« Kompensaatiolaki | Pääsivu| Yksi-kaksi-kolme-neljä »

Näitä aamuja taas

Lauantaina uhkailtiin talven ja lumen valtaavan mansesteriankin. Että sitäkö sitten pitää ryhtyä äijäilemään ja ne vielä kaupan pusseissa olevat nastagummit virittää alle, ajattelin. Jonkun sanan voisin sanoa kyllä siitäkin, että lain mukaan nastoja saa käyttää vasta marraskuun alusta ellei kelit ole lumiset ja sitten yhtenä kauniina viikonloppuna lokakuussa sanotaan, vain huono ihminen ajelee vielä sunnuntaina kesäkumeilla. Jos siis ennakoi, niin on lakia kunnioittamaton, ja jos ei ennakoi, on piittaamaton. Tänä aamuna AL:n haastattelema äijä ihmettelee "kantaen kourissaan kesärenkaita", että ihmeen paljon oli varastossa vielä nastarenkaita. No juurikin joo, on siinä hyvä ihmetellä kesärenkaat kourissa. Mikseivät olisi varastossa, lainkuuliaisia kansalaisiahan tässä sentään ollaan. En nimittäin sitten ryhtynyt äijäksi, kun ei sitä luntakaan tullut kuin 5 hiutaletta. Vaan keskityin siihen, minkä paremmin osaan: vieraan viihdyttämiseen ja siihen ensimmäiseen kahdesta ruokalajista, jotka hallitsen. Tosin hiukan hirvitti tämä maanantaiaamu, kun tiesin, että aamulla ennen kuin kukot edes ovat kanoja ehtineet miettiä, pitäisi olla jo asemalla. Ajattelin kuitenkin, että sentään ihan uudet kesärenkaat ja kun vielä varaan matkaan aikaa runsaasti ja ajan rauhallisesti, niin eiköhän se siitä.

Tänä aamuna havahduin sängyssä, että sen runsaan ajan ja rauhallisen ajon kanssa saattaa olla niin ja näin, sillä aikaa heräämisestä junan lähtöön oli puoli tuntia ja välissä 12 luikasta [vilkaisu ikkunasta, ei onneksi lumista] kilometria. Ja onhan se auto piuhassa, lämmin auto, ei hätää mitään, ajattelin. Muutamassa minuutissa jo rutinoidusti sujuivat aamutoimet mutta jo kaukaa näkyvä paksu jää auton laseissa paljasti, että jokin ei ollut taaskaan täsmännyt tolpan lämmönjakelun, mittarin säätäjän ja sisätilan lämmittimen virityksessä. Pikainen tuulilasin raapaisu, harja takaovesta sisään ja kas, meillä oli ongelma: takaovi ei suostunut menemään takaisin kiinni. Vieras piti siis tunkea takapenkille ovea kiinni pitelemään. Ennätykset on luotu rikottaviksi: vain 20 minuuttia sängystä asemalla. Auto ehti sulaa sen verran, että takaovikin meni kiinni.

Mikähän siinäkin on, että parkkihallissa, jossa ei ole nimettyjä paikkoja, aina ajaa siihen samaan, jostain hämärästä syystä valitsemaansa ruutuun ja kun siinä paikalla sitten sattuukin olemaan joku muu, melkein närääntyy, että _minun_ paikalla. Niin ja se takaovikaan ei nyt suostu aukeamaan ollenkaan.

Jälkipuheet

Niin.

Merkitsemättömät paikat jotka joku on ominut, ovat kuin jäänne ihmisen alkukantaisuudesta tai eläimellisyydestä.

Lehmät kun iltaisella ajettiin laitumelta navettaan, osasivat kukin mennä omille paikoilleen vaikka mitään tunnusmerkkiä ei ollutkaan. Ja lehmä on kaiken lisäksi tyhmä eläin.

Työpaikan ruokalassa on useasti myös vakiopaikat joista sivullinen ei voi tietää. Siihen sitten kun outona istua rojautat, on kuin riitaa haastaisit vaikka vaan teet sen mikä ruokalassa pitää tehdä, -istut vapaaseen paikkaan.

Kitkat vai nastat ovat taas viikkojen puheenaiheet. Uudet autoilijat ottavat rengassatsin auton kyytiin ja ajavat huoltoasemalle. Sitten se iskeekin se ihmetys kun ei siellä mitään renkaita vaihdetakaan. Ajaa ihminen suu mutrussa rengasliikkeeseen ja uudestaan ihmettelee kun olisi aika pitänyt varata jo viikko aikaisemmin.

Mies ja alaston ase -uusinnat tuli kaikki katsotuksi. Jotenkin säälittikin sen Nielsenin puolesta, melkomoisen huonoa tuuriakin aika useasti.

Viikonloppuna naapurimaassa kun kävin niin oikeastaan reissu meni ihmetellessä sitä asiaa, miten ihmeellistä onkaan miten vähillä silloilla pääkaupunki siellä pärjää. Ei siis sillan siltaa.

Onhan se halpaa kaupunkirakentamista niin, mutta kyllä ihan idyllin vuoksi pitäisi joku kanava kaivaa ja siihen muutama kaarisilta ylitse värkätä.

Juurikin. Arvaa, kuka ajeli viime kesänä huoltoasemalle kysymään renkaanvaihtoa. Kun vahingossa sitten löysin paikan erään huoltoaseman takapihalta, jossa renkaat vaihdetiin, ja nyt sitten varaisin sieltä ajan, niin en tietenkään löydä puhelinluettelosta sen nimeä. Se huoltoasemakaan ei löyhy H:sta eikä aseman nimestä. Eikä tietenkään mistään b-, h-, tai k-alkuisesta avaudu ensimmäistäkään viitetietoa, joka valaisisi asiaa.

Jaa rengaliikkeeseen. Minä kun juuri tavasin keltaisia sivuja ne sellaiset liikkeet ei sanallakaan kerro vaihtavansa asiakkaan omia renkaita asiakkaan toisiin omiin vaan ruurin kirjaimin julistavat vain myyvänsä renkaita.

Että pitää olla taas monimutkikasta.

Sillatkin on näinä aikoina vain vaarallisia. Musta jää vaanii viattomia kulkijoita.

Olen aina miettinyt, mikä muitten mielestä siinä renkaiden vaihtamisessa on niin kamalan vaikeaa. Itse olen omaan autooni vaihtanut renkaat heti kun oman auton omistin. Eikä tarvitse olla edes insinööri.

Kun vain muistaisi käydä ostamassa ne uudet (okei, pinnatut riittää) talvirenkaat niin voisi laittaa ne alle..

Hatanpään Euromaster tai mikä nyt olikaan, siinä ihan rellumaailman naapurissa, aina on vaihtunut odottaessa vaikka olisi ollut miten ruuhkia. Eivätkä tietenkää vihjaile netissä tai värisivuilla vaihtopalveluista vaan kaikista mieluiten myyvät uusia renkaita. Mutta puhelimessahan se asia selviää äkkiä.

Pinserimobiili saa talvikengät keskiviikkona, tällä kertaa Koskikeskuksen alakerrassa. Tulee nimittäin samalla kiiltoa pintaan ja koirankarvattomammat sisuskalut.

Ei kai siinä mitään vaikeata olekaan. Eilen Kaunotar ja nörtti -ohjelmassa tytöt heittivät renkaan alle melkoisen näppärästi. Enemmänkin on kyse paikan puutteesta (kylmässä ahtaassa parkkiruudussa ei oikein onnistu) ja nyt juuri tällä hetkellä siitä, että ei ole mitään käsitystä juuri tämän auton tunkin paikasta (siis siitä, mihin kohtaan se tunkki autossa laitetaan) eikä erituumaisetn kesä- ja talvirenkaiden pulteista (että sopiiko samat eli ei ja jos ei, niin mistä ne eri pultit tähän otetaan). Ja ehkä hiukan vaikuttaa sekin, ettei ole niitä sellaisia kouria, jolla renkaita kannetaan eli niitä samoja, joilla avataan konekiinnitetyt vanhat pultit. Kun ei riitä voimat, niin ei riitä. Ei vaikka päällä hyppisi.

Kun ei saa edes hillosipulipurkin kantta auki, niin renkaan pultti on lyömätön paikka.

Rellumaailman vieressä, oukkei. Ei sitten muuta kuin tehdaspakatut renkaat perään (tai eihän ne perään tietty mahdu, vaan siis koko auto täyteen renkaita) ja sinne. Kiitos samikki, sisäpiirissä on mukavaa ja turvallista, kun tieto kulkee. ;)

Voi teitä, kävin sanomassa Turistillekin suorat sanat tuosta sisäpiirihengestä. (Minusta se on nimittäin loistava.)

Olen aina vaihtanut sitkeästi itse autoni renkaat, mutta ajattelin tänä vuonna teettää työn maksullisena palveluna. Etenkin sen jälkeen kun siskonmies vihjasi että renkaani näyttävät melko mureilta, vaikka nastat ja urat ovatkin hyvässä kunnossa. Eihän ne oo kun vasta jotain 5-vuotiaat! No vaihdetaan nyt sitten...

Hesalaiset ne osaa ottaa vaarin piiristäkin. Kateeksi käy.

Mansesteeriassa meillä on tämä ihkaoma sisäinen kehätien piirtämä sisäpiiri. Kehätien siksi, että piiri on niin iso. Tosin en tiedä sen kehätienkään olemassaolosta mitään, kuullut puhuttavan. Vähän kuin sen piirinkin kanssa.

Minulle sanottiin, että pitää ottaa vielä huomioon renkaiden pyörimissuunnatkin, että joillain nuolilla on merkitty. Mutta miten sen nuolen suunnan voi oikeaksi tietää, kun renkaan pyörähtäessä se näyttää heti taas eri suuntaan. Hirveän vaivalloista vaihtaa joka pyörähdyksen puolivälissä renkaat auton puolelta toiselle.

Taidammekin olla todella ulkona piireistä, asummehan paitsi kehä kolmosen ulkopuolella, myös tampesterin kehätien ulkopuolella!

Sudet vaan ulvovat (vai olikohan se lenkille haluava Totti).

Noinko siinä sitten kävi, että tampester-kehäkin meni ohi. Sekö on sitten kehä nelonen? Kun kesällä kuulin siitä puhuttavan, ihmettelin, että mitvit, tuleeko meille kehätie ja sitten sain valistusta, että se on jo jossain. Ja lisää pitäisi saada.

Joko Totilla on se susitakki, jossa on se korkea kaulus. Vaan en minä epäile, etteikö Totti yhtä sutta voittaisi.

PS. Laitan ihanhetikohta noutajakuvia paussiin, kun vaan yhdenkin saan kameraani vangittua.

Olisko se kehätie nyt sitten tämä jossa on ne komiat eritasoliittymät ja Karhuvuoren tunnelit sun muut.

Ja jota Nokian päässä remontoidaan pääkaupunkilaisilta kepun vai minkälie kommarien vääryydellä masinoimilla rahoilla!

Ai sekö, oikeinko se blogioikeasti kiertää ympyrän ja jättää meidät ulkopuolelle. Meillähän täällä pitääkin siis olla kehätietkin ympyröitä, toisin kuin joillain eräässä kaupungissa, jossa riittää vaan puolikkaat, kun meri vahtii toista sivua.

Niin se oli tosiaan se vääryydellä masinoitu tie. Siihen liittyi jotain korvaushuhuakin, että kun vietiin Kummolalta kokous, niin saatiin kehätien jatke hyvityksenä. Vaan mitä me tiellä, joka ei kulje edes oikasta paikasta. Ja liittymätkin kuin tuonenkolun esikartanosta. Vieläkään ole löytänyt edes Biltemaan.

Päivän kuumin puheenaihe vaikuttaa olevan talvirenkaat.. Että vieläkin haikailen kitkojen perään, entisessä menopelissäni ne olivat. Nyt saa saikata nastojen kanssa. 1.11. tosiaan on virallinen päivä (otin selvää), mutta näillä leveysasteilla kantsii varautua kelien mukaan. Ja isäntä vaihtoi ne muuten eilen pienen painostuksen tuloksena! Oli komeaa päästellä, kun rapina kuului asfalttia vasten, turvallisuuden tunne huikaiseva. Mullakin oli aikoinaan ongelmia auton keskuslukituksen kanssa, saattoi jäätyä pätkähtää yön aikana. Takaovi vastusti eräässä autossani, minkä omistin opiskelijana. Takapenkkiläinen sai tosiaan pitää ovesta kiinni matkustaessa, heh.

Niin.

Tuo nuoli renkaassa tosiaan näyttää välillä kohti etupuskuria ja välillä kohti takapuskuria.
Jos sen mieltää että se onkin sallittu pyörimisuunta niin hankala on peruutuksen ajaksi taas käydä vaihtamassa renkaat eri päin.

Ja miten sen voi ylipäätään vaihtaa kun se vanne on epäsymmetrinen, tulee rengas käännettäessä ulommaksi auton korista ja pulttien reiätkin on kartio sisäänpäin?

Toisaalta ihmeellinen on tuo tekniikan kehitys. Rengaskin on ollut sata vuotta tuollainen samanlainen kuminen rötkäle. Silti joka vuosi jokainen rengasvalmistaja tuo markkinoille uudet mallit jotka on edellisiä parempia ja hiljaisempia. -kauankohan tuollainen meno voi jatkua? Ei ruisleivänkään maku parane joka vuosi, melkeinpä päinvastoin.

Joku siihen sanoo että tarvitseeko sitä leipää säilöä vuosikaupalla ja vastaan siihen että tarkoitin uuden leivän uutta vuosikertaa.

Itsellä tulee vanhemmat kahdet kesärenkaat kohta rippikouluikään. Ne on tuossa iässä niin kovaa seosta että ne kulumalla enää lopukaan. Toissavuonna ostettujen kahden seuraksi ajattelin ostaa samanlaiset uudet. Enää ei saa samaa kuviota joten taas tulisi erilaiset joten olen jo kolme vuotta ajatellut ostaa kerrankin kaikki kerralla, mutta kun ne vanhimmat ei kulu ollenkaan.

Miten niin "jos mieltää", eikös se sitä just ole. Ilmankos niin helpolla olen ollut pääsevinäni, kun en ole tuotakaan tiennyt eikä ole tarvinnut koko ajan vaihdella renkaita. Onneksi en kyllä juuri peruuttele.

Puhut asiaa ruisleivän suhteen. Tai siis senkin. Lauantaimakkara on toinen saman moinen. Ja jäätelö. Vai onko kuka saanut yhtä hyvää jäätelöä kuin ne entiset ennen keltaisen värin kieltämistä.

Jotain pitäisi sillekin tosiaan tehdä, että ei koko aikaa uudistettaisi kaikkea: viime vuonna ostettujen kuppien jatkoksi ei enää tänä vuonna saa kavereita, kun ei ne ole trendikkäitä ja laifstaili vaatii jo taas ihan muuta.

Onneksi Mr. Muscle on palannut kauppoihin, se aito ja alkuperäinen.

Eikös se ole Mr.Proper.

Ja sittenhän oli se Andy joka räjäyttää lian pois. Pikku-samk yritti aikoinaan kaupassa ylipuhua äitinsä olemaan ostamatta sellaista ainetta joka räjähtelee, mutta masinointi ei onnistunut. Taisipa muistaakseni itkukin päästä.

Varmaankin tuosta on tullut sellaiset traumat ettei tuo siivous tahdo vielä nykyäänkään sujua.

Tosiin Herra Poperkin oli samoilla markkinoilla mutta ehdoton suosikkini on Herra Muskeli.

Hitsit, oli tajunnan räjäyttävä se Ändin liat räjäyttäjä mainos. Ostin ihan vakuuttuneena, että näin se käy. Mutta taashan siinä höynäytettiin pitkätukkaista.

Niin, tiesitkö muuten samikki, että itäisessä Suomessa inakin on ihan yleinen käsitys, että pitkätukkaisia voi höynäyttää helpommin. Siinäpä on masinoijille taas uusia mahdollisuuksia.

Masinoinnista niin tulikin mieleeni, minkähän näköiseksi muotoutuisi lista, jossa saisi klikkaillakikkailla sekä miinus- että pluskävijöitä. Eli jos ei tarjonta ollutkaan lukijaa miellyttävää, niin täppiä ruutuun, että oppii bloggaaja.

Itäsuomalaiset ovat ihan oikeassa, mä olen aivan liian helppo. (Oliks tää nyt sellainen höynäytys?)

Hmm, enpä tiedä kuka semmoisen listan kärjessä olisi, mutta kohu olisi varmasti niin valtaisa että Blogisanomien pararazzit päivystäisivät yötäpäivää tuija-aitamme takana.

Lohduttaako yhtään, kun sanon, että helppous minusta ei lähtenyt tukan kanssa. Tai olisko niin, että sen, mikä tukan myötä helppoutta lähtee, iän myötä tulee tuplata tykö.

Voisi juttujen taso nousta ratkaisevasti, jos annettaisiin miinuspalautetta. Kunnes astuisi kuvioon taas kilpailijapeikko, jonka mielestä vain omat jutut ovat merbau-parkettia [plustäppiä itselle], muut sahanpurua [miinustäppiä kaikille muille]: merbau-lista ja sahanpuru-lista ja lopuksi The Lista, joka kertoisi eri listojen toppihoteimman listan. Aah, mikä loputon masinointimahdollisuus. Vähänks kateellinen olen.


Minä olen tänään käynyt monta kertaa Pinserissä kuikuilemassa, jotta joko se miinuslista on tekeillä. Sillä siunaamalla hetkellä, kun ko. lista tulee julki, minäkin perustan blogin, jotta on edes yksi lista, jolla minulla on potentiaaliset mahdollisuudet kimmahtaa kärkeen ja päästä sisämiinuspiiriin! Siihen saakka tyydyn ainoastaan häiriköimään kommenttiloorissa (loora on tampereeksi laatikko, räätikkäloora on tietysti lanttulaatikko, suom. huom.). :}

Sisämiinuspiiri! Täydellinen vastaisku kehänelosen tältä puolen.

Räätikkä se on rumuudessaan ihan ylivertainen sana, siinä on yhtä paljon rumuutta kuin tuija-sanassa on kauneutta.


Not-listan Nop10, sisämiinuspiirin hapankermaa. Sinne on päästävä!

Mitä noihin mainitsemiisi sanoihin tulee - niin räätikkäloorasta tulee joulu mieleen, ja joulusta hautuumaa. Ja se toinen sana... Mää verän pipan naamalle. Mikäliä koristepuska. :}}

Ei noilla sinun keksijäansioillasi kyllä millään pääse Nop10:iin. Voi tehdä heikkoa päästä sisämiinuspiiriinkään, kun saatat olla jopa kuuluisa sanaseppo. Ehkä jopa nokkela. Noup, sellainen ei vetele Not-listalla.

Jonkun miälestä mikään ei ole pahempaa kuin räätikkäloora mutta kyä kapakala on pahempaa. Valkokastikkeella.


Ei se mikää kapakala oo eikä eres lipeäkala kusse on livekkala! Ettäs tiärät. Mut eisevväliä. Pahaa se kummiski on.

Kiitos kaunis kehuista! Ne kyllä aika lailla masensivat ja veivät pohjan pois tavoitteiltani. Olisin niin halunnut siihen piiriin, kun piirissä pyöriminen kuin kuitenkin on se bloggaamisen elämisen suurempi tarkoitus. Tai näin olen ymmärtänyt.

Mutta jospa sanonkin, että Sinä olet erehtynyt! En ole kuuluisa, en ole sanaseppo, en viskisieppo enkä paljon mikään muukaan s:llä alkava. En ole edes järin nokkela. - Jos oletetaan, että olit väärässä, niin voisiko minulla silloin olla vielä mahkuja päästä Nop10:een? :}


Näetkös nyt! Sekosin omaan nokkeluuttomuuteeni. Hih.

Piti olla: "...kun piirissä pyöriminen kuitenkin on se bloggaamisen elämää suurempi tarkoitus...".

Kyllä nymmeinaan hävettää. :{

Joo, nii olikii, livekkala.

Olet osunut asioiden ytimeen het kerrasta: nimenomaan se piireissä pyöriminen on se lokkaamisen sielu ja sydänveri. Tai voi sitä pitää lokkaamistakin elämää suurempana tarkoituksena. Tai siis lokkaamiselämisen. Vai miten se nyt meni. No älyttömän tärkeätä se kuitenkin on.

Joo, sietää hävetäkin. Ei silti mitään mahdollisuuksia; kerran nokkela, ikuisesti leimattu. Kyä näi ommeinaan.


Eisevväliä. Ei minusta mitään lokaajaa olisi kuitenkaan tullut. Säästyypä sekin tila jollekulle, jolla on oikeasti mahkuja päästä plus- tai miinuspiireihin - ja myös pysyä niissä.

Lokaamisen asemesta minä siis edelleenkin keskityn ainoastaan lueskelemaan toisten lokeja ja nauttimaan niistä. Tämä nimenomainen loki kuuluu lukijanautintojen ehdottomaan eliittiin. Sitä älyn määrää ja verbaalista neroutta! Ihailen, kadehdin ja kumarran.

Mutta yhtä en silti ymmärrä. Jos Martti alkaa s:llä, niin miten voit laittaa vieraasi takapenkille istumaan, kun eihän s:llä alkavassa Martissa ole takapenkkiä? Kaiken muun olen tähän mennessä ymmärtänyt - joko oikein tahi väärin, mutta ymmärtänyt kuitenkin. :}

No onhan siinä nyt takapenkki, hyvänenaika. Oviakin on viisi, se kun on nääs se foorfoor-malli. Eli ihan oikein olet ymmärtänyt.

Ja mitä taas tulee noihin edellisiin anomisiisi, niin... No oikeastihan minä siis rinttaan sen ja laitan nuppineulalla seinälle ja luen joka aamu heti, kun saan silmälasit päähän.

Olis susta lokaaja tullu. Saletisti olis. Mutta ei sille NotHot-listalle. Valitan.

Siis on tämä jotenkin niin kuumaa touhua - hottentottimeininkiä suorastaan. Tämä lokaaminen siis. Samikki antoi taas uuden päiväkäskyn ja hottentotit käy kohta entistä kuumempina. Aivan liian hektistä menoa minulle. Ei taitaisi edes notlista ja nop10 riittää. Pitäisi olla oma lista vanhoille, rumille, kyynisille ja epäsosiaalisille - ja niille tietysti oma antipiiri myös - niin ehkä sitten. Miten Sinulla riittää rohkeus tähän lokinpitoon? Okei, Sinä olet nuori, kaunis, elämänmyönteinen ja ulospäinsuuntautunut - ja osaat tuottaa luksussisältöä lokiisi (vaikka enää en olekaan ihan varma, onko sisällöllä paljonkaan merkitystä tuossa top- ja piiritaistelussa). Oot sää vaan aika rohkee likka! :}

Muistelen kyllä, että syötit ihannemiehillesi aikaisemmin maksalaatikkoa... Vaikka tästä ei sopimuksemme mukaan enää saanut puhuakaan... Tämä siis vain ja ainoastaan historiallisen tarkkuuden prinziipin ylläpitämiseksi.

noone, että mitenkäkö riittää. Helposti. Täältä nimimerkin takaa on nääs niin helppo huudella. Ei vais, joskus riittää, toisinaan sitten taas, ei.

Niin, se maksalaatikko. Muistaakseni siitä sovittiin olla puhumatta ja taisit ylittää sinulle suodut puheenvuorot jo silloin? Sitäpaitsi se juttu meni jotenkin niin, että ihannemies on semmonen äijä-äijä, perusselkeä, tasalaatuinen, helppo nieleksiä ja jokunen rusina joukossa. Niin kuin maksalaatikko. Syömisen lupasin hoitaa ihan ite. Tai jotain. Sanoinko muuten koskaan sinua maksalaatikokseni, olisit aika lähellä, sinussa on vaan noita rusinoita aika paljon.


Hui! Tuosta edellisestä vastauksesta voisi hätäisellä lukaisulla saada sen käsityksen, että >noone

Hui! Tuosta edellisestä vastauksesta voisi hätäisellä lukaisulla saada sen käsityksen, että noone on Sedis! Lokin perustamisen tuomitsin jo tuhoon, mutta nyt täytynee harkita jo näiden kommenttiloorienkin rauhaan jättämistä kaikkinaisten sekaanusten pelossa. - En minä tiedä historiasta tuon taivaallista! Eikä kukaan koskaan kehu minun hampaitani (syystäkin!)! Enkä minä kuulu sisäpiiriin! En VOI olla Sedis!

PS Melankolia ei näkökään tykkää minun nikistäni, kun se tyssää tekstin heti, kun sille yrittää tyrkyttää noita etu- ja perävänkyröitä. Ehkä tuo Mean vastauskin näyttää hassulta samasta syystä. :]

No höh, noi väkäset tämä minun hieno loorani tulkitsi nörttikielen salamerkeiksi ja hävitti koko vastauksen.

Tai sitten menin vain niin hämilleni noista ylimaallisista ominaisuuksistani, jotka luettelit, että menin ihan yksinkertaisesti paniikkiin.

Mutta nyt on se, mikä äsken hävisi, korjattu. Koskaan en enää perävänkyröitä sinun nimeäsi, täten sinut on kastettu uudelleen.


Kiitos kauniista ajatuksesta. Tiedän, että ajattelit minun parastani. Mutta ilman perävänkyrääni minun on hyvin vaikea enää tunnistaa itseäni. Perävänkyrättömyys saa minut myös tuntemaan itseni jotenkin (taka)puolialastomaksi, mikä taas sotii moraalikäsitystäni vastaan. - Onko tämä nyt se identiteettikriisi?? Pelkään, että kohta aika alkaa hiiiidaaaast... äh. :}

t. |noone| (saas nährä, pelittääks nää oikovänkyrät yhtään reteemmin)

Perävänkyrätön takapuolialaston .... herramunvereni. Onpa hyvä, ettet ala lokkamaan. Noilla ei pääsisi NoupTeniin.

MitVit, aika alkaa hiiiidasaaat .... äh. Muisti palailee pätkittäin. Perävänk


Eikös se ole vapaatoimittajan aika, joka ruukaa hiiídaa... Ei hitsi, käykö mitvitin ajalle myös niin? Vai käyttävätkö vt ja mitvit samaa aikaa? Entä sellisti? Ai niin, häneltä loppui aika tykkänään.

Oikeassa olet taas. Ehdottomasti on hyvä, etten ryhdy lokaamaan. Kertakaikkiaan.

Terkkuja Martille! (Meillä täällä on vaan Pikku-Martteja. Foortuu juu nou.)

MitVit taas, ekkö sää koskaan nuqu. Ookko sää valvonu ja oottanu siellä koko yön. Anteeksi, minun piti välillä vähän olla pitkälläni.

Huumorilokeilla ajalla on ihan eri käsitteet. Meeppä vaikka katsomaan Toisinaanajattelijaa. Koet ehkä uudestisyntymisen ihmeen. Tai sitten et. Tai sitten se olet sinä. Ja sinä olet kuuluttajaveetee, aukipää ja hyvin karu sälli.

Martti foorfoor odottaa pihassa, toivottavasti tänään lämpimänä. On tolpan säätö edelleen vähän hakusessa.


Erästä syvästi ihailemaani lokipersoonaa lainatakseni: herramunvereni! En minä ole kukaan! Siis en kukaan edellämainittu tai -mainitsematon hahmo. Minulla ei ole eikä ole koskaan ollut omaa lokia. Minä olen vain lukija, näkijä, kokija. Elämänpyörässä vastapäivään pyöritetty. Vastapäivään kun tarpeeksi pitkään kirnutaan, niin loppujen lopuksi uunista tulee ulos ei-kukaan = no one = |noone|, kaikkien not- ja nouplistojen kunkku (tai kunkutar).

Mutta eisevväliä. Päheetä työpäivää kuitenkin! :}}

Tasaperävänkyräinen nouvan, olet itse itsesi paras antimainos: kukaan ei-kukaan ole tuollainen. Mutta eisevväliä, ei puhuta kellekään, niin pääset NoupTenin piikkipaikalle. Ehkä.

Päheetä myös itsellesi. Saattaa olla muuten aika erilaista istua tuollaisen lattaperävänkyrän päällä, kun on tottunut hiippalakkiin.


Himmeetä hommaa totisesti, tämän lattaperävänkyrän kanssa tasapainoilu nimittäin. No, onpahan minunkin perässäni lopulta edes jotakin lattaa. Sitäpaitsi, näin jälkikäteen tuumattuna se hiippalakki tekikin minulle joltisenkin piispaisen olon. Ilmankos tuntui hiukan oudolta.

Arvasinhan minä, että väsytystaktiikalla se Noup10-piikkipaikka lopulta heltiää. Ikinä koskaan ei pidä periksi antaa. - Enää ei siis puutu kuin se loki. Vaan saisikohan sen piikkipaikan ihan ilmankin?

Kiitos päheystoivotuksista. Yritän muistaa ne heti tammikuun alussa, kun taas palaan kustannuspaikalle. :}}

Se lattaperä saattaa olla nim pal mukavampi istua, että nyt sinuna kiinnittäisin erityistä huomiota työpaikattomuusliikuntaan aina sinne tammikuulle asti. Hiippalakki pisti miettimään, että olet myös Sedis mutta ei sittenkään. Sedis nukkuu sentään joskus.

Jos anottaisiin sinulle oikeus pyrkiä NoupTop-listan piikkipaikalle vähän niinku alivuokralaisena, täältä loorasta käsin.


Jeah! Alimenopaussi kuulostaa vähintäinkin muhevanlta idealta. Siitä lähdetään.

Nyt ei-kukaan painuu pehkuihin katselemaan kuumottavia notnoup-unia (neliväreissä tietty ja laajakuvana).

Kuvaruutukuulumisiin! :}

o/

Hei, höpisen tässä vähän myöhässä, mutko eilen meni muutama tunti jonotellessa renkaidenvaihtoa.. -vaihtoon.

Me ollaan käyty jo muutampi kerta tuon toisen kotteron kanssa Lielahen Rengasmaassa; siellä on hyvä palvelu ja yleensä nopea (eilen oli kyllä ihan oma moka mennä vasta/jo eilen), pesevät ja pussittavatki (vaihdetut) renkaat. Ja ihan olemassaolevia omia renkuloita vaihtavat, ei o ostettava uuen karheita, ellei setä sitte sano, että nastoja puuttuu liikaa. Kitkarenkaista mien sano mittään. Eikä se oikeastaan maksa paljon.

Että sinne vaan Mea rohkeasti, ei tarvi aukoa pultteja, kun rengaspojat hoitaa hommat nopsasti.

Sain varattua naapurifirmasta ajan torstaiksi, mikä tietää huomenna bussikyytiä, mikäli säätyttöön on uskominen. Tämä reiska on onneksi niin lähellä, että uskaltanen ajaa vaikka huonommallakin kelillä. Silti, jos Rengasmaassa saisi vaihdon aikaa varaamatta, niin pääsisi huomenna autolla töihin. Paitsi, että tänään siellä luultavimmin on kilometrin jonot.

Olipa kerran vuokrattuna eraasta kallioluolasta oikeus kauttaa yhta vapaavalintaista ruutua. Kaikki tietysti halusivat parkkeerata lahelle hissia, kun viela lahistolla asusteli raharikkaita ja nousukkaita, niin heilla luonnolisestikkaan ole aikaa kavella parkihallissa viitta askelta enempaa. Epamaaraisten tyoaikojen vuoksi paasin melko usein lahelle hissinovia ja paasin todistamaan luovan mielikuvituksen kayttoa. Eraan ruudun ymparille, joka oli lahes hissin ovessa kiinni, ilmestyi muovitotsat ja lippusiimat. Viritys vei sen kolme ruutua tilaa. Aina valiin totsat olivat poissa ja paikalla lahjotti auto, jonka vaihdekepin nupin hinnalla olisi saanut kolme mun silloista kotteroa. :) Mietinpa vaan, etta kauanko kesti viritella ruudun ymprille siimat verrattuna kavelymatkaan. Ehka James hoiti sen puolen.

Kaippa ne piikkinakit on vaihdettava tanaan (ite), kun uhkaavat myterilla.

Skandit ovat havyksissa ja osa erikoismerkeista nappaimiston oikealta puolelta tasta aataminaikusesta rupuhoyrykoneesta.

Vapaavalintainen ruutu on hyvä ja huono asia. Useimmiten se ei toimi tai toimii noin kuin kerrot.

Sain parkkiluolasta joulukuun alusta vapautuvan oman ruudun. Sitä olisi pitänyt jonottaa 8 kk mutta kiitos tietokoneiden jonkinlaisen häsläkän, sain sen vahingossa, nimeni oli pompsahtanut jonoon. En siis koskaan ollut edes alkanut jonottaa.

Miltä se nyt näyttäisikään äätäminäikuinen.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa