Ihmemies McMurphy
On se tarkka kaveri. Luulin, että olisi lähellä täydellistä suoritusta, kun se eilen aamutuimaan järjesti minut pyörällä ohittamaan kävelijän samaan aikaan, kun vastaan porhalsi pyöräilijä ja tämä kaikki juuri matkan kiperimmässä alikulkuun sukeltavassa mutkassa. Ajattelin, että tästä ei Murphyn suoritus enää parane, se vaati jo melkomoista aikatauluttamista. Mutta väärin luulin: kun mankeloitsin illalla kotioppäin, oli pyörätien kapeimmassa kohdassa edessäni hitaasti etenevä mummu ja kahden puolen mummua koltiaiset täyttäen rintamana tien laidasta laitaan. Jarrailin ja pirittelin kelloa varovasti ja olin juuri ohittamassa taakseen vilkuilevaa mutta ei aikomuksenakaan väistämistä suunnittelevaa laitimmaista poikaa nurmikon kautta, kun vastaan pyöräili kylpärä silmillä tuhattajasataa ketään väistämätön maantiekiitäjä. Samaan aikaan liittyvältä pyörätieltä isä, äiti ja kaksi pikkupyöräilijää paukahtivat balettiin rintarinnan huomioimatta edessään olevaa hässäkkää, koska vanhemmat keskittyivät vahtimaan apupyöräileviä tenaviaan. Koko yhdeksän ihmisen kohtaaminen muuten autiolla pyörätiellä. Mikä logistiikan taidonnäyte.
Olisi luullut, että Murphyllä menee kaikki aika autoilijoita vahdatessa, kun pitää järjestää 200 kilometrin matkan ainoa pappatunturi ohitettavaksi hetkellä, jolloin vastaan tulee rekka, joka joutuu ohittamaan samaan aikaan polkupyörää. Ja kaikki neljä kohtaamaan tasan yhtäaikaa tiellä, joka on ollut autio viimeiset viisikymmentä ja jatkuu autiona ja hiljaisena seuraavat sata kilometriä.
Loppuaika meneneekin Murphyltä järjestellen ennenkokemattomia mutkia mitä suorimpiin teihin. Paitsi mitä nyt päivittäin puhdetöinään kääntää tuulet vastaan, pyöräilit minnepäin tahansa.
Lakikokoelmaan lisäisin Mean liikennelain: Juuri, kun olet pitkällisen kyttäämisen ja henkeäpidätellyn ohitukseksen jälkeen päässyt rekan eteen, se kääntyykin sivutielle. Ja korollaari: Jos et ohita sitä ja ajattelet sen kohta kääntyvän, se ei käänny.
Jälkipuheet
Tuo liikennelaki pitää muuten harvinaisen hyvin paikkansa. Testattu on monella kerralla. Vielä jos päätät ohittaa kyseisen rekan, ja se ei jostain syystä käännykkään: Iskee ohittaneen auton kuskiin valtava tarve päästä tarpeilleen parinkymmenenkilometrin jälkeen, hän pysähtyy pikaisesti asioimaan, ja tauon aikana rekka ohittaa parkkiin asettautuneen ohittajan sujuvasti. Vaikka pysäys kestäisi vain pienen pienen hetken, ne rekat on nääs ketteriä kun sille päälle sattuvat.
Niin. Muutama kesä taaksepäin pyöräilin Salosta Turkuun ykköstietä. Siinäpä vasta hullunrohkea teko, valkoinen viiva oli maalattu melkein asfaltin reunaan. Lisäksi oli laitettu uusi asfaltti siten että kynnyksellinen saumakohta oli pientareen puolessavälissä. Täysperävaunurekka kun mennä porhalsi metrin päästä ohi niin se ilmavirran puhaus oli jokin aivan massiivinen elämys.
Tässä ihan työpaikan vieressä on moottoritien ali rakennettu alikulkutunneli kevyelle liikenteelle. Sellainen ryppyinen putkenpätkä, pimeä kapea ja kostea. Ajoin siinä tänä kesänä erään koiraa taluttavan pariskunnan ohi ja sain perääni vihaisen huudon heidän pelästyttyään. " pitää soittaa kelloa kun tulee takaa" Mahtaisi siinä olla mennyt pissit housuun jos siellä putkessa olisin yht'äkkiä kovaäänistä kelloa soittanut, -ajattelin. -no ehkä olisi pitänyt yskäistä, se on kansainvälinen piiloviesti. Työpalavereissakin kun alan kertomaan tappureiden merkityksestä nykypäiväisessä jälkiagraarisessa yhteiskunnassa, osa kollegoistani alkaa aina jostain syystä yskimään.
Tuo samainen putkenpätkä aiheutti ikävän yllätyksen eräänä talvena työkaverilleni. Hän oli juuri tulossa ulos tunnelista kun aura-auto pyyhkäisi yläpuolelta heittäen loskaiset terveisensä kaverin niskaan. -että semmosia
Joskus meinasin suunnilleen saada mummolta käsilaukusta päähäni, kun erehdyin soittamaan kelloa. Kyllähän tällainen nuori ja julkea pyöräilijä joutaa koukkaamaan ojan kautta ohi, kun mummot ovat päivälöntystelyllään keskellä pyörätietä.
Herra Myrphy on kyllä välillä hiukkasen huolimaton kaveri, koska hän antaa vihjeitä, mitä tuleman pitää. Kuten aamusella ruokatarpeet mäjähtelevät lattialle ja joka ikuinen valolyhty plinkuttaa punaista, kun kiire on, koska paitakin piti vaihtaa kahvin kaatuessa rinnukselle. Silloin osaakin jo varautua siihen superylläripunokseen. Mieluusti nämä merkit havaittuaan, teksi mieli kääntyä kotio ja kääriytyä päiväksi huopaan ja kömpiä pimeään komeroon pois epäsuotuisasta maailmasta. Minkä Myrphylle mahtaa, kun henkensäpitimeksi pitää köyhän töitä tehdä päivästä toiseen.
Liikennelaissa on useita korollaareja, kertomasi oli toinen. Kolmas on se, että jos ohittajalla on lapsia kyydissä, niille tulee nälkä/jano/pissahätä ja on pysähdyttävä. Ja se rekka siis menee taas menojaan.
Miten minä luulin, että Murphy ei sukulaisiaan vainoaisi mutta väärin luulin. Et ole yrittänyt hieroa sen kanssa jotain sopimusta. Anna sille vaikka se kamera.
Etkö sinä Timo tiedä, että tämä maailma on mummojen ja sitä yhteyttä ei pidä tuupittavan.
Olet iVE oikeassa, Murphy on mukava mies, joka ei yllätä tekosillaan. Kyllä se aina yrittää vihjailla, ihan itseäänkin helpottaakseen, että jääpä kotio, ettei tarvihisi ryhtyä urakalla hommiin. Sillä on varmman joku kirja, josta se varaa kullekin ihmiselle ihan omat päivät.