Isoja ja pieniä asioita
Suomessa osataan tehdä tosi hyviä tositeeveeohjelmia. Ne ovat melkein kuin suomalaiset romanttiset kauhuromaanien filmatisoinnit aateliskartanoissa: pönäkästi lavastettuja, ylinäyteltyjä, täynnänsä veret seisauttavia pelosta palavia silmiä ja puuroutuvaa artikulointia. Kotimainen Iso Veli on kuin olohuone, jossa on aito laminaattiparketti, aito laminaattikivipöytä ja aito alcantara-nahkasohva. Ja toden totta: mitä löydämmekään olohuoneen nurkasta, eiköpä siellä leisku aito televisio-takkatuli.
Lavaste-elämän keinomaailmassa aitoihinkin asioihin suhtautuu kuin tekohampaisiin: näyttävät aidoilta mutta ovat ylikaikkea ja kuitenkaan eivät aidon veroisia. Jos siellä nyt mitään aitoa on. Tunteet ehkä mutta nekin syntyvät tekomaailman keinotodellisuuden valhevarastosta. Ja sitten ne vielä näytellään kuin aidossa kotimaisessa kartanodraamassa kuuluukin.
Onko muuten vähän viehättävää, että vaikka Toveri tykkää salmiakista ja ostaa itselleen yksin ollessaan aina salmiakki-Pantteria ja Kaveri taas tykkää itsekseen hedelmäkarkeista mutta Toverille kuitenkin ostaa aina salmiakki-Panttereita, joten Toveri ei tiedä, että Kaveri tykkää hedelmäkarkeista mutta Toveri onkin salaa huomannut tämän ja ostaa yhteiseksi illaksi Pantteri Mix -pussin. Sellaista kutsutaan huomioimiseksi. Se on erittäin viehättävää. Ja harvinaista tekomaailman keinoviidakossa. Siinä ei ole vieterihämäystä tai joustoloikkaa [klik Panthour].
Saanen esitellä: Hannu. Hannu ei pelkää yksisarvisia. Hannun täytyy hakea lapset tarhasta.
Jälkipuheet
Onneksi ei ole tuota Subteeveetä, niin ei tule katsottua IsoaVeljeä eikä jää siihen koukkuun. Paljon hauskempaa onkin katsoa kun ihmiset laulavat oikeasti huonosti vaikka luulevat laulavansa hyvin. Odotuksen tuskaan auttaa Ruotsin Idolit jotka lauleskelevat nyt jo.
TosiTeeveetä parhaimmillaan.
Laminaatti on muuten helppo asentaa, kun vielä joku muistaisi käydä ostamassa uudet jalkalistat niin saisi palata takaisin olohuoneesta makuuhuoneeseen.
Monella työpaikalla on sellainen namuboxi. Siitä saa tuplahinnalla ostaa itsepalvelulla makeisia. On ihmisiä jotka ostavat esimerkiksi yhden tuplan miltei joka päivä.
Jos tälläiselle ihmiselle, siis -työtoverilleen tekee tarjouksen. "Ostan sinua varten omaan laatikkooni tukusta tuplia, osta sitten niitä mieluimmin minulta 30% edullisemmin kuin tuosta boxista". -mitäs luulette kuinka moni ostaisi työtoveriltaan ja kuinka moni mieluimmin jatkaa anonyymia boxikauppaansa?
Asiaa tietenkin voi perustella sillä, että jos tuollainen kaveriostosfilosfia voittaisi alaa ja kovin viljaltikin ja parahultaisen tiuhaan käytäisiin vain kaveriostoksilla, vapaan markkinatalouden airuet sammuisivat vähitellen ja kaikki top'tykkänään.
Toisaalta olisipa hauska nähdä, -ihan mielenkiinnosta vain, tuollaisen namuboxiyrittäjän veroilmoitus.
Muistan siitä ensimmäisestä Idolsista vain sen turkulaisen androgyynin näköisen pojan, joka lauloi niin huonosti, että se oli jo taidetta. Mahtoiko laulaa "Katson sineen taivaan".
Olisi jonkin verran käheetä omistaa lättytelkkaritakka ja sen vieressä lepattaisi tekosoihtu. Milloin muuten sanotaan teko ja milloin keino, haloo Kielipollari. Keinohampaat ei kuulosta oikeilta (paitsi etteihän ne olekaan), eikä keinotukkakaan mutta keinoturkki ei ole kummempi kuin tekoturkkikaan. Tätä vetäydyn keinotuoliini mietiskelemään.
Murphylla ei ideat lopu: namuboxisetä olisi mukava lisätitteli oven pielisessä kyltissä. Paitsi, ettei tuo mikään uusi idea ole; meillä myytiin koulussa wienermunkkeja ruokatunnilla, ettei olisi karettu kauppaan ostoksille. Wiermunkkikoukku oli viritetty ja siinä rypistelen vieläkin. Miksi kaikki hyvä on aina niin kaloorista. Kysyn vaan.
Oliko se "Katson sineen taivaan" -poika sama, jolla oli nasevat kommentit juryn teilauksiin ja loppukommenttina (jo paikalta poistuessa): "Mulla on kuitenkin porukan parhaat sääret?" Se oli huippuhauska tyyppi!
Jep, sama poika. Siinä pojassa oli asennetta. Ja varmaan piti paikkansa sääretkin.
Katsoi taivaan sineen kyllä, tai ainakin hyvin tiiviisti kattoon.
Näitä katsoo ilokseen.
Niin ja se vampyyriksi pukeutunut oli piristävä kaiken keskellä..
Helmiä odotellen.
Ja voi sitä tunteen paloa ja itsetuntemuksen epäsuhtaa.