Noniin, jos se citymaasturi on sitten harkinnassa, niin mitä pitäisi ottaa huomioon. Ensinnäkin renkaanpotkimista kannattaa kyllä aika pitkään harrastaa, siis ihan joka rengasta vähän kokeilla ja iskureiden ja jousien pehmeyttä ja myötäilevyyttä on myös hyvä testata. Ei liian ronskisti eikä ilmiselvästi, tietenkään. Sellaista vaivihkaista kopaisua vain. Ei siis laput silmillä koeajoon, siskot. Ja ennen kuin koeajoa edes harkitsette, niin muistattehan, että citymaasturit ovat hankalia parkkeerattavia ja ne kuluttavat paljon. Mutta saahan niiltä sitten toisaalta varustelua ja turvallisuutta ja tilaa ja pitkää toveruutta. Parkkeeraminen on naisilla aina enemmän tai vähemmän pattipaikka, joten jospa ihan kättelyssä myöntyisitte siihen, ettette järin tiukkoihin paikkoihin edes yritä. Kunnon maasturi tarvitsee tilaa ympärilleen, se pitäkää kirkkaana mielessä. Ei siis mitään taskuparkkeerausyrityksiä eikä ihan siihen oven pieleen. Maasturit on suunniteltu maastoon, citymaasturit citymaastoon, ei niiden ole tarkoitus olla tiukasti parkkiruudussa, jota vahdata. On myös hyvä muistaa se huoltopuoli. Hyvä maasturi ansaitsee hyvän kohtelun ja yksinkertaisimmillaan se on ihan sitä vanhanaikaista puleerausta ja hellää huolenpitoa. Uskoisin, että hyvä emäntä-maasturi-suhde syntyy, kun taputtaa maasturiaan joka päivä, kehuu suorituksistaan, tarjoaa sille lempiruokiaan ja riittävästi juomaa, pitää sen puhtaana ja tuhkakupin tyhjänä.

Jospa seuraavalla oppitunnilla puhuttaisiin, miten hanskata koeajossa tankkauspuoli? Siihen asti, muistakaa hytkytellä hellästi niitä jousia ja potkia renkaita ihan vaan näön vuoksi. Sillä tavalla muka-potkia, tiedättehän.