Nyt puhutaan miehistä
Näin äitien paitulipäivän alla on sopivaa puhua miehistä, noista lutumurmeleista, taivaan lahjoista naisihmisille, jotka kuulemma tiedostamattaan etsivät kumppanikseen isiensä oloisia miehiä. Mikä saattaa pitää paikkansa. Ehkä minäkin katselen miehiä sillä silmällä, että olisiko tuossa sitä samaa velikultaa, karun herkkää miestä, joka isässäni asuu. Minun isäni onkin aito ja perinteinen tosimies, joka sanoo, kun sanomisen paikka tulee, itkeekin tarvittaessa mutta enimmäkseen myhäilee välittämättä naisten kotkotuksista, ei turhia rakkaudesta puhu vaan näyttää välittämisensä olemalla oikeanlaisesti läsnä. Kerran hän äitienpäivänä vastasi äidin rutkuttaessa merkkipäivähuomaamattomuudesta, että "ethän sie miun äitiin ol". Tosimies on niitä oikeita miehiä, jotka eivät keikaile pikkulilli pystyssä eivätkä ole tyhjänpuhujia mutta joissa asuu hellä humoristi. Tosimies osaa tietysti tehdä naisensa onnelliseksi ihan silkkaa miehuuttaan mutta ei oikea nainen tietenkään pane pahakseen, jos mies osaa muutakin. Mieluusti koko repertuaarin kotitöistä mukavien puhumiseen. Tiskata ja siivota ei tarvitse, ruokaa voisi tehdä ja kahvit kiehauttaa silloin tällöin. Pääosin voisi vaan oleilla ja olla mukava.
Eilen huomasin, että Blogolandian Tosimies, tämä Tosi Kovana Kundina tunnettu Visukinttu ajattelee perustaa ulkokalliolaisen suhteen, ellei peräti plokin ja suunnittelee työntävänsä sivukinttunsa tänne omenapussin konehuoneeseen. Jossa sitten pieniä visupussisia IT-sirpakkeita plokkaisimme Kinttupussista. Somiahan ne varmasti olisivat, kuin Pallero ja Se-Jolla-Ei-Ole-Vielä-Nimeä konsaan rinnakkain. Mutta kyllähän täällä muitakin kovia kundeja on, enkäpä minä tiedä, onko tuosta TKK:sta tyydyttämään kaikki naisen tarpeet, joten ajattelin varmistaa huushollin tasapainon valkkaamalla koko kirjon: Tohtorin, Lasimestari-baristan, Kotiruokakokin ja Runoilijan. Eiköhän tuossa sakissa joku parturikin lie, joten elämä olisi tällä kokoonpanolla aika täydellistä. Juhlaa suorastaan.
Mutta oikeastansa piti vain sanomani, että tänään lakkaa se miehekäs renkaiden potkiskeleminen.
Jälkipuheet
Säälittävyyteni herättää äidin vaistot?
Jep. Ajattelin opetella sen lasimestarin sillin keittämisen [vai paistettunako tykkäisit], kun ei kukaan muu tunnu välittävän miehen tuskasta. Jos sinä keittelet sumpit, niin voidaan antaa noiden muiden poikain hoitaa loput.
Tie b:n sydämeen:
http://www.reseptit.com/article/articleview/88/1/3/
Kiitostaa. Helpoltahan tuo vaikuttaa. Heti sen jälkeen, kun on selvitty tuosta "perkaa sillit" -osuudesta. Että kokonaisia sillejä pitäisi olla, mistä niitä saa. Halllllista varmaan. Nytpäs muistankin, että isoäitee oli tarkka siitä, että pitää olla tyttösillejä, vai oliko ne nyt poikasillejä, en muista. Hän jaksoi hämmästyttää kauppiaita nostelemalla sillin toisensa jälkeen ja tarkistamalla, onko poika vai tyttö.
Olen täysin valmis tuohon juhlahuushollielämään, totta puhuen aloin jo pakata tavaroitani. Mitäpä minä muuta kaipaisin kuin paikan, jossa ainoa tehtävä on runoilla.
Ihan heti en tosin pääse lähtemään, kun pitää valmistua täältä opinahjosta ensin. Mut sitte.
Ei kiirettä, valmistelet itsesi vaan rauhassa. Tuo Ugbus hoitakoon runoilemisen sillä aikaa komerostaan käsin. Teen sille silliä.
Kylläpä sain lukea monta kertaa tuon ensimmäisen virkkeen ennen kuin ymmärsin pronominien viittaussuhteet oikein. Jäin nimittäin jumiin ensimmäiseen hahmotelmaani, joka meni jotakuinkin näin: “miehistä, ... jotka ... etsivät kumppanikseen isiensä oloisia miehiä.”.
Ajattelin, että mea nostaa kissan pöydälle ja blogaa nyt rohkeasti miehistä, jotka etsivät miehiä. Harmikseni jouduin sitten kuitenkin korrelaattien lopulta upottua luopumaan luulostani, kun tajusin, että ne naiset tulivat taas kerran kahden miehen väliin.
Niin. Tosimies ei turhia hempeile ja tietää että kaikki tarpeeton on turhaa. Pappa tuli pöhnäpäissään kotiin ja mamma alkoi puhumaan että uudet verhotkin pitäisi kammariin hankkia. -ja höh, muijja puhhuu uusista verhoista, vaikka talossa ei o viinan tippaa. -oli vastaus
Minä kuvittelen kiinnostuneeni aikalailla erilaisista miehistä kuin isäni. Minunkin isäni on ns. tosimies, joka jakaa hommat naisten ja miesten hommiin ja arvostelee isoon ääneen kaikenlaisia naisellisia hömpötyksiä. Ärsyttävä mieslaji!
Minä oikeastaan isken silmäni sellaisiin miehiin, jotka ovat tavalla tai toisella "feminiinisiä", tai olisiko androgyyni parempi sana - joka tapauksessa rikkovat jo olemuksellaan ainakin hieman perinteistä miesmallia.
Kauhukseni kyllä avomieheni on alkanut muistuttaa isääni. Hämmentävä ilmiö. Mikä täössä meni pieleen. Alkuperäinen tulkintaniko? Vai... hui... tekeekö jokin minussa miehestä kuin miehestä tosimiehen? Tätäkin täytyy kai miettiä joskus paremmin.
Minunkin piti lukea toiseen kertaan ja tottavie, kyllä siitä Janin kuvaileman kuvion saa helposti luotua. Minä, joka olen ankaran kielikoulun kasvatti, tuijotin vain siiheh "naisille, jotka" ja unohdin katsella laajemmin. Niin naisellista sekin. Mutta meiltähän puuttuu se peruutustaitokin.
Murphyn pappa tiesi, että oleelliset asiat ensin ja sitten keskustellaan, jos aihetta on, epäolennaisuuksista. Miten tuossakin sanassa silmille hyppää "naisuus".
Evi, sinähän toteutat mallia nätisti. Eihän meistä kukaan tietoisesti sitä tee mutta noin se vaan toimii. Ehkä iskä on liian lähellä, jotta häntä oikeasti tuntisi. Sisin sinussa tunsi.
Ei Mea mitenkään vaativa ole: jo puolen tusinaa miestä riittää "aika" täydelliseen elämään!
Kyllä tuosta vielä osa puuttuu mutta kun en löytänyt. Hieroja voisi olla mukava. Ja hammaslääkärikin.