Aamulla maa kimalteli riitteessä ja sumu muutti maiseman punaisiksi perävaloiksi ja vastaan tulevien valokiilat puhkoivat usvaa keltaisilla miekoilla. Yhtäkkiä missään ei näkynyt punaista eikä keltaista, vain harmaa pilvi kietoili valkoista reunakaistaa kuin tuulessa leijaavaa nauhaa. Silloin metsän takaa leimahti aamu, tumma savu pyörteili vaalean usvan päällä ja kaukaa tuli savun tuoksu. Jossain paloi. Tai sitten se oli se aurinko, joka poltti puiden latvukset. Kaunista. Luonto on. Mutta onhan sillä dziljoonien vuosituhannien kokemus.

Toisin on ihmistaimilla asiansa. Lauantaina ujutin itseni kaupungin ytimeen aikaan, jolloin marketit lukkoavat lasioviaan, farmarivolvot on jo parkattu rivitalojen pihoihin ja piipuista tuprahtelevat ensimmäiset saunanlämmityssavut. Äidit laittavat uuniin kaalilaatikoita ja nuoriso on lähtenyt ytimiin. Nuoriso on tälläytynyt illan riitteihin yksilöllisiin asuihin, joilla he arvioivat lyövänsä kilpakumppaninsa taistossa kiinnittää toisten huomio omaan persoonalliseen itselöönsä, luomukseen, jollaista kukaan toinen ei koskaan ole osannut rakentaa. Sadoista toistensa klooneina vaeltavissa hätkähdyttävissä persoonallisisuuksissa on yhtä paljon keskinäistä poikkeamaa kuin on vessapaerirullan arkeissa. Nyt näyttäisi riittisääntökirjassa lukevan, että tytöillä pitää olla buutsit ja jos reidet ovat joulukinkun kokoiset, niin minihame, jos kapeammat, niin farkut lahkeet tungettuina buutseihin. Ja kaikilla yksilöllisesti yläosana kittana samettijakku ja huivi. Pojat noudattavat sääntökirjaa tunkemalla lahkeet valkoisiin tennissukkiin. Miten minulla on muka muistikuva, että tämä sama isänmaan toiviopolvi on pitänyt junttiuden huippuna valkoisiin tennissukkiin tungettuja lahkeita? Ja miten minä olen ollut siinä käsityksessä, että tämä sama sakki naureskelee aikuisille naisille, jos ne tunkevat farkun lahkeet saappaan varsiin ja keikuttavat käsiveskaa kyynärvarressa.

Jos tälle originellille ja yksilölliselle nuorisolle sanottaisiin, että nyt on muotia kulkea vessanpytyn kansirengas kaulalla, niin ei kestäisi kauaa, kun kaikki kulkisivat yksilöllisesti samanlainen valkoinen rengas kaulassa. Eikö tätä suurta kuuliaisuutta ja yksimielisyyttä voisi jotenkin valjastaa. Miksei keksittäisi vaikka, että nyt on megaviileetä olla hyvä ja tunnollinen koululainen, joka ei ryyppää, ei polta, ei potki toisia, ei hauku opettajia, ei kiusaa, auttaa vanhempiaan, kunnioittaa ihmisiä, eläimiä, luontoa ja yhteistä omaisuutta. Tai no, ehkä siinä liikaa muistettavia asioita. Lehdestä muuten luin, että nyt on so last week olla boheemi, nyt pitää olla perfektionisti. Ja kyllähän sen huomasi, lahkeet oli tungettu tasan täsmälleen samalla tavalla joka jampella ja tytöt olivat buutseissaan kuin karviaiset äidin puutarhassa.