« Nyt tarkkana | Pääsivu| Ei mitään päällepantavaa »

Kesän merkkejä

Alkaakin taas olla käsillä ne ajat, jolloin mummot, vaarit, kummit ja serkun perheet saavat pähkäilläkseen jokakeväisen ongelman elikkäs, että mitä sille Taijamaarialle tai Janijoonakselle ostaisi ylioppilaslahjaksi. Ja hetikohta alkaa myös ropsahdella postilunkasta kutsuja häihin, rippijuhliin, kihlajaisiin, 40-, 50-, 60- ja 70-vuotisjuhliin, niiden viisivälivuotisjuhliin, avioliittojen siunausjuhliin ja ristiäisiin. Ei paljon naurata, jos kesän vähät viikonloput menevät kaikki erilaisissa sukujuhlissa hikoillen eikä tuskaa helpota ollenkaan juhlimisen kalleus. Lahjukset kun eivät ole halpoja eivätkä helppoja. Rahaa vai tavaraa? Ja kuinka paljon?

Mistäpä sankareiden tilanteen ja maun niin tarkkaan tuntisi, että voisi satavarmasti juuri oikealla tavaralla lahjoa. Häihin on sentään lahjalistat mutta kovin ne on kalliita ja tuntuvat joskus ylimitoitetuilta hopeisine ruokailuvälineineen ja Villeroy & Bochin astiastoineen. Ainoa, mihin yksinäinen yltää on kakkulapio tai sokerikko, eikä niitäkään kovin monta taloudessa tarvitse. Jos taas sooloilee lahjansa kanssa ja antaa mielestään jotain kovinkin omaperäistä, niin kaapin perällehän se joutuu, jos lahjan saaja on eri mieltä siitä omaperäisyydestä. Ja usein on. Vuosien varrella olen minäkin sukuni toimesta tullut lahjotuksi niin monella persoonallisella lahjalla, että alkaa jo muisti pettää, mikä kamala pöytälamppu tai vaasi pitikään nostaa esille, jos sukua tulee käymään ja haukan ketseella tsekkaa, että onko se minun antamani nyt varmasri parhaalla paikalla ja pölyt pyyhittyinä. Onneksi sukuni on kaukana eikä niin kovin vierailualtista.

Viikonloppuna keksin, mikä on hyvä lahja poikamiehelle, jolla on jo kaikkea: pesin ikkunat sillä aikaa, kun poikamies oli kavereiden kanssa katsomassa hallintopäällikkö Räikkösen menoa. Pesin myös lattiat, koska astuin vahingossa pesuvesivatiin ja kaadoin vedet parketille.

Jos nimittäin ihmettelitte, miksi eilen yhtäkkiä vettä alkoi sataa.

Jälkipuheet

No täällä ihmeteltiin lähinnä sitä, miksi LAUANTAINA alkoi yhtäkkiä sataa. Yläkerrassa tehtiin jotain, herra ties mitä, mutta lopputulos on se, että pilasivat meidän pestyn ikkunan - siinä on nyt epämääräisiä likavesiroiskeita, ja kun ottaa huomioon mikä työ tuon ikkunan pesemisessä on, olisin valmis melkein kuristamaan yläkerran naapurit. MUR.

Siis hyvin pieni ja paikallinen sadekuuro?

Ikkunoiden pesemisessä suurin ongelma minulla on saada se nelikulmainen irtokahva osumaan reikäänsä. Miten se voikin olla niin monimutkaista. Ja koskaan ei tiedä, mihin päitte sitä pitäisi kääntää, jota se aukaisisi lasin ja jos ikkuna ei tahdo aueta, niin sitten sitä kahvaa lonksaa eri suuntiin ja kohta ei ole mitään käsitystä, milloin se on auki ja milloin kiinni. Kun kahvoja on kaksikinn, niin mahdollisuuksia on monta.

Toinen ongelma on seuraavan päivän kipeät käsivarret. Ja muutama muu lihas.

Verhot vähän syvemmälle kiinni eikä kukaan huomaa että ikkunat ehkä olisivat kaivanneet pesua jo kuukausi sitten.

Mutta oikeasti, voi kun joku antaisi moisen lahjan minullekin, olisin äärettömän kiitollinen. Pitääpä muistaa antaa "suursiivous" vastaukseksi seuraavan kerran kun joku kyselee että mitähän me tarvittais (esimerkiksi) joululahjaksi?

Mea, sinä olet ihan liian kiltti tyttö. Suku- tai muihin juhliin ei kannata mennä, jollei halua. Valitse tilaisuuksista ne, joissa juhlitaan ihmistä, johon sinulla on tiukimmat tunnesiteet ja muiden juhlat - anna olla, sinulla on silloin muuta menoa! (Esimerkiksi menet saunaan tai terassille, mutta sitähän ei tarvitse kertoa. Täydellinen rehellisyys on yliarvostettu asia.) Ja lahjaahan ei tarvitse ostaa, jos ei mene juhliinkaan. Kortti riittää, jos tahtoo olla vähän kiltti kuitenkin. :-)

Niin. Kun onnistuu saamaan kaikki neljä linkkua auki -asentoon, niin pitäisi olla kaksi kahvaa jotta karmi ei vänkäisi vastaan. Kun onnistuu saamaan sisäikkunan auki niin huomaa että siinähän on toinen ikkuna salvattu ihmelinkuroilla ensimmäiseen kiinni. Linkuroiden avaamiseen ei olekaan mitään työkalua vaan meisseillä vaan pitää ronklata. Välistä sitten löytyykin kärpäsenraatoa ja hämähäkinseittiä. Pestessä vesi valuu karmin alareunaan ja tippuu valkoiselle matolle tahraten sen pahanpäiväisesti.
Linkkujen kiinnilaittaminen on yhtä vaikeaa kuin avaaminenkin ja yleensä yksi peltilinkura rikkoutuu tässä yhteydessä. Kun ikkunat on pesty ja tavarat siirretty paikoilleen huomaa sopivan tuulen tullessa että ikkuna paukkuu itsekseen. Ei muuta kuin kaikki auki ja sopivaa tilkettä vaan väliin. Ei ollut lapsena tälläisiä ongelmia. Tuplat vietiin kesällä vintille ja syksyllä tuotiin alas. Tulitikkuaskit väliin ja valkoinen liimapaperi rakojen päälle. Ei paljoa tarvinnut tuuletella kun ei ollut tuuletusikkunaakaan.Nurkista veti sen mitä tarvitsikin.

Ikkunoiden puhtaus on vähän samanlainen juttu kuin kauniit alusvaatteet; vaikka ne olisi verhojen takana piilossa eikä kukaan näe, niin tietoisuus niiden kauneudesta tekee hyvän mielen.

Minä olen jo kauan sitten jättänyt menemisen niihin kekkereihin tai kokouksiin tai kerääntymisiin, joihin en oikeasti halua tai ei ole välttämätön pakko. Joihinkin kun näet on ihan pakko mennä, kun ei pysty kyetä loukkaamaan asianosaisia. Suvun vanhimmilla kun tuppaa olemaan hiukan eri käsitykset siitä, mikä on hauskaa.

Murphy, sitten kun on saanut linkut auki ja kiinni ja onnistunut suurimmat likavesituhot korjaamaan ja kantanut ikkunalaudalle takaisin tavarat ja ripustamaan amppelit ja siirtämään huonekalut takaisin, niin eikö silmä poimi moneen kertaan tarkastetusta pesutuloksesta raidan, joka on aina siellä viimeisessä välissä ja aina näkyvimmällä paikalla. Koskaan se ei erotu silloin, kun ikkuna on vielä auki.

Murphy, pitäisit lomaa joskus.

Alusvaatteissa tärkeintä on, että ne ovat miellyttävät ja pitävät ne paikat mitä niiden pitääkin pitää oikealla paikallaan. Jos jokin sauma hinkkaa jossain, ei auta että on kauniit rintaliivit, kyllä ne silti kiroaa alimpaan helvettiin.
En tiedä mikä olisi miellyttävä ikkuna siinä mielessä? Likaa hylkivät? Onko niitä? Meille sellaiset, kiitos.

Murphy: Ennakoivasti ajatellen sitä voisi kääriä sen valkoisen maton sivuun ja riittävän kauas (matka riippuu ihan siitä kuinka reippaasti vettä roiskuttaa)..

Totta haastat. Usein ne kauniit jää komeroon, jos joku paikka hinkkaa. Ja pitsit tekee sen aina. Kauneuskäsitettä sitten venytetään sinne mukavaan suuntaan. Ja kaunistahan on kaikki, mistä tulee hyvä olo.

Jos se valkoinen matto on kääritty pois, niin vesi loiskahtaa matolle sitten vatia kantaessa, jos on loiskahtaakseen. Tai sitten pesijä astuu saaviin ja taas roiskuu. Murphy ei hellitä, jos se on päättänyt roiskahuttaa.

Joskus noihin sukujuhliin on vain ihan pakko mennä. Velimies ilmoitti, että kokee loukkauksena itseään kohtaan, jollen tule. Ja ei sitä ainoaa velipoikaansa haluaisi yksien juhlien takia menettää. Mutta unettomia öitä sellaiset aiheuttavat; eikä vähiten tuon lahjataivaan takia. Yksistä juhlista voi uusine vaatteineen ja lahjakortteineen tulla todella kallis. Ja kuorrutukseksi paha mieli, nyyh!

Ikkunoita on täälläkin puunattu viikonloppuna; vielä on osa pesemättä. Pitäisiköhän palkata ulkopuolinen siivooja; saisi samalla koko huushollin järjestykseen.

Sellasta se on sukulaisten kanssa, eräät asiat on vaan ihan pakko hoitaa ja niitä mahtuu pieneenkin sukuun ison rahan edestä. Helpommalla pääsee, kun vaan menee vaikka kirpaiseekin välillä rahapussia. Joskus ovat kohtuuttoman kalliita kahvihetkiä ja saa hyvässä lykyssä sen pahan mielen kotiin viemisiksi.

Siivooja se olisi ylellisyyttä. Pitäisi suunnitella joku vaihdantasiivoussydeemi, kun omaansa ei viitsi mutta kaverille tekee hyvää työtä. Jos siis vaihtaisi, niin molemmat saisivat hyvän työn ja mielen.

Niin, mutta monesti myös tulee stressaava
pakkomielle, kuten esim. joulun alla; mitä
mutsille, mitä systereille, mitä läheisille
kavereille jne. Olis ihan kiva keksiä jotain
ihan oma tekemää ja ideoitua, kuin aina se
kaupasta ostettu. Ajatusta on sponsoroitu jo
pitemmänkin aikaa ja se olis ihan järkevää.

-Ja mealle/Mealle:
Kyllä, Tapsukka oli juonud perjantaina 2 kpl viinipullod ja teksti oli sen mukaista;
Tapsukka pahoittelee kummallisia kommenttejaan.

Minä ymmärsin, että sinulla Tapsukka on bändi, ymmärsinkö oikein? Sinulta siis syntynee laulua tahi soittoa, sitä siis lahjaksi.

Ei syytä Tapsukan pahoitella. Eikös se jotenkin silleen menny, että lasten ja viinid juodujen suusta totuus tapsahtaa. Minähän olen suorastaan otettu.

Mistäs tommosia naisia löytää kaveriksi? Meinaan sais munkin ikunat pestä.

Huomasin itsekin eilen ikkunasta että sataa, sitten muutaman tunnin päästä muistin että pyykit olivat ulkona.

Hyviä kavereita syntyy hyvin kaveeraamalla. Helppoa kuin heinänteko.

Pyykkien kanssa on just tollasta: kun ne sitten muistaa ja ehtii kokoamaan, alkaa kesätuuli taas löyhytellä ja puolihassusti kosteita pyykkejä joutuu sisällä levittelemään ymäriiinsä. Erityisesti mattojen kanssa se on vakta.

Tapsukalla ei oo bandii, mutta ehkä Tapsukka
on brandi, jota ei voi kukaan muu tavoitella,
niin uskoisin olettavani. Kuten myös mea ja
Mea too. Mitä nyt sitten brandillä tarkoitet-
taneenkin. Ehkä se on vaan osa ihmistä olematta
mikään tavaramerkki.

Kuten edelleenkin, mailaa
mulle, Pispalan karnevaalit on 28.05 La. Olis
kiva nähdä Sinut siellä mieluummin Meana, kuin
meana, kumpikin ois ihan ihana.

Oi mea/Mea downlodaa squirel squable-peli
ja ihastele, kuinka kauiniisti oravad loikkaavad.

Squarrel Squabble; Siinä on
kaksi ihanaa oravaa. Paitsi
sitten myöhemmissä kentissä
ne oravad ei ookaan niin ihanii.

Hei mea/Mea!!

Vieraille sukulaisille rahua lahjukseksi ja tuttu tuttavaville voi tehdä sitten sun tyyliin pienehköjä palveluksia käsitöinä.

Odottelen tässä hetkeä, että minä ja sade ollaan samalla hetkellä kotosalla (inspistäkin pitäisi olla), jotta voisin toteuttaa suunnitelman partsin pesusta. Kierosti letkulla pärskin vettä partsin läpikotaisin (painepesuri paljastaisi) ja varrellisella juuresharjaksella huiskutan katon ja seinät. Meillä on jälkikäteispartsilasitukset, joten vedenpoisto on halpistyylisesti pykätty(kuin koko pytinki) vinoputki lattianrajassa kadulle, joten likavesi pärskyy matkalla jokaisen alakerranasukin lasipartsiakkunoille. Satavarmasti syntyy suukopua ja naapurivihaa, jos toteutan suunnitelman sateettomalla
ilmanalalla.

Squarrel Squabble, no höh siis Tapsukka! Etkö sinä nuku ollenkaan.

Parvekken pesu, kiva kun muistutit iVE. Ja parvekkeen lasit, aargh, nekin pitäisi pestä.

Ollos hyvä vaan mea. Mikä sen mukavempaa kuin naatiskella putsissa lasikopissa ilta-auringossa rypevässä kylmästä olvin maltaisesta jälkimausta. Saati aamulla siemaista aamusufeet puputohvelit jalassa aamunraikkaassa tuulahduksessa. Silloin ei voi herätä väärällä kintulla. Tosin haavetta vaan, koska lasikoppi taitaa jatkaa varaston virkaa toistaiseksi.

Minun lasikoppini lasit ovat niin korkeat, etten uskalla kiivetä niitä pesemään, kun täytyisi roikkua puolittain, ei vaan melkein kokonaan ulkona. Nämät lasit kun ovat sitä liukuvaa mallia, jotka on keksinyt joku, joka ei ole koskaan ikkunoita pessyt eikä ilmiselvästi tajua, että jos lasit menee päällekkäin ja on kaksi lasia, niin miten sen toisen puolen takapuolen muka voi pestä. Siis jos uskaltaisi sinne kiivetä.

Angstaa tämmönen.

Vaihdetaanko! Täydellinen syy olla pesemättä.

Jaa niin ne puputoffelitko? Mihin vaihtaisit?

Ei mulla oikeesti oo puputohveleita, ei edes onnea tuottavaa jäniksenkäpälystä. Aattelin vaihtaa klasit päikseen. Pääset putsimaan sisältä ja ulkoa. Mulla klasit voivatkin olla likaisena ulkopuolelta kahteen ilmansuuntaan, koska muutoin olo on kuin akvaariokultakalla.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa