Maailma on niin somasti paikallaan
Pääsinpäs karkaamaan silmälläpidosta hetkeksi tänne taajamaan. Olo on kuin pahantekoon lähteneellä, niin aina. Hassua, miten taantuminen lapsuuteen tapahtuukin niin nopeasti: puoli tuntia perillä ja jo oli olo kuin nurkkaan ahdistetulla tai poliisin puhalluttamaksi joutuneella. Äidit, ei ne muutu, ei. Taino, eihän ne pahalla, kyllähän sen huolehtimisen tavallaan ymmärtääkin mutta kun siis niin no toisaalta taas. Niin herttaista ja niin rasittavaa.
Tiet olivat tosiaan kaventuneet ja nurmettuneet niinkuin pelkäsinkin mutta hämmentävästi aika kuitenkin on pysähtynyt maalaismaisemaan, siihen samanlaiseen kuin vuosia sitten. Vaan ei niin pysähtynyt, etteikö uusi aika kohahduttaisi kylää: kylän lähes kahdeksankymppinen varakas poikamies on löytänyt intternetistä tyttöystävän ja sitä koko kylä nyt kauhistelemaan. Kun mistä niitä sellaisista tietää, jostain netistä löytyneistä. Nii-in, mistäpä niistä...
Nyt täytyy taas mennä, tusina rapuja, ämpärillinen savustuspönttöön meneviä ahvenia, korillinen kanttarelleja ja maa täynnä kurkkua, tomaattia, porkkanaa, perunaa ja kurpitsaa odottavat. Ja niinkuin ajattelin vain porkkanoissa pysytellä. Mahdanko mahtua Marttiin poislähtiessä.
Jälkipuheet
Mistäpä niistä nettilöydöistä tosiaan. Jaajaa. Voi nykyaikaa.
Hyvää maaseudunjatkoa sinne kauas kaupungista, jossa sataa.
juu, on tää nettiaika kauheeta. Mitäis mahtais mamman isoäiti sanoa kun lap-topin hänelle eteen levittäisi ja siitä kirjoituksiaan esittelisi -itsekukin.
-voi, voi kaikkee sitä nykyaikana on aimonnuksia, voisi tokaista ja niistäisi esillinansa kulmaan.
Sitten kun vielä kamerapuhelimella näyttäisi elävää kuvaa lapsen,lapsen lapsenlapsestaan niin persilleen pyllähtäisi. -joo
Voi Murphy Murphy, kun tietäisit..
www.verkkomummo.fi
...niin yllättyisit.
Mea, kaikki maalta tuleva on paljon terveellisempää kuin mitä paikallisessa nakkikioskilla tai mäkkärissä. Joten nauti luonnon antimista, mustikoitakin on tänä vuonna metsissä niin paljon että ei kuulemma tarvitse kuin sanko metsään viedä niin on täynnä.
Marjastajien kalajuttuja.
Mutta on niitä, usko pois..
Mustikkamaito...
Nam...
Mea on joutunut mamman ja isukin hyvien tarkoitusten uhriksi. Siihen kuuluu syöttäminen palleroksi, koska "eihän siellä maailmassa edes kunnon ruokaa tarjota". Nimimerkillä kokemusta tuli muutaman päivän edestä, on nimittäin housut ilmiselvästi kutistuneet.
Mutta hyvää oli, kannattaa nautiskella!
Niin tuttua, tuo taantuminen. Se on suorastaan pelottavaa. Ehkä nainen on omalle äidilleen aina se sama pikkutyttö kuin kauan sitten. Mutta ei kyseessä selvästikään ole pelkästään vanhempien jyräävän käytöksen vaikutus. Jotain todellista taantumista tapahtuu myös tyttären omassa päässä - näin olen ainakin itsestäni joutunut toteamaan. Minusta se taantumus ei tunnu hyvältä, siksi en kovin usein mene vanhempieni luokse. Kun vanhempani kyläilevät minun kodissani, asetelma on jotenkin erilainen eikä taantumus ole ainakaan yhtä vahvaa.
Koko Suomi tänään katsoo silmät tapillaan koko ehtoon kun keppi lentää.
3000 m:n estejuoksua katsoessani tuli mieleen että miksi se on tehty niin yksitoikkoisen yllätyksettömäksi. Ei hevosillakaan aina ole samanlaisia esteitä vaan erilaisia rakennelmia ja köynnöksiä. Kivempi olisi katsoa kun vesiesteen jälkeen tulisi mutaeste, kivieste, kyntöpellos ja lentohiekka. Rata olisi sama kaikille ja katsojilla hauskempaa.
Suojuoksu on vielä lanseeramatta myöskin ja senjälkeen pantaisiin suotansseiksi. Suolentiksen ensimmäisissä MM-kisoissa ei ollut yhtään ulkomaista joukkuetta, ehkä juuri siksi suomalaisjoukkueet veivätkin kolmoisvoiton, -hyvä suomi.
Suolentis, -näyttääpä kirjoitettuna hassulta sanalta. Aivan kuin suolessa oleva tis. Tai sitten jostakin ulkomaisesta sanasta väkisin väännetty käännös joka merkitsee jotakin?
Suolentis on varmaan jokin uusi terhakka mauste tai hedelmä jota aletaan tuomaan suomeen syksyn korvalla.
Siis syysvaikku suomennettuna.
Maaltapaennut Mea pääsi livahtamaan kotiin, mukanaan seitsemän kassia perunaa, porkkanaa, kurkkuja, tomaatteja, kurpitsaa (?!), savukalaa, kaalikääryleitä (NAM). Äidin ja isän luona tapahtuu tyttärillä ihan oikea taantuminen, se ei ole edes kuviteltua ja siitä poispääsemiseksi tarvitaan neljän tunnin ajomatka ja senkin jälkeen olo on kuin ei olisi entinen eikä nykyinen.
Pelottavaa, miten ajan kuluminen näkyy vanhemmissa ja lapsuuden maisemissa, ahdistavaa ja masentavaa. Joka vuosi se on vaikeampaa ja kuitenkin se matka on tehtävä. Ja joka vuosi ne lapsuuden maisemat hyvästelee kuin viimeisen kerran ne näkisi.
Silmät kosteina. Eikä pelkästään sateesta.