Niin. Päällepantava on feminiinisten ongelma jo tarha-ajoista alkaen. Tytär kiukutteli aina aamuisin kun oli jo kiire töihin ja tarhaan. Sukkahousut ja hiusten panta ei tahtonut istua sitten mitenkään. -Saappaat ja kurapuku kainaloon, ja eikun menoksi.

Seuraava tarina onkin jo itse päiväkodista, kun sinne saakka lopulta ehti.

Aamupalan jälkeen päiväkodin ohjaaja oli laittanut tytölle saappaita jalkaan ja saanutkin ne paikoilleen -joskin kovan ähellyksen jälkeen. Tällöin tyttö oli kuitenkin sanonut että saappaat on väärissä jaloissa,-ja niin totta vie ne olivatkin. Ei muuta kuin ottamaan pois, mutta ne olivatkin tosi tiukassa myös pois otettaessa. Lopulta ne kuitenkin irtosivat ja taas sama ähellys että ne saatiin uudestaan jalkaan. Nyt tyttö nousi seisomaan ja sanoi ohjaajalle että, "nämä eivät ole minun saappaat"! Silloin ohjaaja meinasi jo hermostua ja polttaa päreensä, mutta saappaat irroitettiin taas työllä ja tuskalla, olivathan ne jo hieman hiostuneetkin. Missäs sinun saappaasi sitten on? -kysyi ohjaaja. -Ne on kotona, äiti käski ottaa tänään siskon saappaat, -vastasi tyttö. Tumma puna nousi jo ohjaajan kasvoihin mutta saappaat saatiin hetken päästä uudestaan takaisin jalkaan. -No missäs sinun kintaasi on? -kysyi ohjaaja nyt. -Ne on saappaiden sisällä, isä laittoi ne sinne tänään lähtiessä ettei ne huku, -vastasi tyttö kirkkain silmin.

Niinpä, nainen on aina nainen. Minkä pienenä oppii, sen vanhana taitaa ja muita sattuvia sanontoja.

Liekö nuo puheet ihan tyhjästä syntyneet.

Hyvä varustus näin kuumalla on toppatakki, toppahousut, alle kalsarit ja poolopaita. Sitten hanskat, ajokengät ja kypärähuppu, tietenkin vielä kypärä.

Pysähtyessä mukavan kuuma.

Yritä siinä sitten olla viehättävä ja naisellinen kun hikeä pukkaa, hiukset on kypärän alta sekaisin ja rusketus rajoittuu poskipäihin.

Olet kyllä oikeassa, unettomat yöt pitäisi julistaa pannaan.

Mutta onhan myös se kirpparilta ostettu
"hassu" tuulitakki; hinta 2€. Kommentoi
Tapsukka. Ja ei kai ne kuteet oo niin oleel-
lisii, eiköhän se ihminen niiden vaatteiden
sisällä oo Se tärkein. Kuiteskii kaikki me
tullaan maailmaan ihan samal tavalla ja niin
me kaikki myös joskus lähetään ihan samal ta-
vall, oli rahaa/valtaa tai ei.

Mulla taas on aina sellainen tunne, että just sille säälle, mikä kunakin päivänä sattuu olemaan, ei todellakaan löydy mitään päälle pantavaa. Siis ei YHTÄÄN mitään. Vaikka kaappi on pullollaan (ei aina niin edustuskelpoisia, mutta kuitenkin kelvollisia) vaatteita, niin ne eivät näytä käyvän millekään säälle. Varsinkaan tällaiselle.

Ei olekaan Y-H-T-Ä-Ä-N M-I-T-Ä-Ä-N. Ei vaikka kaapit purskuisivat vaatteita, koskaan ei ole yhtään mitään sopivaa. Näinä sään taitosajankohtina ei erityisestikään.

Vai johtuisiko tämä tällä kertaa täysikuusta.

Niin mea, ehkä oletkin se kauhea ihmissusi,
joka elää kuun mukaan ja ehkä myös Mea,huijui.

Ei vaan. Ei mea/Mea ole todellakaan ihmissusi,
vaan ihan ihana ja lämmin ja hauskakin ihminen.

Puoliso kitisi samasta aiheesta. Hänellä on kolme täyttä kaapillista ei-mitään-päällepantavaa. Kehtasi vielä väittää, ettei ole yhtään kappaletta ei-mitään-päällepantavaa taloomme kantanut. :)

Vaatteet tosiaan kutistuvat talven aikana. Niihin varmaan ruiskutetaan jotakin ainetta jo tehtaalla, että joutuu ostamaan uusia seuraavana keväänä. Eikä siinä kaikki. Sitten ne ovat merkinneet koot ihan päin prinkkalaa. Näin sen täytyy olla, koska kyllä tähän ikään muuten olisi (eh) jo valtava jättiläinen, jos tässä ei jokin salaliitto olisi takana.

Miten mies ei voi ymmärtää, että ei se vaatteiden määrä ratkaise, että onko päällepantavaa vai ei. Ne on ehkä joskus saattaneet olla sellaisia mutta kaapit, hyllyt, komerot, kesät, talvet vaikuttavat vaatteisiin jotenkin omituisesti. Ehkä niihin ruiskutetaan, niinkuin Saara epäili, kutistavia ja muotopuolikkaiksi tekeviä aineita tehtaalla.

Tarkemmin ajatellen, pidän sitä jopa erittäin todennäköisenä tehtailijoiden salajuonena. Muutenhan ei tarvitsi koskaan ostaa uusia ja mikä kalapaliikki siitäkin tulisi, jos vaatetusteollisuus ja suunnittelijat ja kaupat ja koko hässäkkä jäisivät työttömiksi. Ja ketä siitäkin sitten syytettäisiin.

Aivan. Naisia.

Olen ostanut parit housut työmatkapyöräilyjä varten mitkä ovat rennon urheilulliset myös vapaa-aikaan (fiksuna naisena ajattelin lyödä kaksi kärpästä samalla iskulla - tai rahasummalla), ovat sittemmin käytössä todettu epäkäytännöllisiksi. On joko liian matala vyötärö että jää alaselkä paljaaksi tai väri arka ja lahkeet ketjujen värjäämät.

Työpaikalleni on siirtynyt vaivihkaa puolet vaatekaappini sisällöstä kun pitää olla siistit vaatteet töissä, eikä vaihtovaatteita eikä sitä aamuista pitkähihaista millään viitsi joka päivä kuljettaa edestakaisin.

Pitäisi varmaan vihdoinkin suostua ostamaan se tuulipuvun tapainen mutta kun eihän sellaisessa viitsi kaupugissa polkea ja missä sitä kesken matkan vaatteet vaihtaisi. En tunnustaudu tekstiiliurheilijaksi mutta kyllä vaatteet ovat puoli pyöräilyä, mielummin keskityn ajaessa maisemiin ja tuulenvireeseen kasvoillani kuin tuulipuvun lepatukseen tai nostamaan valuvia housuja.

Minullakin oli viime kesänä koko kesävaatevarasto siirtyneenä töitten pukukaappiin. Vasta sain viimeiset kuskattua sieltä pois, kun alkaa se taas uudelleen. Kenkiäkin on vaan tasan yhdet ne erityiset, joita sitten täytyy kuskata viikonlopuksi kotiin.

Kaupungille ei oikein viitsi pyörällä lähteä jo sen kylpärän takia, kun tukka on lanassa sen alta noukittaessa. Ja vaatteet on väärät ja kengät ja koko setti. Eikä Mansessa muutenkaan ole pyörällä Hämpille oikein asiaa. Ellei sitten halua kuulla koko laidallista hävittömyyksiä.

Aamun avajaisiksi huomasin jotain kummmaa postauksesi päivämäärässä ja viikonpäivässä.

Olenkohan nukkunut tiistain yli?
;)

Öh ;=/

Korjattu, Indonesian suurlähetystö taisi sekoittaa pääni.

Ja minä taisin haluta loman saapuvan nopeammin...