Täytyy sanoa, että kun unet ovat huonot, niin sitä oikein odottaa, että pääsee luvan kanssa, eli kesälomalla valvomaan ja katselemaan niitä hetkiä muuallakin kuin vain sängyn pohjalla.

Kylläpä, Mea, taas ilmaisit asian kaunosti. Ihan tässä tekee mieli tien varteen yötä myöten notkumaan.

Ah.

Parhautta on, kun ruma Esson baari on kuin kaikki kesä olisi siinä, kaikki vapaus, kaikki toivo, kaikki. Menneisyys ja tulevaisuus. Ennen kaikkea se hetki. Ja sinä siinä. Että saa olla siinä.

Minä taas rakastan tuota kuvaa. Kesälomalla maagisen hetken jos toisenkin vietin juuri kyseisen joen rannalla. Mies otti kainaloon ja rutisti, muikea hetki oli se.

Saanko kopioida tuon kuvan itselleni talteen?

Miten se voikin olla niin iso asia, se käsi, joka kiertyy ympäri.

Toki saat.

Kiitos.

Kainalossa oleminen on meidän kaikkien mielenterveydelle joskus tärkeää. Jos ihmiset viettäisivät enemmän aikaa toistensa kainaloissa, ehtisi riidelläkin paljon vähemmän.

Jos mies ymmärtäisi kainaloittamisen huolet poispyyhkäisevän vaikutuksen ja sen merkityksen, se tietäisi omistavansa Voiman. Tai ehkä se tietää, en tiedä.

Se on se taianomainen sininen hetki, vaikka ei se aina sininen ole. Joskus talvella kun aurinko nousee niihin aikoihin että olen jo töissä tiirailemassa ikkunasta ulos, ne muutamat minuutit vievät mukanaan jonnekin lapsena kuultuun satuun.

Ja sitten taas jaksaa.

Näin aikuisena.

Taianomainen sininen hetki oman rakkaan kainalossa, samalla katsellen Tampereenjoella kelluvia ravintolalaivoja. Siinä on jotakin epätodellista aivan kuin hienhajuton ja karvaton miehen kainalo.

Meri- tai järvinäköala on aina kuitenkin kaunis, ei sitä saa rumaksi edes lokkien uloste ja tiirojen jatkuva kirkuna.

Sininen hetki ei näinä kesäöinä ole sininen lain vaan se meni jo, juuri kun ajattelee, että kohta se tulee.

Minä jo odotteleinkin Murphyn huomaavan, että mikä silta ja joki ja kaupunki. Ja oikeinhan se heti meni: Tampereenjoki. Sen varrella tiurat leikkiä lyö, kun alatalosta väki sasinahteen kautta salovaaran ohittaen helsingin junaan kiirehtää.

Yön auki oleva kahvila on harvinaisuus. Autokeidas Forssassa on jos ajoit 10-tietä, mutta tuskin. Jos ajoit Huittisten kautta on yksi öisin suljettu mutta eksoottinen paikka, kuin Sulo Vileenin huoltoasema. Moottoritien meluvallin takana ilman kunnon liittymiä jo miltei ohi Huittisten taajaman, ennen eritasoliittymiä kuolemanristeys, siksi jäikin asema liikennemottiin. Jos ajat joskus kuitenkin sen Neste-aseman pihaan tulee tuttu mies tankkaamaan, on palveluasema. Jos menet kahvilaan on tutut myyjät ja tuoreet pullat. Kesäapulaisena pieni likka, mutta nätti kuin mikä ja tuttu. Toinen jo vanhempi, mutta nauravainen ja aina iloinen vaikka maailma märkänisi, minulle varsin tuttu ihminen, todella tuttu lapsuudesta. Asemalla juuri tehty remontti velkarahalla, kun laki vaati että pitää olla valuma-altaat ja katos, sellaiset on nyt.-katos vaan. Jos katsot mittarikentältä koilliseen näet minun maalaaman liiterin, katsos vaan.

Hullu mies Huittisissa ja lihava Selluliittipatsasnainen keskustassa.

Vai Huittisista. Olen minä siellä kerran käynyt, aikoja sitten. Sain silloin eräältä vanhalta rouvalta taimen sellaisesta hullun suuresta jättiläisukonputkesta, jonka istutin pihaan, minulle jo edesmenneeseen. Aina, kun kävelen niillä nurkilla, näen jostain pökkäävän edelleen sitä samaa hulluruohoa. Kenellekään en tietenkään tunnusta, että se on minun Huittisista repussa tuomaani. Jos sen tietäisivät, lakkaisivat sen tappamisyritykset.

On muuten kauas levinnyt.

Ukonputki, Ureatuupes Malecas

Aiheuttaa palovammatyyppisen rakkulan jos nestettä iholle menee. Voi myöskin allergisoida pysyvästi, kauhea kasvi. Houkuttelevan iso, lapset himoitsee sellaisia puhallusputkiksi. Voi puhaltaa marjoja ohikulkevien vaatteisiin huulet rohduksissa.

Eräässä mutkassa via Balticalla ennen Riikaa oli varsinainen pelto tuota ukonputkea.

Kauhea olisi myös ihminen joka kasvattaisi näitä ja olisi töissä siemenkeskuksessa. Terroristi joka ripottelisi siemenpusseihin sitten näitä aina rippusellisen. Heitteleis testikkels pussikus hyppysellis pöhkösiemenis.

Saakeles niin, viime kesänä ne puhalteli pihan pensaan kasvattamia mustia marjoja valkoiseen seinään. Pensaat piti leikata alas, kun eivät muuten lakanneet. Seinät piti maalata uudestaan. Tänä kesänä minä tuon sieltä vanhasta paikasta sitä ureaputkea siihen viereen kasvamaan, oppivatpahan.

Kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) ja persianjättiputki (Heracleum persicum), niitä ne tavllisimmin Suomessa ovat.

Eikä kannata tunnustaa moisia levittäneensä, luonnonsuojelulaki kun kieltää vierasperäisten lajien levittämisen luontoon. Luontohan alkaa heti oman pihan loppuessa (paitsi jos lopun tuolla puolen on naapurin piha).

Suomen ympäristökeskuksen sivuilla on muuten nykyään ihan omat jättiputkisivut. Isojen kasvustojen tuhoaminen vie vuosia...

Miten se voi olla vierasperäinen, kun se oli kasvanut Huittisissa aikojen alusta asti, ainakin 50-luvulta. Itse asiassa en tiennyt sitä silloin moiseksi levittäytyjäksi, olihan se pysynyt siinä samassa pihassa kymmeniä vuotta.

Ja kyllä se nyt on nykyisin jo onnistuttu sieltä, minne sen istutin, hävittämään. Mitä nyt silloin tällöin joku pikkarainen pilkahtaa jossakin parin kilometrin päässä. Mutta sehän saattaa olla muualta kotoisin.

1950-luku on kasvistomme historiassa lähimenneisyyttä, eilistä. Aikojen alku oli noin 10.000 vuotta sitten, kun jääkausi suvaitsi loppua ja paljasti sangen kasvittoman Suomen. Kaikki kasvimme ovat siis levinneet tänne sen jälkeen. Omin voimin tai autettuina.

Vierasperäisiksi sanotaan lajeja, jotka ihminen on tuonut - tahallaan tai vahingossa. Jättiputkia on tuotu meille käsittääkseni jo 1900-luvun alussa. Lounais-Aasiasta ne ovat kotoisin.

Tromssassa kasvaa joku jättiputki (tromssanpalmuksi kutsuttu) todella yleisenä, sinne se tuotiin jo 1850-luvulla.

Olisikohan mahdollista saada selville kuka perhana aikoinaan toi pujon ja lupiinin suomeen? Sitten vaan seurattaisiin sukupuuta ylöspäin ja perillisiltä otettaisiin mitä otettavissa on, -korvauksia.

Selvitetäänhän sitäkin miten se alpeilta löytynyt jäämies kuoli ja kuka hänet murhasi. Turha kait kaikkea vanhaa on selvittää jos ei syyllisiä tai sukulaisia saada oikeuden eteen.

Laukonpeuran tuoja tiedetäänkin ja monta kolaria menee hänen piikkiinsä.

Coloradokuoriaisen toi tuuli Coloradon kalliolta ja hirvikärpäsen toi meille hirvi. Kun olin pieni vielä ei hirvikärpäsistä puhuttu mitään, nyt se estää jo monen marja- ja sienireissut tykkänään.

Liito-oravan papanat ne vasta haluttu tavara onkin. Ajattelin alkaa tekemään niitä teollisesti tavallisen oravan papnoita muuntelemalla. Luonnonsuojelijat maksaa niistä hyvän hinnan jos jossain päin on kaavoitus meneillään.

Oliko se laukonpeuran tuoja se sama Laukko, jolle raivattiin Tampereelle oma tori? Ehkä ensimmäiset peurat tuotiin jopa nimenomaan sille torille

Heikki Hietamiehellä on muuten riemullinen kirja Tyynen kylä, jossa tuota liito-oravan papanaa on käytetty tarkoittamassasi tarkoituksessa.

Täytyy lukea Lappenrannan miehen kirjoittama Tyynen kylä. Jotkut Paasilinnat ovat minusta hyviä mutta kirjailijalla on jo enemmän muita kuin kirjoitusharrastuksia.

Valkohäntäpeura laskettiin luontoon Laukon kartanosta, josta niitä laukko -alkuisia hevosiakin nykyisin tulee. Olin aikoinaan Valcolla töissä, siitä tiedän koska Valcohäntäpeura tuo mielleyhtymän epäonnistumiseen.

Vesilahti, Laukko ja Narva on hienoa seutua. Siellä on myös Ramsöön kylä ja Kowan teknolokian päivät. Netissä on sivustotkin. Tappureita, viskureita, maamoottoreita ja onkapannuja. Voiko olla sen hienompia koneita, ei varmaan.

Moskula, leka, vesuri ja lenkapakka ovat minun suosikkityökalujani. Niissä on jotain äijää ja pysyvää ja ne tuovat sitäpaitsi mieleen mummoni, jolta olen perinyt kaikenlaisia eksoottisia piirteitä.

Vihainen epäkirjailija -Paasilinna on muuten tuttu mies, asuu melkein naapurissa. Allekirjoitan hänen sanansa:

Tiedän neljä asiaa, jotka ovat kaikkein pahimpia voitettaviksi. Ne ovat:

1. Jos pyrkii olemaan omaa tekstiään viisaampi niin totisesti paljastaa suuren tyhmyytensä.

2. Syvähenkisyys on hirveän tympeätä, varsinkin jos onnistuu sen luomisessa.

3. Paatoksen voi saada aisoihin vain ironialla, muuten se on sietämätöntä nautittavaksi.

4. Yhtä lahjakkuuden lajia on mahdoton hallita, innostumista.

Maailman sanoja ja tekoja (1986)

Nahkapaska on varmaan suomen rumin työkalunimi. Olisiko meisti tai lävistin hienompi mutta suutari tekee reikiä vain nahkapaskalla.

Lenkapakka? Jenkapakan tiedän, tehdään kierteitä.
Kultivaattori on hieno nimi, sillä muokataan maata.

Ernolla on yrmeä ilme nauraessaankin, syntymälahja, eipä sille mitään voi. Arto asuu täälläpäin, tai missä lie huitelee milloinkin. Rakentanut -nuttanut yhdeksän kesämökkiäkin, -yhdeksän unelmaa.

Jenkapakkahan se tietty oli. No, mummon ajoista on jo aikaa, meistin muisti ei ole pontinkiristyslaitteella kalibreerattu. Lähestulkoon kuitenkin. Yhtä peliä minä ihmettelin aina, sitä vaari sanoi rilliksi ja se oli poran näkönen. Yritin joskus ihmetellä, miten niin rilli, mutten saanut asiaan selvyyttä. Rilli oli rilli.

Vaari oli muuten puuseppä. Minä tykkään työkaluista, tuoreen puun tuoksusta ja vernissan hajusta. Niiden keskellä kasvoin, sen minkä kasvoin.

Hieno mies varmaan ja taitava käsistään, tuo vaarisi. Ei synny enää jakkara joka mieheltä, tai lipasto lohenpyrstöliitoksineen. Kumarran täällä vaarillesi. Ei osannut varmaan alustaa levykettä eikä tehdä hyperlinkkiä mutta vaikeampaa on tehdä lohenpyrtöliitos.

Lapsuuden hajuista mieleeni tulee hevosenkavio. Kengittäjä kun tuli ja alkoi veistää lastua kaviosta. Lastut tuoksui hyvältä, todella vinkeältä. Hevosen kikkareetkin on varmaan lajissaan miedoimman hajuisia ja hevosen hiki kuin myskihärän eritettä. Siksi nuoret tytöt halaa ja sukii hevosiaan kun on nuo hajut.

Omasta papastani en kauheasti muista mutta kunnioitan vaikka viinan kanssa joskus pelasikin, olen kirjoittanut muistelmakirjaani hänestä seuraavaa:

Vuonna 1884 syntynyt Juho Kustaa oli isoisäni eli "pappa" -kuten me lapsenlapset häntä kutsuimme. Hän eli työntäyteisen 76 -vuotisen elämän. Isältään hän oli perinyt teurastajan ammatin ja aluksi hän asui viiden lapsensa ja vaimonsa Anna Matildan kanssa pienessä mökissä ison kallion alla. Voin kuvitella että silloin osattiin rakentaa paremmin taloja kuin nykyään. Koska vaikka talo näyttäisi olevan rakennettu huonoon paikkaan, se on pystyssä ja ollut asumiskäytössä aivan viime vuosiin asti. Kalliolta tulevat valumavedet ovat varmaankin kostuttaneet pihan ja talon seinustan aivan kuravelliksi,etenkin keväisin lumien sulaessa oletan näin tapahtuneen. Kyseinen mökki sijaitsee muutaman kilometrin etäisyydellä lapsuudenkodistani. Pappani ei kuitenkaan ollut mikään saamaton mies joka olisi mökissään vain makoillut vaan hän muunmuassa osti eläimiä maatiloilta, teurasti ne ja kävi torilla myymässä lihat.

Ei oltu siihen aikaan niin nokon nuukaa lihan hygieniavaatimuksien kanssa joten lihan torimyyntikin oli sallittua, joskin suolaa piti käytettiin enemmän kuin runsaasti säilyvyyden varmistamiseksi. Lienee ollut torin kärpäsillä aikoinaan paremmat oltavat kuin nykymaailman aikaan, josko lienevät vielä elossa niin muistelenevat nyt kiikkustuolissa ja kaiholla entisiä hyviä aikoja. Saavat kiittää myös hyvää tuuriaan etteivät ole joutuneet pääskysten ruuaksi kun nuoruusaikoinansa toria kiertelivätten. Torilla kaupusteltu liha oli kylläkin aitoa luomulihaa eikä hullun lehmän taudista ollut tietoakaan. Suu- ja sorkkatautiepidemia taisi joskus olla, mutta ei läheskään yhtä paha kuin Englannissa vuonna 2001. Entisaikaan oli torin laidalla pumpattava kaivo josta ihmiset ja kärpäset saattoivat käydä hakemassa kostuketta suolaisen hiukopalan lisukkeeksi. Kyseisen kaivon uudenaikaisempi versio on pystytetty samaan paikkaan vanhan mallin mukaan, mutta nykyisin se toimii ilman pumppaamista sen kuin vain kammesta kääntää. Kokeilin sitä taannoin vain pappani muistoa kunnioittaakseni ja vettähän sieltä tulla lorotteli ihan kuin olisi losta kurotellut.

30-luvun pulakauden ollessa pahimmoillaan oli naapurikylässä isohko maatila pakkohuutokaupassa ja pappani ostaa päräytti koko maatilan 1900-alun hirsirakennuksineen ja tiilinavetoineen. Kuuleman mukaan pappa kaivoi ison tukun käteistä riihikuivaa rahaa takataskustaan. Tällä tavoin myös esikoispoika -eli isäni pääsi muuttamaan aivan eri mittaluokan huusholliin. Kyseinen tila oli vain kolmasosa Klemelän kantatilasta joka oli jaettu perinnönjaon yhteydessä kolmelle tyttärelle. Tilojen nimet olivat: Silvola, Kuusela ja Koskela. Näin Juho Kustaasta tuli Koskelan isäntä samoin kuin Väinö Linna myöhemmin nimesi myös Akseli-isännän tilan kirjassaan

Minun vaariksi kutsumani oli oikeastaan äitini vaari, kun omia vaareja ei ollut. Matilda oli vaarin topakka emäntä, minun mummoni, vaikka isomummo oikeastaan siis. Jotenkin samanhenkinen maisena välittyi sinun kertomastasi kuin ovat muistoni puusepästä ja ison tilan hylkäämästä tyttärestä, kun maattoman puusepän itselleen otti. Mutta se rakkaus. Tai miksi sitä silloin nimitettiinkään.

Olisin onnekas, jos minusta kerrottaisiin joskus aikojen päästä samanlaisia tarinoita kuin mummosta vaarista nyt. Tai edes muisteltaisiin lämmöllä. Tai edes muistettaisiin. Että oli se mea vaan aikamoinen pakkaus.

Huoh.

Sinusta puhutaan ja muistellaan jo nyt ympäri suomen, mutta tuntemattomana. Ehkä se ei ole sama asia kuitenkaan, mutta toisaalta paljon enemmän. Pidetään jutuista ja tyylistä ei takerruta ulkokuoreen. Jopa jotkut holjat kesselit tekevät pyhiinvaellusmatkoja kotiseudullesi. Matkalla syömään särää, ajetaan ali sillan johon on aurinko ripustautunut. Ei poiketa Raision tehtaille eikä teennäiseen tuulimyllypihaan. Somerharjukaan ei kiinosta, mutta istahdetaan isoon sotilashelikopteriin ja katsotaan onko siellä tagia: "Mea was here". Miten se hiekka voikaan olla Loimaalta kärrätty jääkauden jälkeen sinne kaikki ja vain savi jätetty jäljelle Alpo Jaakolan synnynsijoille. Koria on ponsi paluumatkalla ja myös voi kurkata kanuunakukkulan väärinpäin olevaa taloa, -jos niin tahtoo. Mikähän on Elinmäen tarkoitus? Kaipa jonnekin pitää viedä ja haudata vaihturit jos siirtopotilaat niin haluaa.

Koria ja Elimäen syvempi merkitys ovat minussa kuin rusetti pellavaisessa tukassani lapsena otetussa valokuvassa. Hassua, että mainitsit. Siellä ne ovat, matkalla sinne. Valgeisiin öihin, syömään ressukkaa ja rieskaa.

Jättiukonputkesta muutama sana.
Lupiini on myös levinnyt pihoista ja puutarhoista ja tukahduttaa suomalaiset tavalliset niittykasvit. Kaunis, näyttävä, harmillinen, mutta muuten vaaraton. Pujo aiheuttaa allergiaoireita, mutta ei muuten ole "yleiseksi vaaraksi". Ja niin lupiinia kuin pujoakin hävitetään niin kuntien kuin tienhoitopiirien toimesta. Jättiukonputki taas on myrkyllinen. En todellakaan halua, että lapseni saisi siitä minkäänlaista vammaa, pysyvää tai häviävää. Voin laittaa lapseni kävelemään lupiinien ja pujonkin sekaan. Nokkosen polttamatkin paranevat jälkiä jättämättä. Kuka menisi itse tai laittaisi lapsensa jättiukonputkien sekaan seisomaan? Kasvi on siis myrkyllinen. Se aiheuttaa oireita kaikille, ei vain erityisen herkille ihmiselle, vaan KAIKILLE! Pigmenttivauriot ovat elinikäisiä. Yksi tietolähde sanoo että vitiligon kaltaisia valkeita pigmenttilaikkuja, toinen tietolähde taas että tummia... en tiedä, en halua testata.
Muutimme maalle. Kaupunkiin maalle siis. Naapuritalossa X kasvaa jättiukonputki, joka on levinnyt paitsi pihassa, myös piha-aidan toiselle puolelle ojaan, ja melko runsaaksi. KAsvi on levinnyt myös tien ali meidän pihaamme. Tilanne on hankala, kun nuorin, alle 2 v tenava nyppii niin ohdakkeiden kuin voikukkinekin lehtiä. Ensitutustuminen luontoon ja kasveihin lähtee siis kieltosanoista: EI, et koske, et mene, siellä kasvaa myrkkykasvi! :(
Tuleva eränkävijä aivan varmaan, joo! :(

Nuoret taimet voimme kyllä myrkyttää, mutta itse ongelma kasvaa ja voi hyvin pihassa X. En tiedä miksi asiaan ei ole koskaan aikaisemmin puututtu, ojassa kasvaa nimittäin melko suuria, ja jo kukkiviakin, jättiukonputkia. Ehkä lähialueen asukkaat eivät ole myrkkykasvia tunnistaneet, tai sen vaarallisuutta vähätellaan vertaamalla sitä lupiiniin, pujoon tai vaikka nokkoseen tai mihin tahansa...

Laitoin googlen hakusanaksi jättiukonputki, tai perianjättiputki tai perianjättiputki, ja sain paljon tietoa. Tervemenoa tutustumaan.

Äh, rähmäkäpälä iski jälleen. Kirotusvire. Se on persianjättiputki ja kaukasianjättiputki, eri alalajeja siis..