« Revityt hetket | Pääsivu| Suhteellisen isoja kompastuskiviä »

Kapuloita rattaissa

Juuri laskin, että minulla on tässä huushollissa kahdeksan kaukosäädintä. Miten ne jokainen muka voivat tietää tasan oman tehtävänsä ja isäntäkoneensa? Miten ne muka tietävät, että nyt pitää juuri lähetetyn signaalin osua kolmantena vasemmalta alhaalla olohuoneen hyllyssä laitepinossa olevan koneen hermokeskukseen, miksei vaikka naapurin jääkaapin tai vessan huuhtelimen säätelimeen. Näinkö selittyy naapurin alati syttyvät ja sammuvat valot? Viimeisin viritelmä tulee jonain päivänä viemään minusta hermomehut: digiboksikepukka toimii muuten kaiken säätelijänä mutta itse tölötin on avattava ja suljettava omalla pulikallaan. Ja jos haluaa kuunnella vaikka elokuvaa kotiteatterin neljästä kaiuttimesta, tarvitaan vielä kolmatta kalikkaa. Tiedän joo, on olemassa yleiskapuloita. Mutta miten ihminen, joka vetelee piuhat yrityksen ja erhetyksen kautta laitteiden välillä, voisi ohjelmata toimivan yleiskepulan. Niinaivan. Juurikin siksi sellaista ei ole.

Osaako kukaan tampesterialainen kertoa, miksei TampereTV näy digilogitelevisiosta ollenkaan, ei siis koskaan lainkaan, sellaista kanavaa ei sille ole olemassa? Ja miksi kaapelista tuleva signaali on välillä niin heikko, ettei digiboksi tunnista sitä? Siis kaapelista, josta se taas toisen kerran on ihan paras. Ei kai sitä tuuletkaan heiluttele. Ylimainostettu juttu koko digiboksi.

Kaipaan entisia aikoja.

Jälkipuheet

Aaaa! Kaukosäätimet, nuo pahuuden kapulat! Minulta löytyy 0 kpl, hepulta ehkä noin miljoona. Ja heppu rakastaa syvästi jokaista niistä.

Kun asuimme yhdessä, multa meni koko yhdessäasumisaika opetellessa niiden lukuisten säätimien käyttöä. No, eihän se monen kuukauden kurssi ollut ja säätimiäkin taisi silloin olla vain 3 = monta, mutta silti!

Minulla on yhdessä kyläpaikassa orvot olot, kun en saa siellä valoja, kun ne on kaukon takana. En saa musiikkia, en televisiota, en mitään vaikka minulle valot jätettäisiin, kun en vaan osaa. Enkä uskalla kokeillakaan, kun taikakosketukseni rikkoisi ne kuitenkin ja hävittäisi niihin taikasäädetyt viritykset.

En oikein ymmärrä, mikä hinku on saada markkinoille keskentekoisia vehkeitä. Miksei asioita kehitellä loppuun ja sitten vasta myydä.

Ai niin.

Kyllä meillä signaali riittää ja sietääkin riittää kun TTV:n putiikki melkein näkyy tuosta parvekkeelta, jos toisella puolen katua olevan talon kulma ei aivan peittäisi näkyvyyttä. Tampere TV:tä en ole löytänyt digi-tv:stä, enkä kyllä sellaista varmaan kaipaisikaan. Joku Finlayson-TV siellä näkyy ja joku muu, jossa tulee tampereenkiäliset uutiset ja samat uusinnat päivästä toiseen. Olikohan nimeltään kaupunkitelevisio.

Ai sinä asur niin ytimessä. Sitten sulla näkyy varmaan pyhempää järveäkin, hienolla paikalla asut.

KaupunkiTV ja FinlaysonTV olivat minulle ihka uusia tuttavuuksia mutta wanha TampereTV ei siis näemmä ole diguaikainen mitä en toisaalta ihmettele. Se on oikeastaan varsin hauska kanava, sitä katsoeaas voi kuvitella, millaista oli televisio-ohjelmien teko vuonna päre ja kirnu. Varsin kotikutoista ja hellyttävää. Varsin manselaista siis.

Aika hienopieruisia ovat boksit. Ja epäloogisia, nehän hankitaan juuri kuvan parantamiseksi mutta eivät suostu näkymään, jos signaali on heikko, jolloin sitä kuvaa just pitäisi parantaa.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa