Täydellinen mies
AL on kysynyt miehiltä ja naisilta, millainen on täydellinen ihminen, siis millaisen mies luulee naisen mielestä täydellisen miehen olevan ja millaiseksi nainen täydellisen miehen kuvaa ja sama toisin päin. Vastaukset [s. B21] paljastavat, että aika yksiin menevät oletukset ja vastaukset: nuoret naiset korostavat useammin ulkonäköä täydellisen miehen ominaisuutena ja iän myötä painotukset siirtyvät rehtiyteen, luotettavuuteen ja turvallisuuteen. Huumorintajuinen, särmikkään miehekäs ja luotettavan turvallinen, menevän urheilullinen ja tilannetajuinen, isokokoinen jokapaikan voimahanskaaja, joka ottaa naisen huomioon, on aika vahvoilla. Miten tuo kuulostaa ihan citymaasturilta. Ilmankos naiset pitävät myös niistä.
Mikä ettei, kyllä ylellisen joustava hybridipolkupyörä, voimallisen miehekäs Harrikka ja turvallisen glamööri maasturi minuakin miellyttävät. Siis vähän sellainen rosoisen särmäinen pehmeän viisas perusäijä, jonka ympäriltä voidaan tuolit viedä mutta koska hänellä on suorat seinät, hän ei jää pulaan ja hänen seiniensä sisällä saa lämpöä naiset, lapset ja eläimet ja siellä ei pelätä ilmaista tunteita tai puhua isoilla kirjaimilla, jos aihetta on mutta ei tuhlata energiaa turhan jankkaamiseen vaan lempeästi myhäillen valellaan tarvittaessa öljyhoitoa takkuihin.
Kuka on minun Blogoslandiani Sir Pate Elwood Mustajärvi? Itseoikeutettu ykkösäijä on tietenkin Samikki [ei ole jäänyt yksikään naissydän hellyttymättä Riittaan kohdistuvista huomioinneista tai Tottiin tuhlatuista tunneista]. Yhtä suuri äijä on ikirakastettuni Ugus, jonka jokainen kirjoitus on huumaava sekoitus runopoikaa, hulvatonta kissamaista itseään ja älyn leikkiä. Lounaistuulen puolelta löytyy myös iki-ihastuttava äijien äijä, Jary, joka ei pelkää näyttää jyrmempää kuin pehmeätäkään puoltaan [minä muistan sen kukkapuskan]. Eikä ole äijälista eikä mikään se, jossa ei ole itse jumalaisesti poseeraava mitvit [en unohda niitä kirjoituksia valitsemastaan ihmisestä ja sen ihmisen kunnioittamisesta]. Nyt joku jo luuli, että unohdin hänet, joka pitää huolta minun linnustani, en unohtanut [enkä niitä kirjoituksia, joissa tytär ja vaimo saavat arvoisensa hellät kirjaimet]. Ja mikä lista se on, jossa ei komeilisi myös The Blues Brothers: äijät b. [oravankyttääjä ei unohdu] ja Cybbis [siis se nyt ei vaan uppoa tuo jurotus ihan cybällä, minä näen kyllä]. Ja ah, äijä-Merten [Huippumies]. Viimeisimpänä, vaan ei vähä-äijimpänä, on mummilan oma poika Jani, jonka kokkikoulu nostattaa äidillisiä aaltoja sydänalassa heti, kun kroppa vaan ehtii toipua vankkumattoman tanakoista ajatuksistaan ja mielen lennosta.
Siinä se: "The Most Dangerous Combination Since Nitro and Glycerine."
Jälkipuheet
Myhäilen tyytyväisenä pääsystäni mean maastureiden listalle.
Hassua, että vain hetkeä aiemmin tuolla Saaran blogissa sivuttiin ajatusta täydellisestä naisesta, joskin hieman toisesta näkökulmasta. Sellaisesta taka-ala-viistosta...
Jostain syystä sinuun yhdistyvät mielessäni sanat "Juna hiljaista miestä kuljettaa". Anteeksi.
Ihannenainen olisi siis päätön ja jalaton, hm. Toisaalta, siinä välissähän kaikki olennainen tapahtuu.
Lienee parasta olla tunnustamatta että jätän sukkia lattialle, kaivan nenää ja valitsen TV-ohjelmani todella huonolla maulla...
Oih, niin äijää. Tuota juuri minä tarkoitin. Tosiäijä voi vaikka tuoda pakoputken sänkyyn, ei se kuin paranee.
Samik! Me ollaan samiksia! Lisäksi tyhjä olutastia tai mehutölkki kuuluu jättää lähimmälle vapaalle vaakapinnalle.
Minähän sanoin, haistan äijän, vaikka en kuunaan näkisi. Eikä se johdu niistä sukista.
Elwood: "We're on a mission from God."
Ihan nolostuttaa tällainen kunnianosoitus. Ei vaiskaan, onnelliseksi tulen, ja luoksesi kahlaan poikki lattiaani peittävän sukkavuoren.
Itse asiassa ihan sinua varten järjestin tuon polkupyörän, kun se sinun suunnistuksesi vajain lasein Apteekista katsoen väärään suuntaan antoi vähän aihetta. Tosiäijä ei tosin laseja kaipaa, sillä juomat juodaan suoraan tölkistä jääkaapin ovesta.
En ole ihan varma vittuillaanko minulle vai ei, mutta siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi, olen ihan raejuustona! Enkä osaa siivota huonettani.
Jake on minä, tai ehkä toisinpäin.
Toivottavasti en tuota pettymystä toteamalla, että ei, ei uittuilla. Minä olen totinen ihminen, enkä edes osaisi.
Elwood: Shit.
Jake: What?
Elwood: Rollers...
Jake: No.
Elwood: Yeah.
Jake: Shit.
Ooops! Hyytyi heti näppis tämmöisestä, mutta mitä syvin olkoon hovikas kumarrukseni. Ja vihreät ovat, seksikkäätkin tuosta paikasta. Nyt.
Harvoin menen näppiksen edessä näpittömäksi mutta hovikasta kumarrusta en ole koskaan ollut tilaisuudessa vastaanottamaan. Pitääkö silloin hymyillä maireasti ja nyökkiä vai ojennetaanko vaan kättä, että äläs nyt?
No älä ny...
Pitäisköhän meidän järjestää kolmistaan Marleenan kanssa blogikeppimiitti? Kepitettäisiin kaikki. Ainakin kepittömät.
Niin
Taydellinen mies osaa ajaa oudolla moottoritiella ja kaantya aina oikeasta liittymasta vaikka karttaa ei olisikaan mukana. Ja jos kartta on niin se kertoo vain sen liittyman jalkeen olevan satunnaisen kaupungin, ei sita mihin olen menossa.
Taydellinen mies ei unohda ulkomaillakaan suomalaisia akkosia ja han on niin viksu etta tuo mukanaan oman nappaimiston jotta oikeat aakkoset tulee vaikka kieliasetukset on mita on.
Taydellinen mies on empaattinen ja sympaattinen vaikka aurinko porottaa taydelta teralta ja risteyksissa pitaa ratkaisut tehda sekunnin murto^osassa.
Annan periksi en ole likikaan taydellinen, olen luuseri ja pahimmasta paasta.
Ja nyt jo täällä. Täydellinen mies osaa ajoituksen ja ehtii vielä valitsemaan tien ja oikeat sanat ja nappiksen. Murphy, sinä olet vallan hellyttävä. Ei tuolla pääse luuserilistalle.