Nonniin, viikko lomasta on mennyt suunnitelmien mukaan haukotellessa. Mitäs minä ensi viikoksi olinkaan suunnitellut.... ai niin, jalkapohjien rapsuttelua. Täytyy olla nimittäin tarkkana, kun tuppaavat menemään päivät ja yöt, viikot ja viikonpäivät sekaisin. Tännekin tulin ihan vaan tarkistaakseni, että mitä on kello ja missä mennään. Haukotellessa on ollut hyvä huomioida ympäristöä, kuten että siikli on hyvä peruna ja pikkukaupungit on toistensa näköisiä ja niistä ei tahdo löytää tietä pois, mitä ihmettelen, koska niissä ei ole ketään, joten miten ne on sieltä pois osanneet.

Ettäkö misä olen liikuskellut? Siellä, missä on satanut, tuullut ja myrskynnyt. Purjeveneiden mastot pitää muuten vinkeää ääntä, kun oikein tuulee, ihan kuin urkupillit.

Outoa on muuten se, että aika menee nopeammin lomalla. Ja odottaessa taas hitaammin. Pitänee ryhtyä loppulomaksi odottamaan. Vaikka töihin pääsyä.

Tai jos odottaisi jo taas talvea, kesät talvet. Tervetuloa takaisin.