« Sekin meni | Pääsivu| Ystävyydestä »

Viimeistä päivää

Ollapa kissa ja elää jokaista hetkeä kuin ainoaansa, hypätä syliin silitettäväksi ja ruokaa saadakseen katsoa vain silmiin. Ollapa pieni kissa elämänsä alkumetreillä, leikkiä sielunsa kyllyyteen, nukkua aina, kun nukuttaa. Ollapa pieni kissanpentu ja nähdä vain asioita, joiden kanssa voi leikkiä. Elää jokaista hetkeä kuin ensimmäistään. Ollapa kissa, jolle mikään ei ole viimeinen, aina tulee uusi kärpänen ihmeteltäväksi, uusi ihminen hämmästeltäväksi, uusi syli kokeiltavaksi, uusi hetki elettäväksi. Ollapa kissa, joka osaa ottaa vain sen, mikä tuntuu hyvältä. Nyt.

Olen aina ihmetellyt, että miten niin viimeistä päivää eletään muka jotenkin retveämmin, kaikki irti ottaen ja intomielin. Viimeinen on yhtä masentava sana kuin mutta, niitä edeltää jotain mukavan mairittelevaa ja mieltä kohottavaa ja niitä seuraa lasku, ehto, edellisen vähintäänkin puolittaminen, maton alta vetäminen, nokkosilla huiskiminen ja jotain siitä tunteesta, mikä on päällimmäisena, kun saa tempaistua tappion voiton kidasta.

Mutta nyt eletään kuitenkin Meanderiassa viimeistä päivää lomasta kuin viimeistä päivää. Nytkö pitäisi tehdä se kaikki suunniteltu, lukea ne kaikki kirjat, pestä matot ja pyöräyttää itsensä ihmisten aikatauluun. Ai niin, onneksi en mitään suunnitellutkaan. Paitsi tuo aikataulu, miten ihminen saa itsensä hereille maanantaista lähtien taas kolmea tuntia aiemmin. Onneksi lomaa ei ole enää, siirtoaika tuntui pitenevän loman edetessä.

Jo olisin kissa, olisin mummon rakas Jussi ja saisin syödä kermaa ja ihan mitä haluaisin ja minua siliteltäisiin sylissä ja kaikki mitä tekisin, olisi herttaista ja harmitonta. Enkä yhtään tietäisi, että sellaista on olemassa kuin viimeinen päivä.

Jälkipuheet

Kotikissaksi kannattaisi syntyä, ja maatiaiseksi mielellään. Rotukissoja kun kuljettavat ties missä näyttelyissä. Sitten vaan vielä munat pois, niin ei tarvitsisi muusta huolestua kuin ruokalajien varioinnista.

Viimeinen on paha sana, mutta en minä ensimmäinenkään tahtoisi olla.

Jussilla on asiat sikäli hyvin, että se osoittautui tytöksi mutta Jussina se pysyy.

Minäkään en haluaisi olla ensimmäinen, mitäpä jos meni naimisiin Öystilän kanssa. No sitten olisi aina viimeinen.

Niin.

Kissoittelussa on puolensa. Hankkia ruokansa olemalla vain hellyttävä. -joo. Kuin geisha tai escort, -no jaa. Poliitikko on melkein samanlainen eläin,-on.

Mennä aamusella metsään ja joutua haukan tai ketun ruuaksi. Emäntä vie lastaan astman takia lääkäriin ja kotiin tulessa toteaa: "Nyt tuo kissa saa lähteä"- -kissanhan se syy on että on syntynyt hilseileväksi karvakasaksi.

Mikä on kissan elämän tarkoitus ja toimintasuunnitelma? Välitavoitteet ja onnellisuuden aste? Kissa on lainsuojaton pikkulintujen vihollinen jonka saa metsästä tavattaessa ampua siihen paikkaan.

Olisiko tavoite olla mahdollisimman hilseilemätön, haisematon, tarvittaessa näkymätön, miellyttävä ja omistajansa hellittelyobjekti? -saadapa tuo tavoite myös kissan plääniksi -niin.

Mäyräkoirasta voi kysellä samoin mutta mäyräkoira itsessään on ylpeä ja itsepäinen. Se ei suostu muottiin ja ei tee kellekään mieliksi oveluuttaan. Se elää omaa mäyräkoiran elämäänsä ylväästi itsellisenä ja rohkeana. Tarvittaessa menee ryömien vaikka mäyräemon ikiomaan pesään. Tuo sieltä mäyrämamman omat pienokaiset suussaan ulos yksi kerrallaan. Sellainen on tosi rohkeutta se. Taistella toisen kotona ja tuoda toisen kotikolosta mäyrän tai kaniinin jälkeläiset pihalle kuolemaa uhaten. Emon purressa kiukkuisena peruuksille tuo urhea koirani tuo tarvittaessa minulle -isännälleen, pienet rukkastarvikkeet. -vai toisiko se sittenkään? -tiedä häntä.

Viimeisestä päivästä vielä:

Viimeistä päivää eletään yleensä kituen tai sitten aivan aivan normaalisti koska ei tiedetä sen viimeisen päivän olevankaan.

Minullakin on viimeinen lomaviikko, joskin viikko vielä matkaa varten jemmaan jää. Eli aina on lomaa jäljellä koska sitten on talvilomaa ja taas kesälomaa, -ellei lomauteta tykkänään.

Entäs sitten kun niin moni asia menee nappiin kun hyvin menee. Minkäslainen nappi se on johon noin paljon asioita mahtuu? Jos ei mene nappiin niin niin mene mönkään. Missäs se mönkä oikein on?

Entäs kun niin moni kertoo menevänsä paikasta A paikkaan B. Kukaan ei ole koskaan mennyt paikasta B mihinkään. Kuinkas paljon porukkaa siellä B:ssä oikein nykyään on?

Mäyräkoirahan on koirien koira, sehän on saletti. Kissan elämä vaan on niin houkuttelevaa, kun ei siinä sitä plääniä tarvitsee, ei välitavoitteita, ei mitään. Kunhan on geisha ja escort. On siinäkin muuten ihme nimi autolla.

Tottahan se on, että kissa on peto mutta kukapa ei, toisaalta. Mäyräkoirakin on peto mäyrämamman mielestä.

Kappasta vaan, Murphylassa alkaa positiivinen mieli nostaa pientä karvaista kättään: tämä itseinhossa ja melankoliass pyöriskely auttaa selvästi toista sieltä nousemaan. Sepä olikin loistava suunnitelma ja taas toimi. Oikeastihan minä en ole maatani myynyt. Mönkään se menisi, jos niin tekisin.

taidan lähteä muuten paikasta A suoraan paikkaan Ö. Säästyy väentungokselta siellä B:ssä.

Mutta mikä on tuon kissan silmänurkassa?
Pilke, suru, syylä vai kärpänen?

Minulla on luomia joka paikassa aika paljon. Näytin niitä lääkärilleni joka sanoi että ihan harmittomia xxxxxx (jokin latinakielinen nimitys).

Joistakin sellaisesta voisi alkaa pahanlaatuinen kasvain jos oikein asiaa miettii ja niitä aina tarkastelee ja nyplää.

Lapsena sanottiin että tulee näärännäppy silmään jos katsoo huussin reiästä alas. -olisiko tuo kissa katsonut? mikä on näärännäppy?

Näädässä oleva näppy jossa on kirjoitusvirhe.

Jussin silmässä on unihiekkaa. Jussi on vastaherännyt ja pienikin vielä, ei se osaa hieraista sitä vielä tassulla pois.

Noin se meilläkin meni, se näärännäppyjuttu. Ja sitten piti katsoa ja sitten odotella, että tuleeko se näppy. Yleensä tuli, että kaisse paikkansa piti.

Mutta mikä on elohiiri silmässä? Miten se sinne menee ja miksi?

Kyllä riittää maailmassa pohtimista.

Luomet on aina pahoja, jos ei muuten, niin siksi, että niitä pohtii ja kun pohtii, ankeutuu.

Minua viehättää kissassa sen kaksijakoisuus.
Toisaalta julma peto, viettiensä kouluttama taitava saalistaja vietiinpä suvunjatkokyky tai ei.
Toisaalta se on suloinen, kehräävä, kiehnäävä ja rakastettava vuodesta toiseen niinkuin ei ihminen koskaan. Siis ainakaan vuodesta toiseen.

Ihmisellä vaan on niin pitkä ikä kissaan verrattuna, että mahdotonta kai se on kaiken aikaa olla suloinen, kehräävä, kiehnäävä ja rakastettava. Kyllä 13-16 vuotta on vaikka aidan seipäänä.

Vaan vastakappaleestahan se kiinni on, suloisuus on sen toisen silmässä ja kun on rakastettava, niin samalla mitalla sille mielellään vastaa.

Ei kissalle saa antaa kermaa, paitsi jos sitä laimentaa vedellä. Eikä kesykissa ole lainsuojaton jonka saa ampua. Kissaa suojelee useampikin laki ja ampua saa vain täysin villiintyneen kissan (kotikissa ei villiinny astuessaan kotipihan ulkopuolelle). Oli vaan pakko korjata. ;)

Minä odotan innolla ensi viikkoa kun pääsen maalle seuraamaan kisuvanhuksen (17v) ja pikkuisen kisun (2kk) elämää. Tiedossa paljon rapsutusta ja kissankarvoja. :)

Ei saa vai antaa kermaa. Ja niinkuin se kissalle maistuu: Jussi nousee aina seisomaan takatassuilleen, kun mikro hurisee, kun siellä lämmitetään sille kermamaitoa. Toki siis on maidolla laimennettua.

Kissan sai kai takavuosina ampua kysymättä sen villiyden perään. Ainakin tällainen usko on lujassa. Myös siellä maalla, tosin siellä uskottiin, että kaupungeissa niin saa tehdä ja siksi olikin melkoinen huoli, että kuinka Jussi pärjää talven kaupungissa.

17 vuotta on kyllä melkoinen saavutus kissalta.

Näin opin juu viime vuosina, en minäkään kissa-asioista ennen tiennyt. Jotain hyötyä niistä muutamista kuukausista kky:ssä. ;)
Ennen tosiaan sai ampua, mutta nykyään kissoja suojaa sentään laki (linkittäisin, mutta ei jaksa etsiä). Mitenkäs sitä kaupungissa saisi ampua kun eihän kaupungissa saa ammuskella yhtään mitään? :)

17v on kieltämättä aika ikä, ottaen huomioon, että ko. kissa on se joka pyydysti sen pupun josta nousi haloo blogissani. Eli ei edes mikään laiskalihavaloikoilija. :)

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa