ihan hyvä just tällaisena. Jopa minä huononäköisistä huononäköisin näen tekstisi ilman ongelmia ;) Kontrollihiirtä en ole kanssasi koskaan
joutunut käyttämään...

Kauan eläköön Dr. Scholl, siinä oli mies, joka ymmärsi naisen päälle. Ne on ihanan viileät, melkein siis uuh tunne, kun sellaisen päällä kävelee asfalttiviidakossa. Ilman tohtorin päkiätyynyjä olisi jäänyt Pariisi tallaamatta. Tai ehkä sitä olisi vaan enemmän istunut terassilla katselemassa tyylikkäitä ihmisiä.

On muuten ilo silmälle sellainen vanha herra baskerissaan, tummassa puvussa, ihanat mageat kengät jalassa ja turkoosi kaulaliina kaulassa. Eikä yhtään siellä tökkäise silmään vanha rouva, jolla on Chanel-kävelypuku, lenkkitossut ja sauvat. Asennoitumiskysymyksiä: kun kantaa tyylinsä arvokkaan rehvakkaasti, niin eipä siihen ole mitään lisäämistä.

Kiitos Marleena. Mitä siis voimme päätellä tästä: me olemme hyvänäköisiä. Mutta senhän me tiesimmekin ;)

Vielä helpompaa on muuttaa oman näyttönsä teksti suuremmaksi klikkaamalla näytä/tekstinkoko/esim suurin - jo näkyy.

Blogisi väri on hyvin kaunis ja heinostunut.

hienostunut

Niin.

Tyyli tilanteen mukaan.

Esim. kultaisella imukkeella varustettu savuke on kätevä kun savu ei mene omaan silmään, vaan naapurin. Vaan eipä taida Tillikan baaritiskille sopia.

Sitä kultaisella imukkeella varustetulla tupakilla SEIS-kissansilmään joka vanhoja muistaa.

Nähdä Immo Kuutsa ylösföönatuine sivuhiuksineen ja tuta todellinen intiaanikesä vaikkapa Kristiinankaupungin sillalla. -juu

Meillä menopaussissa on käytetty ennen tuota näytä/koko/suurin mutta kun meillä ollaan vähän tällaisia hienopieruja, niin me tykätään itse säädellä portaattomasti mihin lystäjämme sitä kokoa. Sitäpaisti ctrl+rulla on helpompi muistaa, siinä on vähemmän liikkuvia osia ei-niin-aitoon-blondin päähän mahtumaan.

Kultainen imuke, se jos mikä, sopisi Tillikan kristallikruunujen alle. Vahinko, etten polta. Toisaalta mikä estää imuttelemasta ilmaa. Tai no. Ilma on sakeanaan savua, joten....

En minä tiedä, minkä näköinen tukka on Immo Kuutsalla ja guuggeli antaa vain kaksi kuvaa, joissa molemmissa pipo päässä. Nyt ymmärrän, miksi. Tai uskon ymmärtävinäni.

SEIS-silmään sitä, joka toista lapiolla kaivaa.

Mea,

tahdon sanoa lukijoillesi, että se kirjasinkokoasia samoin kuin blogiisi liittyvä leiska tuli esille blogini kommenttiosion sivuperusteluissa, oma-aloitteisesti en asiaa ottanut esille päreessäni.

Ollaan, elellään

se "eräs blogi" eli ikkunaiines

Iltaa vaan Iines. Sinänsä asialla ei ole merkitystä, mutta kun nyt itse kerran halusit asian oikaista, niin oikaistaan. Minusta on erittäin oma-aloitteista asian esille ottamista, kun kirjoitat kommentissasi vastauksena Kirstille, joka ystävällisesti kehui menopaussia huumoriblogiksi [kiitän Kirstiä]: "Huomenta vaan naiskomediennet Kirsti, Petra ja Mea....
Huolimatta ansiokkaista blogeistanne (Kirsti ja Saara – Mean blogia en juurikaan tunne, sillä en saa luetuksi ruskea- tai mustapohjaisia pienipränttisiä blogitekstejä..."

Tuo "en juurikaan tunne" oli se, mikä häiritsi minua hieman poliisin muuten niin lämminhenkisessä pakinoinnissa. Monesti kirjoituksista paistoi läpi yllämainittu varsin pintapuolinen pariin kirjoitukseen tutustuminen. Aivan kuin kriitikko katsoisi elokuvasta pelkät alkutekstit tai lukisi kirjasta vain neljännen luvun, ja tuntisi silti pätevöityneensä kritisoimaan puutteista elokuvan puvustuksessa tai kirjan hahmojen hengettömyydestä.

Sellaista kriitikkoa tikulla silmään. Vai jokohan se on ajan henki niin, että tikuttaessa vallan koko aski menisi?

Kaduttaa.

Niimppä. Sellainen tulella leikkiminen on vaarallista, syttyy pian sellaisiin fleimeihin koko ympäryskunta, ettei enää ole kellään kivaa.

Ja millä sitä sitten sytyttää edes lyhtyä pimeälle polulle, jos on tikuttanut koko askin? Kysyn vaan.

Luulit varmasti päässeesi kuin koira veräjästä kun yksikään kommentoija ei ole tarttunut salakavalasti ujuttamaasi heittoon.

Väärin. Toisinaan mustanaamio poistuu blogiviidakosta ja liikkuu kaupungin kaduilla kuin kuka tahansa meistä.

Ja silloin kun näin tapahtuu, käsipuolessa yleensä on nainen korkeissa koroissaan, sillä harva asia on seksikkäämpää kuin korkeiden korkojen kopina katukiveyksellä.

Siitäs sait. Luvan käyttää fonttiasi.

Ja toisinaan mustanaamio liikkuu myös blogiviidakossa naamioituneena, mutta tuskin lienee yllätys, että "minähän se olin".

Jo minä ajattelin, että onko nämä miehet päreistä. Onneksi mustanaamiokalsarimies elää myös asfalttiviidakossa ja tuntee eläimellistä vetoa oikeisiin asioihin.

Häipyy horisonttiin, kop, kop, kop, kop....

Koneeni elää omaa elämäänsä fonttikokojen osalta ja yleensä ruudulleni räjähtää niin isoa fonttia ettei virke meinaa näyttöön mahtua. Sinun blogissasi taitaa fontti näkyä oikeankokoisena - pienenä, sirona ja naiseen silmään hyvin luettavana. Kiitos myös minun puolestani kontrolli ja rullaus neuvosta! Olen sen vahingossa excelistä löytänyt mutta enpä ole osannut pohjata kokemukseen internetin ihmeellisessä maailmassa. No nyt osaan.

Geelityynyt ovat todellakin yksi parhaista keksinnöistä tällä vuosituhannella! Toinen mukava asia on kengänkärkien pyöristyminen vaikka piikkikärkisiä rakastankin. Varpaani vaan alkavat muistuttaa jo liikaa kengän kärkien muotoa ja lisätila on varmasti heille tervetullutta. Korkokengissä sitä tuntee olevansa nainen, ryhti paranee ja lanteet keinuvat viekoittelevasti. Itsetunto on välillä muutamasta sentistä kiinni!

Nämä koneet on kyllä yksiä herrankerpeleitä; minun kannettavani eli ihan omia fonttikokojaan pitkän aikaa. Kaikki pienikin präntti näytti koppakuoriaisen kokoiselta ja siis rumalta. Eli eihän täällä päässä tosiaan voi tietää, millaisena tämäkin millekin ruudulle tömähtää.

Eikö muuten olekin kummallista, miten varpaat alkavat muistuttaa kengän kärkiä. Juuri, kun ne ovat sopeutuneet kapeisiin, tulee pyöreät ja jalka näyttä ä siltä, kuin olisi niin lyhyt, että kaatuu koko nainen etuviistoon.

Korkokengät tekevät naisen naiseksi. Ainakin minut, jolla pituutta on vain se 156. Jokainen lisäsentti kasvattaa itsetuntoa kymmenellä sentillä.

Allt väl nu med lite mer kontrast. Tack för oss alla med gamla CRT-skärmer.

Ilo on kokonaan tällä puolen skärmiä, jos näinkin vähällä apu löytyy.

Minun isomummoni oli pienenä ollut ruåtsinkielisessä perheessä passarityttönä ja koska ei osannut kieltä, kirjoitti esiliinan taskuun lunttilapun, jotta saattoi tarkistaa, mitä pyydetiin ja vastata oikein. Opetti tietenkin pikku-mealle kieltä myös. Eli tiedän, että vassakuu on nyt juuri se sana, mikä sanotaan.