Tunteita ja tuoksuja
Hitsinhitsi: löysin Nanoel-merkkisen vartalon kiinteytysvoiteen kaapistani. En. En ole ostanut sitä. En ikinä kuhna kullan valkeana ostaisi niin kallista voidetta. Enkä sitäpaitsi usko voiteiden kiinteytysmahtiinkaan. Kuinkakohan monta prosenttia kiinteämpi minusta tulee, elämme jälleen jännittäviä aikoja. Hyvälle se kuitenkin tuoksuu ja lotraankin sitä kropalleni aamuisin reippaahkonlaisesti nautiskellen ylellisvoiteen gingko bilopa ja ylang ylang -tuoksuista ja hivelevästä viileydestä välittämättä prosenteista juuri sillä siunaaman nautinnollisella hetkellä. Että se osaakin tuoksua hyvälle ja tuntua sametilta ja koiranpennun korvan pehmeältä.
Mitä ei tee Meanderian huonesisäinen ilmasto nyt, koska eilen erheydyin paistamaan lohta, koska valaistuin päivänä eräänä lohikalan terveysvaikutuksista. Virhe oli grillata lax keittiön toimenpidepöydällä mutta olin pakotettu, koska jatkojohto piti ottaa parvekkeelta muuhun käyttöön viime viikolla, kun käänsin sisustusta 180 astetta ja siinä kävi sitten niin kuin aina, mikään ei täsmännyt. Siirtely sitten osaa haiseuttaa kämpän!
Onneksi Nanoel helpotti aamuoloa, virkisti kuivahtanutta olemusta ja kiinteytys tuntuu jo tukassa asti. Miksikähän tukka on aina hyvin juuri sinä aamuna, kun on vihdoin päättänyt tilata parturin.
Kalapuikot ei muuten haise. Saako lohta kalapuikkoina? Jos tykkää kalapuikoista, niin voiko kutsua itseään neuleblogiksi?
Aamulla taulut näyttivät väärin asetelluilta, piti siirtää niitäkin.
Kesä se on täälläkin. Ei jaksa ajatella.
Jälkipuheet
Laita kala uunissa, suljetussa kalavuoassa, ja liesituuletin kunnolla toimimaan. Ei tuoksu niin, ja vältät vielä paistamisenkin riskit. Vielä parempaa ja terveellisempää. Kalan päälle sitruunapippuria, timjamia, kirveliä ja nokare voita.
Kävi mielessä kyllä tuo uuni mutta meni pois, kun ajattelin, että yhden hengen annoksen paistaminen uunissa vie kohtuuttoman kauan ja paljon sähköä ja muita tekosyitä.
Liesituuletin on muuten toiminnassa yhtiön hallinnoimana vain aamulla 6-8 ja illalla 16-18. Sinä aikana on ruoka laittaman, ihme systeemi.
Niin, ja kun parturista sitten tulee, ei tukka taatusti ole hyvin ennen kuin kuontalo ja kallo oppivat taas tuntemaan toisensa.
Ja kun ne sitten oppivat, on kuontalo jo taas perkausta vaille aina siihen päivään asti, jolloin tilaa taas ajan parturista.
Kas näin se homma etenee, on sentään kohdallaan kerran kuussa.
Lohipuikkoja on olemassa, samoin lohimurekepihvejä.
Meilläpäs tuoksuu koko puutarha mäntysuovalle. Madot ei siitä tykkää ja minä tykkään siitä että madot ei siitä tykkää.
Joo, mä näin kaupassa lohimurekepihvejä mutta koska ne oli ruskeita eikä punaisia, en tietenkään uskonut niiden lohiuteen ja päädyin raakaan vaihtoehtoon. Mutta puikkoja, niitä täytyy saada.
Pakastekoaltaassako?
Pakastealtaasta löytyy.
Ja hyviä..
Tänään syön eiliset jämät mutta jo kohta loppuviikosta könyän pakastealtaat.
> Jos tykkää kalapuikoista, niin voiko kutsua itseään neuleblogiksi?
:-)
Minulla tulee näistä kalakeskusteluista aina mieleen taannoinen TV-proggis. Siinä kunnianarvoisa valtakunnankulinaristi loihe lausumaan, että "kirjolohi ei ole kala".
Niinpä niin. Korkealta maailma näyttää toiselta. Monien syrjäänpotkittujen oli varmaan mukavata kuulla, että heidän mahdollinen herkkuruokansa kenties kerran kuukaudessa EI OLE.
Lihapatojen äärellä veri useinkin lakkaa kiertämästä. :-p
Minulla oli kaupassa lievä ongelma kalatiskin äärellä, kun oli tarjolla kirjolohta ja merilohta, molemmat saman näköisiä. Piti oikein opiskella paketista (aivan, paketissahan minä ostin, ruodotonta, mutta hyvä alku), että merilohi on norjalaista ja kirjolohi suomalaista, siispä suosin suomalaista, vaikka merilohi kuulostikin jotenkin onnellisemmalta kalalta.
Särjen ääntä kannattaa tosiaan kuunnella ennen kuin veri lakkaa kiertämästä suonistossa.
Haju oli muuten vielä tänäänkin sen verran sankka, että päätin vastata siihen hyökkäyksellä ja keitin kaalikeittoa.
Nyt ei kannattane kutsua ketään kylään?
> Särjen ääntä kannattaa tosiaan kuunnella ennen kuin veri lakkaa kiertämästä suonistossa.
Toi o keskiviiko oivalus. :-)
Täsä aihes taireta siirtyil näis murkina-assiois lairemmal ja hyvä nii! Mää ole vissi hiukka rajottunu, mut mää en kyl olleska ymmär et miks varte särjest ja ahvenast (yleisest) puhutaa roskakaloin. Mikä niis muka mättä?
Tiätyst niist kokonas perattun ja puleerattun putto poijes sisältötuatantto, mut samallai käy vaikkapa proilerin kans. Luit riittä. Mut savustettun kummakki fisu ova aiva helkkari makkioi.
Ja kuis sit kaali? Kovaste o ala-arvostettu. Onks se sitä, et raari itänaapur sitä aikonas keittel omal tavallas vai et toine naapur pruukas tyrkät sen happamaks ast?
Kaalsoppa o hiano ruaka. Kaikke voi pistä mukka tai jättä poijes; käy mukavaste veketaristilki. Ja mun suasikkihilui ova rosmarini ja valkkosipula siit ei enä soppa paran.
Mulla on tosa Uutissi Turust [jossa muuten lukee, että "Tervessi Mansesse"] ja siinä on iltapalaohje sinkuille:
Eskortti
Hese
Kato lähteks Eskortti käynti. Jos lähte aja Hesel. Osta kerrari. Syä. Osta Shellilt Jaffapottu ja Piispis aamuks.
Mulle kun puhuu turkua, olen niin myydyd, että menen mutkille. Oppisko sitä? Onk siäl mittä giälikouluu?