Ei saa valittaa. Ulkona paistaa aurinko, kolmatta päivää peräkkäin. Kyllä sieltä rusketusrajat saa, ja uidakin voi jo (jos ei säiky siitepölyä järven pinnalla). Vai ymmärsinkö väärin, ja mea on siirtynyt rajattoman rusketuksen ottamiseen?

Paistaa, paistaa muttei paista työpaikalle, jonne on vankiutunut virkanainen. Josta seuraa, että rusketus on hankittava joko purkista tai partsilla iltaiseen aikaan, joissa kummassakaan ei rajoja synny. Kahdestakaan syystä, kun ei siis paista iltasella ja jos paistaisi, niin olisi niin kuuma siinä lasikopissa, ettei kestäisi hermo auringottaa itseänsä. Mutta jos kestäisi, niin rajatonhan siellä olisi rusketus.

Valitinko minä? En. Minullahan on rajattomat mahdollisuudet.

[Noniin, nyt alkoi vesisade. Hyvä, että Murphyyn voi luottaa, sehän se on ollut kyseisen herran jokakesäinen jobi antaa vesisadetta työläisten päälle perjantaisin kello 16. Nyt on näemmä sen verran hätäinen, että aloitti pari tuntia etuajassa.]

Tokihan sitä Sloganizeriä piti testata kunnes osui sopiva slogan kohdalle:
«Praise Iina.»
Siinäpä tuo.
Pitääpä sanoa miehelle että tuota noudatetaan sitten tästä lähtien.

Rikas en ole, mutta joutilas reilun kahden tunnin kuluttua, ainakin seuraavat kolme viikkoa.

Suurenna slougani ja teippaa ulko-oveen. Kokeile, jos sieltä tulisi vielä joku kadotukseen ja hämähäkkimyrskyyn viittaava rangaistus kansalaistottelemattomuudesta. Tai siis tässä tapauksessa suhteellisuustottelemattomuudesta.

Metkaa on tämä suomen kieli. Meinaa kirjaimet mennä kesaisin.

No mulla nyt taisi olla rivienvälilukulasit. Pitäis hankkia vissiin uudet... Mää ainaski makasin eilen rannalla, rajallista rusketusta hankkimassa!

Juuei se mitään, rivienvälilukulasit on joskus ihan tarpeelliset muttei niitä kannata kyllä uusia. Liiallinen lukeminen aiheuttaa sokeutumista varsinaisille viesteille vaikka siellähän ne väleissä tosin useinkin ne oikeinoikein varsinaiset viestit ovat.

Ehkä. Joskus. Kai. Mistä senkään tietää. Ei voi tietää.

Hahahahaha....

«Everyone should believe in MaryB.»

Päätän raporttini kustannuspaikalta tähän ja lähden grillaamaan kaverille läskiä.

I believe, if you praise Iina. Tit for tat, so to speak.

Mutta lomalle lähden minäkin.
Kolmeksi viikoksi.
Olkaapas kiltisti..

Praise Iina!

x)

You naughty little bastards!

Siis kesähän on juuri oikea aika harrastaa laskettelua.

Kuka nyt talvella menee mäkeen? Nenä jäätyy, sormia paleltaa ja tiukoista käännöksistä aiheutuva hiki jäätyy selkään kiinni. Yritä siinä sitten ottaa ilo irti.

Toista se on kesällä; kevyt vaatetus, lumi heijastaa auringonsäteitä ja elämä hymyilee muutenkin.

Tosin Rukalla loppuvat rinteenpituudet kesken.

Rajaton rusketus ja mea. Tällä mielikuvalla meinasi tulla paha työtapaturma ja mennä sufeet väärään kituseen. Arvatenkin virkanainen on virkanainen vapaa-ajallansakkin, vaikka muutamasta olen nähnyt hulvattoman muodonmuutoksen, jolloin rajoillla ei ole mitään rajaa. Eikä silloin puhuta rusketusrajoista.

Rukan konsepti ei ole hassumpi, mutta niin kuin juhana totesikin, rinne taitaa vastata etelän nyppylöitä laskettelija laskettelijalle. Mutta vannoutuneena naiskauneuden palvojana, mikä olisikaan parempaa urheiluajanvietettä, kuin lasketellessa kytätä napapaidassa ja oikeasta kohtaa tiukoissa housuissa mutkittelevia mäenkurvikkaita kaunokaisia. Pakarat pinkeenä, hiukset vapaana hulmuten ja kumpareet mukavasti myötäilevät mäen profiilia, auuu.

Talvella, kun tuppaa olla eristykerroksia enemmän kuin riittävästi ja silloin korkeintaan pystyy arvioimaan pukineen väristä ja mallista mitä sukupuolta menijä edustaa.

No niinnoniin, pitihän se tietty arvata, että tähän tää taas päätyy. Sufeet rinnuksilla ja omilla vielä. No mutta aasiaan: oletetaan, että pojat on oikeassa tuon vaatetuksen rinnemyötäilevyyden suhteen ja että se tosiian on imussa pintaan ja näkymät sitä kautta mäkiset. Mutta kuka nyt taasen muistaa, että naisella on myös nämät silmät. Nih, ja mitä ne näkevät? AIVAN! Kesät talvet pelkkiä loppahousuja ja väljiä tai väljempiä teepaitoja. Yritä siinä nyt site olla olevinas kiinnostunu laskettelusta. Niettä, jos ei ole naisen silmään käypää rinnevaatetusta, niin ei sitten miehenkään.

Rajaton on niin .... rajatonta.

Siis pääty mihin, ihan ymmällään ja katsovatko naisetkin sillä silmällä miehiä?

T-paita, verrarit ja linttaan poletut lippaskenkät ovat vallanmainio yhdistelmä. Ei ahista yhtään, kun kipasee mäyriksen tai pari lähikaupasta, moikkaa kavereita paikallisessa ja ärrällä hoitaa kopukkabissneksiä. Kotimatkan voikin tehdä kiertoreittiä ja ottaa väliin virvoiketta puistonpenkillä, siinähän samalla kannettavan juoman määrä vähenee. Helteisellä kelillä on mukava tarkkailla siinä ohikulkevia vaimoehdokkaita. Niinkun näkee vähän mitä on tarjolla. Selluliitille ja jenkkakahvoille jyrkkä ei.

Kun on pakko syystä tahi toisesta ahtautua puumieheltä ostettuuun viimeistä huutoa olevaan miamivise kesäkauluspitaan, alkaa tosiaan ahistaa. Sievän pesupallon ympärille kangas ei kertakaikkiaan riitä ja napinlävet huutavat armoa. Hengittää voi vain pinnallisesti tai napit sanovat poks. Ei oo helppoa. Entäs housut, peppusta kiristää, paitaa ei voi sulloa housuihin, vyö pitää vaihtaa henxeleihin ja nappi pitää jättää auki. Kalliiksi tulee uusia garderooppia, joka kesä, joten loppahouset ja virttynyt paita on ekolokisesti kestävä ratkaisu. Sitäpaitsi on huomattavasti helpompaa rapsutella intiimejä paikkoja, kun asuste joustaa, nih.

No siis höh!? Tottakai katsoo, silläkin silmällä. Että luulitte pääsevänne vähemmällä.

J kiristäähän ne, tiukat vaatteet. Mitäs luulisit sen naisesta tuntuvan, jotenkin paremmalta, ehken? Ja miksi luulet, että naiset kulkee kotona verrareissa ja virttyneissä teepaidoissa. Että varaudu siihen ystäväiseni, jos joku ohikulkevista venäyttää silmäluomesi tiukoissa lantiofarkuissaa. Samainen tytteli heittää ne heti sen veegen, kun pääsee kotiin.

Minä suosin kotioloissa mittatilaustyönä tehtyä nahkapukuani, ei ahdista.

Nahkipuvussa ei kirissa au'naturell.

Annoitpas mukavan vinkin, bongailua pitää
jalostaa mielikuvaharjoittelun puolelle. Vaikka
kuinka soma lantinofarkuissa ja nappaidassa ohilipuva pööna kutkuttaa näkohermonpäitä, niin en anna hämätä. Puen hänet
lötkäkollegepöksyihin ja kauhtuneen virttyneeseen paitaan. Vähän lisää tonne ja tänne, kaulin ja rullat tehostamaan vaikutusta. Justiina se, hui.

Ja eikun mäyräkoiraa kaulasta ja mielikuvituskirvoketta hiukka lisää. Kyllä ne jossain vaiheessa alkavat taas näyttää kelpoisilta. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että tukka ei ole pinsessakiharoilla ilman rullia. Mieti sitä.

Käskystäsi on luonnollisesti lakini.
Kelpoisilta joo, mutta päiväys on mennyt
tarkkailijalta ohitse jo kesiä sitten.
Joten voi olla rauhassa ronkeli ja vaativa, tietoisena siitä, että totuus satuttaa.

Sellaista Parasta ennen -päiväystä ei naisessa olekaan. Nainen on kuin juomaton viini: hehkeä ja houkutteleva ja kypsyessään paranee. Jokunen viini kai vanhetessaan pyöristyy mutta hedelmäinen jälkimaku korvannee sen.

Sen yhren tähren vaikiaa onkin ottaa selvää
ykslahkeiden mieltymyksistä, kun ymmärrän vain mäyräkoiran kokoisissa annoksissa nautittua mutkatonta maltaista nektariinia.

Onkin hyvä tyytyä tarkkailemaan etäältä väriä ja muotoa, ehkä pienissä erissä uskaltautua maistelemaan eri laatuja. Jos maku on kovin hapan tai jäkimaku karvas on syytä vaihtaa tuotetta. Mutta vissi on, että liiaksi nautittuna, seuraa armoton päänsärky.

Just ton tähen minä pidän aina kakslahkeista partta yllä. No eh, nyte tiedän taas, mitä mielessä läikähti mutta ei, ei se niin ole.

Oletko kokeillut poreilevaa, siitä ei niin särje pää.

Laatuporeilevaa juodaan ain ja vainiostaan juhlatilaisuuden koittaessa, muutoin porejuoma menettää juhlallisen leiman ja vajoaa keskinkertaisuuden suohon.

Mansikkaa, kermavahtoa, poreilevaa ja erinoimaista seuraa, sillä se onni urkenee.

Onni on mansikan nokassa kermakokkare, silmissä onni ja kädessä lämmin käsi.

Kiitos vaan muistutuksesta, senpä tähden sitä sitten pysähtyy sinne puistonpenkille ihmeissään, että miksi. Miksi ei suoraan kotio, jalista kyttäämään.

Jos kotona ei ole kuin jalista kylmän poreilevan kera käsi mansikassa, niin onhan se tavallaan aika kummallista, että miksi. Siis kiiruhda sinne kotiin.

Käskysi ompi lakini, mut nyte taitaa olla naapurin koira ojassa. Vain jalista! Kyllä muutkin urheilusuoritteet kelpaavat, näin kesäisin sitä etupäässä ja itekin sitä harrastan kiivasti varsinkin managereointia päivittäin pleikkarilla, nih. Siinä sitä nallejuomaa kuluu ja kunto kasvaa sitä lähiostarilta roudatessa.

Vielä ei oikein mansikka-aika, joten harvakseltaan sitä herkkua kuluvana kesänä hyppysissä on tullut pideltyä, kirsikoita vaan.

Kyllä nämä tiedetään; minulla on yksi tuttu, mies tietenkin, joka silmät tapilla katsoo kaikkea urheilua, missä vaan vähänkin on mahdollista nähdä naisten pebbujen heilahtavan. Paras laji tuntuu olevan kolmiloikka mutta juoksut ja korkeudet hypittynä ja aidottuina tuottavat myös jatkuvaa ilon kiljahtelua.

Yksi toinen tuttu on mielellään, erittäinkin mielellään, naisten pituus- ja kolmiloikkapaikan sannan tasoittajana. Siitä paikasta on varmaan kova kädenvääntö. Onhan se nyt toista kuin vaikka naisten kuulantyöntöringin lakaisijan virka.

Ja metsästäjämiehiäkin sitä ollaan; karhunkaataja ja mäyräkoiran kesyttäjä.

Mätsästys on miehen luonto, minkäs sille mahtaa.

Kieltämättä naisurheilijan beppu on kaikinpuolin kiinteätä tavavaraa, että ymmärrän hepun riemun kiljaukset sydänjuurissa. Kyllä kilpailuvietti ja ennalta-arvaamattomuus on niitä asioita, jotka tekevät urheilusta seuraamisen arvoista. Ai ni ja vielä on lajeja missä rivimies voi päteä, eikä putoa marjanpoimijan asemaan sukupuolienvaltataistelussa.

Missä niinku lajissa? Metsästyksessä?

Epäilevä kysymys...

No, oot oikeassa, lajit eivät ole oikeastaan
suuren yleisön suosikkikatekooriassa, eikä lajeja laisinkaan, joten jääköön hämäryyteen. Pääsasia, että pääsee pätee ja tietää, että eukko tosissaan on avuton, eikä vaan esitä sellaista.

Minä sinulle eukot näytän \0/

Hui, lupaat vaan. Missä kohtaa omasta armaasta voi alkaa käyttää sanaa eukko? Pronssihäistä?

Eukko oikealla äänenpainolla oikeassa tilanteessa on niii-ii-in hellyttävä, että milloin tahansa, ei siihen tarvita häitä lain, jolloin se itse asiassa on vielä hellyttävämpää. Mutta se äänenpaino siis ratkaisee ja katse ja niitähän taas nainen voi tulkita miten milloinkin, joten ...

Toisaalta minua on niin helppo hellytyttää.

Kun kierrellään ja kaarrellaan ja ei tiedetä ollaanko sillai vai ei, niin eukoksi nimittely vahvistaa tilanteen, että ollaan tai sit ei olla sitäkään inaa.

Jos katseella voisi kertoa tuhat sanaa, niin maailama olisi parempi paikka elää.

Totta, mikään ei ole hunajampaa korvalle kuin kuulla erityisen ihmissuhteen sanovan, että "eukko, tuopa kalja".

No, noin pitkälle en kyllä menisi. Kaljan noutaminen ja valuttaminen on senvertas vaativampi tehtävä, joka vielä pitää tehdä suurella sydämellä, jotta eukon kontolle sitä sälyttäisi. Tai no, olisihan se ennenkokematonta onnelista rakkautta yli kaiken, jos näin vaan kävisi.

Luulekko sinä, että eukko sitä tekisi, jonsei hällä olisi suuri sydän.

Kyllä luulen, jos hän samalla valuttaapi tuopposen myös itsellensä.