Murphyn lailla
Kontriburaattorini herra Murphy ansaitsee enemmän kuin olla vain paussilaatikon henkenä. Tämä uupuamaton mies mietiskelee kummallisia asioita aamu- ja iltapoljennoillaan, kehittää teorian, aukottoman käypäisen toteutuksen ja lopuksi historian [tietenkin lopuksi, liika loogisuus kasvattaa kämmeniin karvoja] niin polkupyörän sisäkumille kuin kissansilmällekin, on sinut sisäisen siltainsinöörinsä kanssa ja ohittamattoman ehtymätön kaikkimus hanskamus. Herra Murphy on istuttanut minuunkin pienen Jaatisen enkä pääse nykyisin yhdenkään sillan yli tahi ohi pysähtymättä hämmästelemään sillan siltaisuuden täydellisyyttä. Murphy löysi menopaussinkin varmaan jonkun aasinsillan kautta. Hyvä niin. Jos Murphya ei oli, ei häntä voisi keksiä kuin itse Murphy.
Ensin ihmettelin, että miten Murphy minut löysi mutta oivalsin oitis saman tien, että hänhän on seurannut minua jo pitkään. Vai kuka se olisi, ellei tämä pelsepuupi itse, joka tönäisee minut aina siihen kassajonoon, jonka koneeesta loppuu nauha tai hinta on kateissa sen ainoan asiakkaan ainoasta ostoksesta, joka sekin on rikki ja pankkikortti kuoletettu ja kolikot tehneet taskunpohjaan reiän ja tippuneet kenkään, jonka pohjasta on sauma revennyt ja kolikot pudonneet. Tämän kaiken setvimiseen menee niin paljon aikaa, että joudun vaihtamaan jonoa, joka pysähtyy samalla hetkellä kuin se ensimmäinen jono liikahtaa. Niin aina.
Murphyraattori lataa meille nyt päivän aivovoimisteluksi laatikkoleikin:
Joku piilottaa yhteen kolmesta laatikosta kultaharkon ja käskee sinun arvaamaan, missä se on. Valitset satunnaisesti jonkun. Tämä joku avaa yhden kahdesta jäljelle jääneestä, -tyhjän ja kysyy haluatko vaihtaa vielä? Kannattaisi vaihtaa aina, koska siinä kolmannessa se on 66,6% todennäköisyydellä ja siinä ensin valitsemassasi 33,3% todennäköisyydellä.Ei mene kaaliin?
Mietipä asiaa kymmenellä laatikolla. Valitse yksi ja joku avaa sen jälkeen kahdeksan tyhjää. Kannattaisiko vaihtaa siihen yhteen, jota et valinnut ja joka jäi suljetuksi? Entäs sadalla laatikolla ja joku avaa 98 kpl?
Etkö vieläkään usko?
Miljoona laatikkoa ja valitset yhden. Joku näyttää sinulle tyhjäksi kaikki muut paitsi yhden ja valitsemasi jää arvoitukseksi. Etkö vieläkään vaihda?
-No älä sitten, pidä valintasi, ehkä osuit oikeaan jo eka kerralla.
Minä olen laskuissani vasta miettimässä, miten minun valitsemani laatikko avaa jonkun toisen. Äh, eikun joku valitsee minun laatikkoni... eikäkun... jok.... Attanas, nyt ei taaskaan tule työnteosta yhtään mitään..
Jälkipuheet
Tehtävänkuvaus oli hieman epäselvä.
Siis tämä joku tietää missä laatikossa on harkko ja avaa härnäykseksi aina vain tyhjiä. Arvaaja jos valitsee harkkolaatikon saisi palkinnon, -vaikkapa tuon harkon.
Tehtäväkuvaus oli loistava. Mutta nämä variaabelit nyt hämää [ei ne varmaan niitä ole mutta on hienoa päästä käyttämään näpäsköitä sanoja, sainhan jo kontribuuttorinkin ujutettua, tätä hetkeä olen odottanut], että mistä se joku voi tietää, mitkä on tyhjiä laatikoita, kun se avaa aina tyhjän?
Vai olenko piilokamerassa ja lopuksi ilmestyt ruudulle kuin siinä mainoksessa Simolle Irmeli, että "Smile"?
moikkis sinne treelle. *kaipaus*
mun se omalla nimellä toiminut s.posti ei enää ole ollut käytössä. mihin vain laittaa sulle s.postia jatkossa? vastauspyyntö osoitteeseen; snow_cherries@jippii.fi -mauripa hyvinkin- *hali*
Ilahduin kovasti nähdessäni tutulta vaikuttavan nimen blogiluettelosi alussa. Osoite onkin oikea, mutta nimi vaikuttaa salaperäisemmältä kuin linkkiluetteloni nimi. Andorrasta on tainnut hypätä siihen d.
Amishit, jotka ovat tunnettuja muun muassa täydellisistä tilkkutäkeistään, jättävät aina yhden virheen täkkiin. He sanovat: Vain Jumala on täydellinen.
Piilottaja tietää...
Moikkis Mauripa hyvinkin :) Vai on hukka perinyt osoitteen. No, dont juu wori, lähestyn antamaasi osoitetta.
Amishit olkoot ystäviäni; nyt voin aina vedota heihin, kun jätän jälkeeni virheitä kuin reikäinen koppa puolukoita. Fiksattu on.
No helvata, Timo, tottakai tosiaan se piilottaja tietää. Juuri näin minua harhaanjohdetaan: lähden seuraamaan rönsyistä tarinaa ja olen tarkkana, mikä laatikko on menossa ja unohdan itseisasian ytimen, piilottaja on se sama joku. Minä kävin mielessäni läpi sitä leikkiä, jossa siirrellään laatikoita ja vaihdetaan paikkoja ja.. Äh.
Tästä kolmen laatikon ongelmasta on olemassa vielä nerokkaampi variantti, jossa ei olla varmoja että tietääkö "juontajakaan", missä laatikossa palkinto on (vai oliko tämä alkuperäinen esitysmuoto tässäkin?). Tällöinhän hän saattaisi vahingossa avata myös sen, jossa on palkinto. Mikäli tosiaan näin olisi, niin silloin on ihan yksi ja sama, että vaihtaako vai ei, koska mahdollisuus palkinnon saamiselle on kummassakin tapauksessa 50/50. Mutta tällöinkin kannattaa vaihtaa, koska on mahdollisuus, että juontaja tietää, missä palkinto on ja avaa aina hämäykseksi tyhjän ja ylläoleva 66/33 päättely pätee.
Mun selitys taisi mennä hieman sekavasti, mutta jokatapauksessa tämä on vallan mielenkiintoinen ongelma, joka on aikoinaan ensimmäisen kerran esitettynä (jossain lehdessä, jonka nimeä en tähän hätään muista) aiheutti valtavan palautevyöryn.
Juuri silloin kymmenisen vuotta sitten kun kysymys oli Tekniikka&Talous -lehdessä meni yöunet itse kultakin miettiessä.
Ei tunnu järkeenkäyvältä että vaihtamalla siinä kolmen laatikon tapauksessa mahdollisuudet paranisivat.
Silloisessa työpaikassa syntyi kova kina tästä samaisesta asiasta. Vaihtamattomuuden kannallakin olevat muuttivat mieltään kun perustelin heille asiaa seuraavasti:
Lähtöolettamat: 1.
On kolme laatikkoa joista jossakin on harkko. Sinun pitää valita niistä yksi. Saat palkinnon jos valitset harkkolaatikon.
2. Valintasi jälkeen esittelen sinulle aina toisen tyhjistä laatikoista olit valinnut laatikoista minkä tahansa, harkkolaatikkoa tai valitsemaasi laatikkoa en tietenkään avaa..
3. Jos satut valitsemaan harkkolaatikon, avaan sen tyhjän laatikon joka sattuu olemaan minua lähempänä.
Todennäköisyydet:
1. Olen sijoittanut Harkon vihreään laatikkoon ja osoitat punaista: -tällöin minä tietenkin avaan sinisen ja kysyn vaihdatko?
kannattaisi
2. Olen sijoittanut Harkon vihreään laatikkoon ja osoitat sinistä:
-tällöin minä tietenkin avaan punaisen ja kysyn vaihdatko?
-kannattaisi
3.Olen sijoittanut Harkon vihreään laatikkoon ja osoitat vihreää:
-tällöin minä avaan jomman kumman (pu tai si) ja kysyn vaihdatko?
ei kannattaisi
4. Olen sijoittanut Harkon siniseen laatikkoon ja osoitat punaista:
-tällöin minä tietenkin avaan vihreän ja kysyn vaihdatko?
kannattaisi
5. Olen sijoittanut Harkon siniseen laatikkoon ja osoitat sinistä:
-tällöin minä avaan jomman kumman (pu tai vi) ja kysyn vaihdatko?
-ei kannattaisi
6.Olen sijoittanut Harkon siniseen laatikkoon ja osoitat vihreää:
-tällöin minä tietenkin avaan punaisen ja kysyn vaihdatko?
kannattaisi
7. Olen sijoittanut Harkon punaiseen laatikkoon ja osoitat punaista:
-tällöin minä avaan jomman kumman kannen (si tai vi) ja kysyn vaihdatko?
-ei kannattaisi
8. Olen sijoittanut Harkon punaiseen laatikkoon ja osoitat sinistä:
-tällöin minä tietenkin avaan vihreän ja kysyn vaihdatko?
- kannattaisi
9.Olen sijoittanut Harkon punaiseen laatikkoon ja osoitat vihreää:
-tällöin minä tietenkin avaan sinisen ja kysyn vaihdatko?
kannattaisi
Yhteenveto:
Kuudessa tapauksessa yhdeksästä vaihto kannattaisi
ja vain kolmessa tapauksessa yhdeksästä vaihtaisit kultaharkon tyhjään laatikkoon.
Noiden logiikoiden mukaan aina siis kannattaisi vaihtaa, sillä todennäköisyys vaihdon tuottamalla myönteisellä vaikutuksella on suurempi kuin toisin päin. Jos siis valitsisi muuten lyhyemmän jonon mutta meneekin pitkään, koska ensireaktio oli lyhyt ja sitähän ei kannata kuunnella mutta koska vaihdossa voi voittaakin, täytyy vaihtaa pitkä lyhyeen eli olisi voinut ihan hyvin ottaa sen lyhyen hetikin mutta jos sen ottaa heti, se ei kuitenkaan vedä, vasta kun on vaihtanut, niin on sentään mahdollisuus.
Tai jotain.
Lähdenkin tästä kauppaan.
Confederate Military