Ikävän kuuloisia lakeja. Enpä haluaisi olla minkään lain kaima. Vähän kuin Hodginin tauti tai Menieerin tauti. Negatiivinen mielleyhtymä heti kätellessä. Vaikka minkä sille mahtaa, jos johonkin suomen raittiusliittoon valittaisiin pääsihteeriksi Matti Nykänen -niminen mies. Ei sitä venkoilua jaksaisi edes raivoraitis kaimapoikansa.

Yksi asia on myös fakta. Nuo nimien ihmeellisyydet tulee puheenaiheeksi miltei joka poppoossa ja aina ne puhutaan suu maireassa hymyssä, niinkuin ensimmäistä kertaa ja itse keksittynä.

Anu Saukko, Kylmäsen Usko ja kukas se Anna hänelle esittäytyikään, en kyllä enää muista?

Pääpostissa oli joku henkilö kerännyt pitkän listan naurettavia nimiä, se lista kiersi täällä netissä. Olikohan oikeasti totta vai vaan kaupunkilegenda?

Äläpä kuule mitään: bussissa kerran mummot vertaili tautejaan ja se, jolla oli hienomman kuuloinen taudin nimi, oli selkeästi niskan päällä kilpailussa. Hodkinin veisi tasan voiton kotiin.

Minusta Poudan Pekka ei voisi olla muu kuin säämies. Mansessa oli josksu pappi nimeltä Kalmanlehto. Ja ihan varmasti jossain on kapteeni Majuri.

Josta tulikin mieleeni, että olisi sopivaa jos kapteeniluutnantilla olisi susikoira ja se ulkoiuttaisi sitä supikoiraturkissa mäyräkoira kainalossa.

No joo, paras lähteä nyt kauppaan.

Jos me olemme kilpalaulajia, niin pitääkö meidän mennä Euroviisuihin? Vai tuleeko meistä Nightwishejä? :}}

Että huomenta vain sinulle. Ja iltaa minulle.

Kaikki sääkin paikat koluat. Mihinkään ei voi enää luottaa, ei edes vanhan piironginlooran lukkoihin, heti kun hetkeksi ummistan silmäni, ekkö jo ookkin juoksentelemassa pitkin Lokostopolin katuja käsveskoja ryöstelemässä.

Niin, siis minähän en laulaa osaa paitsi pleibäkkiä. Sitä osaan jopa soittaa. Tai luulen osaavani, eikös sitä soiteta vähän samalla tavalla kuin ilmakitaraa. Joten olen siis joustava.

Mikä meidän bändin nimi olis, Good Nightandmorningwish?

Eikös se ole ajan ja paikan henki, että kolutaan joka paikassa. Vallankin siellä, missä ei pitäisi. Näin on. Eritoten täällä Lokistraliassa. Törmäsin jopa edesmenneeseen vapaatoimittajaan jossakin aravakommuunissa. En tiedä, oliko hengissä vai ei, mutta kovasti tuolta tuntui juttua tulevan. Niin että minä olen pieni tekijä. Enkä edes kovin rakas. Salarakkaasta puhumattakaan.

Mutta alahan sinä vetää nuttua niskaan. Minä alan vetää peittoa korviin.

Laulelemisiin.

Huomenna muuten on One moment -päivä. Ole varoitettu.

Auts! Okei, olen varoitettu. Onko kyseessä ahdistusunomomento vai seuralaisunomomento? Sinänsähän se ei minulle mitenkään kuulu, mutta ajattelin, että jos se on ahdistussellainen, niin silloin voisin kutsua sinut terapiateelle tänne piironginlooraan. Pääsisit samalla näkemään, miten olen tämän sisustanut. Ole tervetullut. :}}

Hih. Ovat näköjään vähän hakusessa meikän hooteeämällät tänään. Johtuneeko pääntaudista ja ylettömästä ylenannosta. No eisevväliä.

Mää nyssitte tyrkkäsin piironginlooran tonne eetteriin ihan ilman lupaa kunemmää pystyny kysyyn sun miälipidettä kussää olit vissiin menny paariin taijjotai.

Olen enemmän kuin ylpeä, olen suorastaan sanaton piirongin loorasta. Tiiliseinät sitten sinne rakensit. Tuukko sää nyssitte tänne enää ollenkaan.

Kiitos kehuista. *punastuu tiilisenän väriseksi*

Vaan sinullehan se kiitos kuuluu. Oikeasti. Siis oikeaoikeasti, ei vain blogioikeasti.

Tiätty mää tänne tuun juaruaan niinku ennenki. Mihis se ny koira karvoistaan pääsis. Meinaajjos sun pualesta noin niinku passaa viä käyrä täällä niivvarmana tuun.