Elämä on valintamyymälä
Nyt kun menoveden hinta hipoo sitä entisen mainoksen Göranin toivetta, että maksaisipa bensa kympin litra, niin tulisi vain tuttuja vastaan, niin kylmäähän se. Pitääkö tässä nyt ruveta valitsemaan, mitä, millä ja minne lähtee. Onko sielulle virkistävämpää nyhjätä kotona murehtimassa yksinäisyyttä vai lähteä tielle. Äskettäin luin jostain neuvoja, miten voi ajotavan valinnoilla säästää bensaa sen verran, että hinnannousu kompensoituu. Tietenkään enää muista kaikkia neuvoja mutta yhden muistan, koska kokeilin sitä heti kättelyssä. Säästöä syntyy, kun hyppää vaihteen yli, eli heittää esimerkiksi kakkoselta suoraan neloselle ja ajelee siis vauhtiin nähden liian isolla vaihteella. Mahdoinko ymmärtää oikein? Aamulla kokeilin taas ja ensimmäisen yritys päättyi ilkeään ääneen eli siihen samaan, mihin ihka ensimmäinen kokeilukin tyssäsi, toinen vei takaisin kakkoselle mutta kun opin löysän ranteen tekniikan, alkoi vaihto sujua. Mitä varten autoissa on kolmosvaihde, jos kerran halvemmalla pääsee ilman sitä.
Elämä on muutenkin yhtä valintamyymälää. Heti aamutahmaisin aivoin on ryhdyttävä päätöksiin: mitä päälle, missä paita, menisikö autolla vai pyörällä, mahtaako tänään sataa, mitkä kengät, mitä evääksi ja kun vihdoin saa ujutettua itsensä töihin, pitää tehdä päätöksiä päätöksen perään. En pidä perunan nostostakaan juuri siksi, että koko ajan on valittava, että onko siemenperuna, onko kolhuinen, onko hyvä, onko liian iso ja sitä tuhansin kerroin. Vaan ei se ole elämä yksinkertaista kaupungissakaaan: menet markettiin ja voi sitä valitsemisen määrää. Ottaako kinkkua vai makkaraa vai juustoa vähän vai paljon rasvaisena. Sama jatkuu joka hyllyn välissä ja lopulta on jo niin uupunut, että päättää ostaa halvimman Pirkka-hernekeiton mutta jääkö sekään siihen. Ei jää. On tuotu rinnalle vielä halvempi Sateenkaari-hernari ja taas on yritettävä miettiä, haluaako säästää vai ottaa varman päälle. Eilen osuin lähimarketissa keskelle kakkupakkanaaleja ja ilmiselkeästi olin siellä samaan aikaan Kispen kanssa mutta en se minä ollut siinä kassajonossa, minä en koskaan osta vain yhtä kaliaa.
Valintoja, valintoja. Nyt pitäisi valita, että aloittaako dzitzulun kielen alkeiskurssi vai ikkunalautaparsakaalin kasvatuskurssi vai sisäisten energialihasten vapautus -jumppa. Toisaalta, onhan se hyvä että on mistä valita:
"Äiti onko minun pakko mennä sinne Armeniaan?", kysyi seitsenvuotis.
"Ei todellakaan, minä suorastaan kiellän sinua lähtemästä mihinkään Armeniaan!"
"Niin, voihan sitä mennä sivistyspalvelukseen tai vankilaan."
Jälkipuheet
Hmm. Ainakin kolmosvaihteelta viitoselle siirtymisen pitäisi sujua ongelmitta. Allekirjoittanut tekee niin esimerkiksi kiihdytyskaistoilla. Kai se jotain säästää. Ainakin lihasvoimaa sen yhden siirron verran.
Kakkoselta neloselle en ole kokeillut.
Eli autossa tarvittaisiin itse asiassa vain ykkönen, kolmonen ja vitonen ja pakki. Täytyykin ruveta harjoittelemaan tuota kolmoselta vitoselle vaihtoa. Yllättävän vaikeata ylihyppääminen kuitenkin on, kun lihasmuisti luulee olevansa automaattivaihteisto.
Olen juuri lähdössä potunottoon. Onneksi on sentään ihan mukiinmenevä sää. On puikulaa, Van Goghia, Pitoa.. eikä saa mennä lajit sekaisin.
Aarghh! Sekin vielä, meillä kotona sentään on vaan kahta lajia ja nekin nostetaan eri aikaan.
Mutta sää on juuri sellainen kuin potunnostossa pitääkin. Melkein kadehdin, valintojen uhallakin.
Niin.
Kaikki nuo säästövinkit toimivat vain kerran. Eli jos on jo ottanut fiksusti säästovinkit käyttöönsä, niin ei ykköseltä voi vaihtaakaan suoraan neloselle.
Aikoinaan Holkeri neuvoi syömään silakkaa. Söin niin perhanasti ja nyt on raskasmetalleja koko keho täynnänsä. Olo on kuin ylilopun purjeveneen lyijykölillä. Joku neuvoi joskus tinkaamaan kauppojen kassoilla. Tinkasin ja tinkasin aikani. Sain koko seutukunnan kanssajonojen vihat päälleni. Nyt seisoessani kassajonossa taakse tulevat ihmiset vaihtavat minut huomattuaan jonoa.
-Yksikään kassa ei alentanut hintojaan sitkeästä tinkauksestani huolimatta.
Tuosta ylisuurella vaihteella ajosta:
Näyttää olevan myös autokoulujen perusprinsiippi ja mantra mitä nykyisin hoetaan. Tuntuu kuitenkin oudolta istua tuollaisessa kyydissä kun auton kierrosluku hyrrää huonolla vääntömomenttialueella. Vanhoilla autoilla noin ajettaessa moottori karstoittuu, eikä auto tottele kaasupoljilta. Mennään körötellään kuin joen ajopuu myötävirtaan.
No totta turiset taas. Tuon säästämisen tapiossa olemisen kanssa on tultu tutuiksi laihduttamisvinkkien kanssa. Että ottaa päähän, kun lehdet on turvollaan neuvoja, kuinka helposti laihtuu vähentämällä rasvoja ja vaihtamalla viineri leipään ja voi kevytlevitteesiin. Koskaan missään ei kerrota, että entäs sitten, kun kaikki on ollut vaihdettuina jo aikoja sitten. Kysyn vaan, että entäs sitten.
Jotenkin naisen logiikalla se huonolla vääntömomentilla köröttäminen kuulostaa niin työläältä, että jos en uskoisi viisaampia, niin luulisin juuri sen vääntämisen vievän enemmän polttoainetta. Mutta minähän en ymmärrä autoista muuta kuin että musta auto vaatii useammin pesua.
Sivistyspalvelus kuulostaa kivalta. Tosin Armenia ei ole koskaan ollut mulle muutenkaan vaihtoehto... ;)
Isommalla vaihteella ajaminen ei säästä polttoainetta jos joutuu kaasuttamaan enemmän, esim. ylämäessä, loivassakin. Minä ja siippani väännetään tästä jatkuvasti, että mikä vaihde missäkin tilanteessa olisi säästäväisempää. Juttu on kyllä pitkälti autokohtainen. Kandee katsoa kunkin auton oma käsikirja ja vaihdesuositukset, niin siitä sitten omalla järjellä eteenpäin..
Tuosta huomaa, miten merkityksellistä on se, miten asiat esitetään ja millä nimikkeillä mitäkin nimitellään. Harva lähtisi Armeniaan, jos sivistyspalvelu olisi vaihtoehtona. Tosin aina joku löytyisi sinnekin. Ainakin Mississipissä (onpas ässiä, teki mieli kirjoittaa pari peetäkin vastapainoksi), jossa sivistyspalvelun suorittaminen ei olisi ollenkaan pahitteeksi.
Perherumbassa on se hyvä puoli, että on vähintään kaksi tietopuolta asioista. Jaa menee se taas sittenkin sivistyspalvelun puolelle, pitänee kaivaa ohjekirja kolostaan.