« kesäkuu 2005 | Pääsivu | elokuu 2005 »

heinäkuu 31, 2005

Miten ilahdutan ihmistä, osa tiesmones

Juttuhan on nyt niin, että unohtakaa vanhanaikaiset opetukset ja astukaa nykyaikaan: kuka jaksaa syttyä enää siitä, että ladellaan uskottavia kohteliaisuuksia, heitellään monimerkityksin silmällisiä ja nokkeluuksin ylistetään, ketä innostaa salakavalasti itsetuntoa silaavat kohteliaisuudet, kun on keksitty arki. Se itse elämä, se siivousta odottava koti oheistuotteineen kuten pyykit, tiskit, vanhentuneet pakasteet ja paksuun jäähän pakahtuva pakastin.

Tee näin: hankkiudu kukankastelijaksi sydämesi valolle hänen vuotuisen kaveriröpöttelyretkensä ajaksi, hoputa häntä matkaan, älä kysele vaan saattele hänet aidon kannustavasti junaan, hämmästytä näyttämällä, että naiset eivät motkota tahi kauttarantain kierrellen komennoi, tee hänen lähdöstään holjan notkea. Sillä aikaa, kun hän vielä hämmästelee, että eivätpä tosiaan pitäneetkään paikkaansa tarinat naisten asennevammaisuudesta, olet jo ryhtynyt siivoamaan hänen kämppäänsä, kastellut ne lupaamasi kukat, varovasti mitään siirtelemättä pyyhkinyt pölyt ja mietit jo, mitä varsinaista yllätystä voisit järjestää. Ja sitten sen keksit; taatusti ei ole hän pakastintaan sulattanut muutamaankaan vuoteen, avaat pakastimen oven ja voilaa. Siellä odottaa kymmensenttinen jäävuori muuraten hyllyt umpeen. Ryhdyt toimeen ja vihdoin kuusituntisen urakkasi jäljiltä heittelet vanhentuneet pakasteet roskiin, järjestät mummon marjarasiat sievään riviin ja jäät odottamaan sitä hetkeä, jolloin hän palaa. Vartavasten hänelle hyvinkylmennetyn oluen kanssa.

Kas näin se käy, arjen romantiikka.

heinäkuu 30, 2005

Pieniä iloja

Tulin heippalappukylään äsken ja hetken itseni kanssa painiskeltuani päätin olla ärsyttämättä pitsiverhomummua ja parkkasin sitten läheisen pubin pihaan. Nousin autosta ja kumarruin noukkimaan kengistä tulleita pikkukivia lattialta, kun pubin terassilta kuului kesämiehen asiantuntevan möreällä ja painokkaalla äänellä "Hyvän näkönen pylly".

Päiväni on pelastettu.

heinäkuu 29, 2005

Heippalappumies

Onko jossain laissa tahikka asetuksessa elikkäs järjestyssäännöstössä määritelty, jotta mikä on sallittu kesto piipahdukselle kaverin luona, jotta se laskettaisiin vierailuksi ja saisi siis taloyhtiönsä pihassa pitää autoa sen tolpan juurella, jossa lukee "Vieraille". Jos ei ole, niin tarttis tehdä, että tietäisi. Sen tiedän, että kerran viikossa yön yli viivähtely ei ole enää vierailua vaan taloyhtiön valpas verhon heilauttaja on katsonut asiakseen ilmoittaa auton majailevan liian usein vieraspaikalla ja isännöitsijä on ystävällisesti lähestynyt auton haltijaa veetuilevan sävyisellä heippalapulla. Jopa taloyhtiön ilmoitustaululla on suurieleisesti ilmoitettu asiasta.

Vieraspaikkoja on pihassa kaksi, joista toinen on kaiken aikaa ollut vapaana silloinkin, kun muutaman tunnin viikossa naisen auto on huoahtanut paikalla. Mutta ei, ei se riitä, autohan on nähty siinä toistuvasti, "ehkä jopa vakituisesti", kuten isännöitsijä asian kauniisti kirjoittaa ja tarjoaa vuokrattavaksi lämpötolppaa, jota tosin ei vakituiselle asukkaalle löytynyt vuosiin. Olisikohan tolpasta tehtävissä tuntiveloituksellinen diili. Tai jos kerran ryhdytään sääntöjä laatimaan, niin laaditaan sitten kunnolla: tuntimäärät viikossa tai kuukaudessa ilmoitustaululle ja sallitaanko loma-aikoihin pidennyksiä ja saako tolppaa vuokrata edelleen niiksi ajoiksi, jolloin vierasauto on omassa tolpassaan täysin toisaalla.

Että mun joskus pistää niin mielen mustaksi tämä joidenkin ihmisten maailman pienuus ja elämättömyys.

heinäkuu 26, 2005

Yksinkertaisia asioita

Nainen pesee viidettä koneellista pyykkiä, mankeloi, viikkaa paitoja ja hakee paria lukuisille sukille. Hän katsoo välillä hellästi Erityistä, joka nukkuu sievällä kerällä. Nainen yrittää hössätä hiljaa häirimättä mutta väkisinhän hän ääniä touhotessaan aiheuttaa.

Viimeistä lakanaa mankelista viikkoessaan nainen hätkähtää, kun Erityinen seisookin hänen takanaan ja sanoo "Valtavaa hössäämistä", tarttuu naisen käteen ja taluttaa sänkyyn. "Siinä on sinun paikkasi" ja kiertää käden naisen ympärille.

Ihmeen hyvä olla.

heinäkuu 24, 2005

Rrrumbaa

Rumban askelet takkuavat, hion ensimmäistä askelta, uudestaan ja uudestaan. Enää en ole varma, pitikö aloittaa vasemmalla vai oikealla jalalla ja otettiinko se eteen vai taakse. Mutta en ole huolissani, tanssinopettaja on muuttanut perheineen parakkiin ihan lähistölle. Valtavan karismaattinen ja tenhoava Zedis neuvoo yhä uudestaan ja uudestaan mutta unohdan askelet toistuvasti. Tunnin jälkeen hän esittelee aurinkoisesti hymyilevän vaimonsa ja hampaatonta hymyä nauravaisen vauvansa, joka tuoksuu vauvalta ja onnelta ja vauva on valtavan iso ja pullea ja täyttää sylin kuin pullataikina. Ovat kuulemma kohta muuttamassa tanssikoulunsa takaisin ulkomaille. Minä en taatusti opi rumbaa ennen sitä. Kuuntelen musiikkia, joka muuttuu kummallisen puuroiseksi, en saa rytmistä otetta.

Herään sateen kohinaan. Minulla on nälkä ja ihmettelen, miksen voinut sanoa sille hienon ravintolan tarjoilijalle, että sitä ruokaa oli liian vähän ja parasta siinä oli punajuuret. Ja ehkä vähän suolakurkut. Harmittaa.

heinäkuu 23, 2005

Viikko vierähtänyt

Nonniin, viikko lomasta on mennyt suunnitelmien mukaan haukotellessa. Mitäs minä ensi viikoksi olinkaan suunnitellut.... ai niin, jalkapohjien rapsuttelua. Täytyy olla nimittäin tarkkana, kun tuppaavat menemään päivät ja yöt, viikot ja viikonpäivät sekaisin. Tännekin tulin ihan vaan tarkistaakseni, että mitä on kello ja missä mennään. Haukotellessa on ollut hyvä huomioida ympäristöä, kuten että siikli on hyvä peruna ja pikkukaupungit on toistensa näköisiä ja niistä ei tahdo löytää tietä pois, mitä ihmettelen, koska niissä ei ole ketään, joten miten ne on sieltä pois osanneet.

Ettäkö misä olen liikuskellut? Siellä, missä on satanut, tuullut ja myrskynnyt. Purjeveneiden mastot pitää muuten vinkeää ääntä, kun oikein tuulee, ihan kuin urkupillit.

Outoa on muuten se, että aika menee nopeammin lomalla. Ja odottaessa taas hitaammin. Pitänee ryhtyä loppulomaksi odottamaan. Vaikka töihin pääsyä.

Tai jos odottaisi jo taas talvea, kesät talvet. Tervetuloa takaisin.

heinäkuu 18, 2005

Huolestunut kansalainen

Eilen AL:n yleisönosastossa nimim. "Hävetkää pukeutumistanne" kantoi huolta Suomen naisten pukeutumistyylistä, joka on tänä kesänä aivan hirveää ja siveetöntä. Sitäpaitsi me naiset käytämme hirveästi alkoholia, tupakoimme ja elämme kaikinpuolin kelvottomasti.

Kyllä naiset saisivat mennä kunnolla itseensä ja hävetä kunnolla käytöstapojaan. Kaikki kynnelle kykevevät, mars, kasvattamaan nykynuorisoa. Tuntuu siltä, että miehiä ei tarvitse paimentaa, mutta naiset pilaavat elämänsä alta aikayksikön, ellei heitä pidetä kurissa. No, näinhän on aina ollut!

Samaisessa lehdessä kerrotaan, kuinka sulhanen löi pesäpallomailalla kihlajaisvierasta ja lopuksi ampui tältä hengen pois. Ihan vaan siksi, että morsiamensa oli liikuttunut kyyneliin, kun vieras oli pyydellyt anteeksi aiempia tekojaan. Tänään lehdessä kerrotaan, kuinka terassilta alkanutta suukopua jatkettiin käsirysyllä ja puukotuksella, kaksi miestä asialla. Kajaanissa mies uhkasi vesurilla poliisia ja Kokkolassa ravintolan edustalla mies ampui toista.

On se vaan niin hyvä, ettei miehisestä miehestä tarvitse olla huolissaan. Niitä piisaa.

Onneksi nämä helteet loppuvat, ostin nimittäin tuulettimen. Se on siitä kiva, että ei tarvitse poistua sängystä ja silti voin kuvitella olevani lentokoneessa, joka vie minut kohisevan merituulen tuiverrukseen tukka hulmuten.

heinäkuu 15, 2005

Nyt lähtee

Pesin sitten matot, kolme pitkää ja raskasta. Kannoin autoon kahdessa erässä, kun painoivat kymmeniä kiloja kappale. Pesupaikalla nostin, kannoin, nostin, pesin, käänsin, pesin, käänsin, nostin, nostin, nostin, huljun, huljun, raahin, lingoin, lingoin, lingoin, raahin, nostin, nostin, NOSTIN. Ja tämä kaikki kolmeen kertaan ja paino multiploitui joka kerrasta ja ne oli vasta silloin pestyt. Sitten taas nostettiin, raahattiin, nostettiin, NOSTETtiin kolmeen kertaan ja silloin olivat vasta pihan pyykkitelineillä. Illalla sama toistettiin ja nyt ne on talon kuivaushuoneessa. Märkinä, miljoonakiloisina.

Ja onko nyt sitten hyvä mieli? On ja ei, onhan jokakesäinen riittiytyminen naisen kesään suoritettu mutta käsivarteni ovat nyt niin kipeät, että ilman apua eivät nouse näppäimille, ei maalaudu silmä, ei pöyheydy tukka. Viikonloppuna nämä jomottavat ruskeat pötköt vielä tekivät kaikenlaista, mihin eivät nyt pystyisi. Kyllähän ne silloin siitä kaikenlaisesta jo hiukan kipeytyivät mutta sehän ei ollut este, kun naisen täytyi tehdä, mitä naisen täytyy: pestä matot. Muuten ei tule kesätunnelma. Se on äidinmaidosta imetty asia ja sitä ei päätä vaihtamatta voi muuttaa. Eikä vaihto mitään auttaisi, toisessa päässä on joku muu juttu, joka On Ihan Pakko Tehdä. Ei voi koskaan tietää, uusi pää saattaisi tuntea pakottavaa tarvetta tapetoida kämppä, mennä sukulaisiin talkoisiin, hakata niiden halot tai maalata talo Ihan Itse tai jospa se pää pistäisi säilömään mansikoita, keräämään mustikoita, sieniä, säilömään, kuivaamaan, pakastamaan, leipomaan. Ihan Itse.

Olisi aika lainlaatijoiden puuttua tähän pakottavaan ongelmaan: kieltäkää äidinmaito, joka imeytyessään ihmiseen teetättää raskaita velvollisuuksia, pakkomielteitä, paineita eikä suorituspisteitä jaa kuin Itse Tunto [onneksi se kyky tuli samassa tuotteessa]. Äidinmaito vaarallisten aineiden luetteloon. Tai ainakin se on tarkistettava, ettei siinä ole näitä osia, jotka pakottavat ihmisen tekemään asioista, joita se ei vaan kertakaikkiaan haluaisi, jaksaisi, osaisi, viitsisi ja kuitenkin tekee, koska muuten ei tule kesää, joulua, juhlaa, tunnelmaa, mitään.

Ei yhtään herätystä kesälomaan eikä yhtään liian aikaisin, vihdoin pääsen tekemään kaikkea, mitä en talvella ehtinyt. Eli en yhtään mitään. Paitsi että pitäisi käydä ...

heinäkuu 14, 2005

Zhe germanz are zo crazy!

Olen haavestellut varovaisesti lättytelevision hankkimisesta, sellaisen sievän, joka ei näyttäisi norsulta makkarissa. Mutta kalliita ovat ne, Donnerwetter! Saman saisi Kiimingistä, patonkimaasta tai dzermaniasta tilaten tuhannen halvemmalla. Arveluttaa vaan, että miten sellaisen saa turvallisesti lähetettyä, onhan se nyt kuitenkin aika iso postiin laitettavaksi, postiluukusta nyt ei varsinkaan mahdu. Toisaalta, mikään ei ole niin viisas kuin saksalainen, paitsi saksalainen insinööri, ehkä tämä sitten toimii. Hulluja nuo saksalaiset.

Viime yönä parisen tuntia helteen syleilyssä hikisenä heittelehdittyäni hain kaapin kätköistä vanhan saksalaisen härvelini ja mein Gott, kuin viileät kädet olisivat hyväilleet minut uneen. Mimso oli oikeassa.

Helteestä ei ollut aamulla tietoakaan, kun pyöräilin seitsemän maissa töihin, raikas viileys hyväili olkapäitä kuin samettisen jäätelön kosketus. Jospa tänään tosiaan polkaisisikin Mustalahden satamaan maistamaan sitä kuuluisaa italialaista jäätelöä kioskista, jossa paistetaan vohvelitkin itse ja kietaistaan lämpiminä jäätelöpallolle telineeksi. Ottaisiko vanilja - kirsikka - valkoinen nougat- suklaa - pähkinärouheisen Mamma Maria töttörön vai Särkänniemen omaa vanilja - vadelma - lakritsia [se on muuten töttörö eikä mikään hienosteleva tötterö]. Yksi on varmaa, valintani ei ole homejuustojäätelö. Hulluja nuo italialaiset.

Vaan mikään ei voita suomalaista hulluutta: Hyrynsalmen suopotkupallon MM-kisojen ravintola on tänä vuonna nimeltään Ristorante Berlusconi.

heinäkuu 13, 2005

Pylvästelijä

Kävin eilen uimassa. Ja muistin taas, miksen ole uimarannoilla käynyt: kirkuvia, laiturilta päällehyppiviä, vettä roiskivia, muista piittaamattomia lapsia, sotkeutunutta rantavettä, irstaasti tuijottelevia mahoja, lasinsiruja, eteensä katsomattomia pyöräilijöitä.

Istuin parvekkeella. Ja muistin taas, miksen siellä jaksa istua: HAU Hau, RRrr, KOLINklonklonk, RÄYhräyh, hauk hauk, KLONKKLONKklonkoti RRRrrrrr.

Kun kaksi munomalemmikkiuskovaista kohtaa, oli se lemmikki sitten kännykkä, koira, rullalauta, vauva, gerbiili, auto, polkupyörä tai tietokone, alkaa aina se sama näytelmä: kumpikin puhuu omastaan kuin se olisi maailman ainoa laatuaan. Kumpikaan ei kuuntele toistaan mutta antaa puhua, koska sillä saa oikeutuksen omaan vuoroonsa.

Ne puhuvat toisen läsnäollessa vain koirilleen [älä viitsi haukkua, ei se Ella susta välitä] HAUK HAUK [nooin, asioita, onko Ellalla asioita, nii-in, noin paljon on asioita] haukun haukun RRRrrr. Loputtomiin.

KOLINkolin Kriiik Rrrrrr KOlinkolin. Rullalautoja. Luojankiitos, niitä piukeaäänisiä mopoja ei ole köyhässä lähiössä.

Mistä muuten tunnistaa sinkkunaisen? Sillä on palanut tai kesivä läiskä selässä, siinä lapaluiden välissä, mihin käsi ei yletä levittämään aurinkovoidetta eikä helpottavaa kosteusvoidetta. Se haaveilee miehen kädestä, joka levittäisi rasvaa selkään. Se katselee karkeakuorista männynrunkoa sillä silmällä. Miten helpottaisikaan kyhnyttää selkää sitä vasten. Puuta, siis.

Onko se kohteliaisuutta vai itsekkyyttä, kun ei piittaa muista. Jos ei ajattele, mitä muut ajattelevat.

heinäkuu 12, 2005

Yöstä aamunkoittoon

Minä rakastan kesäyöstä sitä hetkeä, kun tummin aika alkaa taittua aamunkajoon ja kaupunki on hiljainen ja lämmin. Vain muutama yön kulkija sulautuu hämärään, linnut ovat vielä hiljaa, kaupunki vetää henkeä. Päivän kuumuus on seinissä mutta yön raikas hengitys tuntuu iholla hyväilevänä. Sitä hetkeä, juuri ennen valoa, kun kaikki on mahdollista.

Minä rakastan sitä hetkeä, kun aurinko nousee ja yön viileys nostaa usvan maan ja valon väliin. Kun väsynyt silmä tavoittaa yön auki olevan kahvilan, jonka pihassa on vain kaksi rekkaa, kun ostaa kahvin ja aamulehdet tuoksuvat vielä musteelle, kahvi tuoreelle ja rekkakuskit nostavat ohimennen katseensa ja katseesta voi lukea kummallista yhteenkuuluvuutta, hyväksyntää, hiljaista kättelyä. Kuin kulkijuus yhdistäisi. Sitä hetkeä, kun on tulossa ja menossa yhtäaikaa, osa jotain ja kuitenkaan ei ole.

Minä rakastan sitä, kun on illuusio vapaudesta.

heinäkuu 11, 2005

Jotain pysyvää

Jotenkin on niin turvallista, kun maailmassa on asioita, jotka ei muutu. Niinkuin nyt esimerkiksi ääliöt, erityisesti känniääliöt. Ne ne jaksaa pitää toivoa yllä, että olomme ei suotta tuuditu maailmanlopun syöksyyn. Lajinsa tyylikkäinä esimerkkeinä toimivat ne kaksi äidin pikkuista, jotka ilmiselvästi nauttivat elämänsä ensimmäisistä festareista ja keskittyivät pomppimaan sillä samalla saakelin penkillä, jossa täti keskittyi huutamaan saksalaisella paatoksella muiden mukana. Nämä varttiääliöt sen sijaan keskittyivät hyppimään penkillä ja pudottelemaan toisiaan ja voi että meillä oli kaikilla niin hauskaa.

Kun lapsoset menivät hakemaan lisää Kurkoa, nousi penkille yksinäinen 140-kiloinen täysääliö, jonka yksinoloa en ihmettele yhtään: iso mies ja viitsii keskittyä heiluttamaan penkkiä vain saadakseen tädit putoamaan. Mutta jotta maailma ei olisi liian täydellinen, löytyy tädistä suuttuessaan sellainen määrä raivoa ja ärrillä rytmitettyjä ilmaisuja, että pelkästään jo yllätysvoima pelästyttää toviksi. Kun se yhdistetään helkatin kovaan ääneen ja ilmeeseen, jota vilkaistuaan yksinkertisempikin taliaivo ymmärtää väistyä taka-alalle, on maailma taas hetkeksi raiteillaan.

Ja sitten on vielä ne markot, jotka päättävät ryhtyä istumaan keskelle tietä, jota pitkin 20 000 ihmistä huojuu yöpuullepäin. Mutta sehän ei haittaa markoa, joka haluaa istua kesken kaiken kapealle tielle. Marko, sinusta ei sillä hetkellä tykännyt noin 20 000 ihmistä.

Kiitos marko, sinä ja Pasi, te pidätte toivoa yllä, maailma ei sittenkään muutu.

heinäkuu 9, 2005

RRrrrr...

Du hast. Reise reise....

Vvvallltava spektaakkeli.

heinäkuu 8, 2005

Aika kultaa

Istun kaverini kanssa nurmikolla, aurinko paahtaa selkään, päätä hiukan särkee, ympärillä velloo ihmismassa, musiikki. Meillä on punkkupullo välissä, vähän nälkä. Vaatteet ovat nihkeät, olo nuhruinen. Teltta oli ollut aamulla kostea ja yö levoton mutta mieli on virittynyt poimimaan kaiken uudesta ja erilaisesta maailmasta. Pikkukaupungista olimme eilen tulleet liftillä, kävelleet massan mukana, pystyttäneet teltan ja nyt ujoina ja arkoina istumme ja olemme olevinamme kuin jotain tästä ymmärtäisimme, kuin olisimme ennenkin olleet mukana. Kummallinen ulkopuolisuuden tunne pitää minut otteessaan mutta en anna sen näkyä. Ensimmäinen kerta.

Kotona sanottiin, että olin ollut telkkarissa. Onneksi se punkkupullo ei ollut näkynyt.

Tänään en taida voida viedä punkkua. Miten lie onnistuin silloin aikanaan.

Poistin äsken kännykästä tekstiviestejä. Ihastuttava aikamatka puoli vuotta taaksepäin. Jätin vain kaksi viestiä: toisessa on kaksi sanaa, toisessa yksi. Miten niin pienellä voi sanoa niin paljon. Joskus, kun juuri sitä oikeaa asiaa ei pysty sanomaan sadoillakaan sanoilla, oikeita sanoja ei vain ole tai niitä on liian vähän tai niitä ei uskalla käyttää, silloin voisi antaa hiljaisuuden puhua, antaa vain ajan kulua. Sanat saavat täytettä ja jonain päivänä ne sanovat riittävästi.

heinäkuu 7, 2005

Onkos tullut kevättalvisyksy kesän keskelle


Hemppa

Naapurin Hemppa puuhailee konepellin alla, on juuri irrottamassa akkua, kun kaarran pihaan.

Oot ostanu tommosen Smartin, saako sitä silittää, hehheh.
Ole hyvä vaan, ei se pure vaikka ärhäkkä onkin.
Onks tää mitsun pohjalle tehty?
Öö, tota, joo, taisi se olla mitsun mutta on siinä mersun hyllystä osia. Ainakin toi radio.
Onhan se, joo, onhan se. Tuotatuota, minkäs kokonen tää tota on, tiiäkkö yhtään?
Ykspisteykkönen.
Ai niitä tehdään niinkin pieniä.
Se on muuten kolmetahtinen.
Ei sellasia ookkaan.
No on on, tää on.
Ei ole. On kakstahtisia ja nelitahtisia. Ei o kolmetahtisia.
No sitte tää on kolmepyttynen.
Jaa kolmesylinterinen? Joo niitä on sellasia, joo. Noi ovet ei taida olla peltiä?
Ei ole ei. Mutta tässä on sellanen turvakaari. Ja täysalumiinirakenteinen bensamoottori, jossa neliventtiilitekniikka, kaksi yläpuolista nokka-akselia ja muuntuva venttiilien ajoituselektroninen monipistesuihkutus, kierroslukuherkkyys ja vääntömomentti vakuuttavat, elektroninen kaasupoljin, hydrauliset kaksipiirijarrut joissa alipainetehostus, esp, levyjarrut, kuustoistatuumaset renkaat alumiinivantein, kiihtyy nollasta sataan 13,4 sekunnissa, huippunopeus 165 ja kuluttaa maantiellä vain ohiyrittävien hermoja. Mihin sä sitä akkua muuten viet?
Jaa tää, noo mää vien tään lataukseen, ei oikein tarttaa nääs. Mmmm... kolmetahtinen, hehheh.....

heinäkuu 6, 2005

Villinä ja vapaana

Kun huoleton horsma, koivu tahi voikukka lennähyttää höyhtäreen ilmaan ja vahingossa osuu asfaltin rakoon, muurin halkeamaan tai tuulen oikusta parin neulasen ja tuulenheittämän multanokareen muodostamaan kekoseen, alkaa kukoistamisen ihme, kuin pilkaten kaikkia oikeaoppisia. Vuodesta toiseen nuo kasvien tuhlaajatytöt rehottelevat huolettomina ja hyvinvoipina kuin kesäkatujen kauneimmat eläen huoletonta ja runsasta elämää. Sen sijaan tolkuttoman vaikeata on saada hyvinvoipainen koti- tahi puutarhakasvi, kukoistava parvekekeitaallinen kukkaloistoa, kuihtumaton amppeliviljelmä. Niille rytäkkeille annetaan vettä, kuoputusta, aurinkoa ja niistä nypitään laastuneet kukkaloistot kuuliaisesti. Vaan miten palkitsevat rotjakkeet uuhteran viljelijän? Menevät ja kuolevat pois, kuihtuvat ja retkottavat kituliaasti. Käytös alkaa välittömästi kaupasta kotiinkannon jälkeen. Jos ihminen saa pimeässä jääkaapissa perunat kasvattamaan kaunista vartta, miten se ei onnistu yksien pelakuitten kanssa?

Miksei muuten tehdä karttoja pohjoisesta etelään matkaaville? Entäs ne GPS-laitteetkin, nehän näyttävät tiet ylösalaisin, jos matka ei käy alhaalta ylös eikä loputtomasti voi sinnekään ajaa [vaikkei se hassumpi suunta matkalle olekaan]. Murphyn ansiokas annos Hormonien sotaa selitti vihdoin, miksi käännän karttaa aina menosuuntaan.

Kesäloma häämöttää, mieli palaa jo villinä ja vapaana.

heinäkuu 5, 2005

Tulkintavaikeuksia?

Kun pitkinä yksinäisinä iltoina kaipaa joskus hiljaiseen kotiinsa elämisen ääniä, kun lohduttaisi kuulla vaikkapa vaan hengitystä, askelten ääniä, jonkun tulevan, kolistelevan astioita, tekevän ruokaa, imuroivan, pesevän hampaita, kun hiljaisuuden peitoksi jo toisen ihmisen elämisen äänet lohduttaisivat riittävästi, ei enää tarvitsekaan lähteä baariin äänilähteitä hakemaan. Avun saa nyt helpommin Fiskarsin Onoma-kaupasta, jossa myydään Male ja Female -singlejä, yksinäisille kodin puuttuvia ääniä. Ja jos vesssanpytyn kannen paukuttaminen, kattiloiden kolistelu ja ovien paiskominen alkavat kuulostaa ärsyttäviltä, voi singlen vain poistaa soittimesta ja nauttia taas omien ajatustensa parissa askartelun äänistä.

Mutta jos äänet lähtevätkin elävästä ihmisestä, ei sitä kannattane heti poistaa, josko hetkeksi pysähtyisi miettimään, että yrittääköhän se jotain sanoa. Moniko mies osaa lukea sitä sanatonta viestintää, jota nainen ympärilleen levittää joko hiljaisuudella tai kolistelemalla keittiön ovia tai miljoonalla muulla tavalla. Moniko nainen puolestaan ymmärtää, ettei mies yritä kertoa rivien välissä yhtään mitään, kun se puhuu käyttövoimasta, yhdistetystä kulutuksesta, sylinterien lukumääristä, henkilöluvusta ja iskutilavuudesta. Se ihan vaan kertoo tietoja autosta. Ei se puhu kierrellen kaarrellen, se tarkoittaa mitä se sanoo. Nainen taas ei oikein millään saa sanotuksi mitään kuin kaartaen, antaen ymmärtää, painottaen rivien ja kirjainten välejä ja sitä, mitä ei ole sanonut mutta joka olisi pitänyt ymmärtää. Nainen on niin monimutkainen viestijä, että se saattaa antaa viestin niin, että se näkyy mutta naisen mielestä sitä ei saa huomata ja jos mies ei huomaa, niin nainen on närkästynyt, että olisi pitänyt huomata vaikkakaan ei olla olevinaan huomata mutta silti osoittaa, että huomasi. Miten niin vaikeata, muka? Ja vaikka onkin, onhan se elävä ihminen kuitenkin aika kiva, lämpimämpikin kuin CD.

Nainen ei ymmärrä miestä, kun mies ei ymmärrä naista vaikka nainen viestii ja empatoi ja todistetusti lausuu samassa ajassa enemmän sanoja ja sävyttää sanansa paremmin kuin mies, ei mies ymmärrä.

Mies ei ymmärrä naista, kun nainen ei ymmärrä miestä vaikka mies tiedottaa paljon ja käyttää runsaasti aikaa tietojensa ja taitojensa osoittamiseen.

Nyt pitäisi vielä ymmärtää, että onko tämä hyvä vai huono asia.

heinäkuu 4, 2005

Rankka rasti

Matkaan lähtiessäni en tiennyt, minkälaiseen rupeamaan olin ryhtymässä. Olo oli kuitenkin niin energinen ja mieli paloi eteenpäin, että mieleenkään ei tullut epäilys. Numerorintaisia ihmisiä näkyi ensin pitkin kaupunkia siellä täällä ja nyt jo reitillä pitkänä letkana. Ohittaessani jonkun ajan kuluttua muutaman, oli meno vielä kevyttä vaikkakin verkkaisen kiireetöntä. Hyllyviä reisiä, luisia peppuja, jänteikkäitä jalkoja, pinkeälle kiristyneitä pohkeita, hikeä, kiristyneitä ilmeitä, hiljaista uupunutta taivaltamista. Ohitin vielä muutaman häntäpään taivaltajan vaikka tunsin itsekin kipeytyneet lihakset ja kiristyneet pohkeet ja auringon polttamat olkapäät kiristivät asennon entistä kumarampaan.

Puolivälissä oli pakko pysähtyä juomaan, katsoa auringon pilkuttamaa vettä, kuunnella soutuveneen joutilasta airojen kitinää. Lokki rääkäisi. Uudelleen matkaan. Hiljaiset numeroidut ihmiset olivat vielä hiljaisempia, askel ei enää lentänyt, taival oli valkoisten muovimukien pilkuttama, kevyenontto muovinen helinä ja poukkoilevat mukit räsähtelivät terävästi jäädessään kumin alle. Poliisi nosti kättään: jarru, jarru. Mitä? Ai jaa, tuonne, väärä suunta. Montakohan kilometria on takana? Entähän edessä. No, niillä ei sinänsä ole väliä, koska en ole varsinaisesti menossa mihinkään. Minulla on aikaa. Vielä jaksan jatkaa.

Nelisenkymmentä kilometria, yksi iltapäivä pysähdyksineen, melko rankka rasti, noin äkkiseltään. Seuraavalla kerralla on varmaan helpompaa, jos pyöräilyreitille ei osuisi samaan aikaan maratonjuoksun kanssa.

Viikonloppu yhdyssanoin

Polkupyörällä jalkakätävältä ajoradalle poliisisedän tiukkasävyisen toimeksiannon johtopäätymänä. Janojuomalla nestehukka poishäätäen, aurinkoenergialla eteenpäin taaspolkaisten. Illankuiheessa unihiekkainen nukkumatti petikaveriksi kainaloonkömpi. [Julkihaastettuna varovaanilasta]

heinäkuu 1, 2005

Pääasioita

Olen aina hiljaa mielessäni pitänyt itseäni jotenkin virheellisesti suunniteltuna, kun en ymmärrä poliitikkojen puheista mitään. Enkä siitä diipadaapashastakaan, jota suolletaan strategiaresurssoinnin ulkoistamiswörkshopeissa ja dynaamisen moniosaamisen tiimityön tulosvastuuttamisskenaarioissa. Minä en vaan ymmärrä. Mutta minä olen hiljaa, koska hiljaa olemalla pidän säälittävää illuusiota yllä, että muka ymmärrän. Nyökyttelen harvakseltaan mietteliään näköisenä ja varon nostamasta katsettani puhujan tauottaessa jorinaansa, sillä tauko tarkoittaa, että on esitetty kysymys. Koska harvoin vapaaehtoista vastaajaa löytyy, kysyjä sitten nappaa ensimmäisen harhailevan katseen ja silmät kirkastuen kysyy, että "No Mea, miten sinä olet ajatellut tämän asian ratkaista?". Hyvä vastaus ei ole, että "Eh, tuota, mistähän tässä on kysymys?" Jos muuta pakotietä ei ole, niin aina toimii "Hyvä kysymys mutta kattavan vastauksen antaminen vaatii hiukan taustatyötä ja mielelläni palaan kysymykseesi myöhemmin, jos sopii." Toimii mutta ei sitäkään voi alvariinsa käyttää. Parempi siis piirrellä vain arvoituksellisia kuvia ohjelman taakse ja pitää visusti erittäin matalaa profiilia.

Miten tämäkin pitäisi ymmärtää:

Eduskuntaryhmämme vahvojen tahdonilmaisujen tarkka, syvällinen ja yksityiskohtainen pohdinta pitää yllä kulutuskysyntää ja työllisyyskehitystä pitkällä aikavälillä. Näiden strategioiden edellyttämän yhteistyön etupainotteisuus tasapainottaa perusrahoituksen haasteita peruspalvelurakenteita unohtamatta. Hallituksen rakenteellisten uudistusten ennakkoluulottomuus, etten sanoisi uskaliaisuus, tasapainottaa perusrahoituksen haasteita sekä vähentää yritysten tarvetta laajoihin irtisanomisiin.

Ymmärsitkö? En minäkään vaikka ihan itse sen kirjoitin Poliittisen puhegeneraattorin avulla. Nyt vain tuosta tulostamaan ja muokkaamaan salkkuun sopiva kokousten pikapelastaja, et jää enää sanattomaksi. [Viemärin mutkasta kaivettu].

Miten muuten on, kun sanotaan, että herrat pitävät blondeista mutta naivat brunetteja, niin miten punatukkaisten käy? Kiinnostaa vaan sikäli, että minulle kävi eilen pieni hama, kun ajattelin itseäni ja hiuksistoani piristää kirkastusshampoolla ja unohduin katsomaan telkkaria toviksi [vartti vaimon vaihtoa riitti] ja se kirkastushoito ehti kirkastaa niin, että piilevä punatukkaisuus suorastaan roihahti liekkiin. Minä ja Saaran ahvena olemme kuin kaksi marjaa.

Mitä muuten pitää ajatella työtovereista, jotka ostivat minulle silmänympärysvoidetta?

Kappas, johtaja itse on töissä.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa