Näinhän se on nähtävä :)

Vähän niinkuin viimeisin runoni...

Se runo muuten kelpaakin nostaa esille:

Mä muista, ett se ol sitt sulone miäs.
Komiaki ku mikä - vanhpoik.

Mutt se rakkauspual ol vähä sitä su tätä.
Mentti Mansse ja Hongkonkki.

Näppylhanska, ruutupait ja ruuvimeissel.

© Marleena

Ja jos joku ei tiedä, niin lisää näitä helmiä löytyy talvesta kesään.

Niin, miksi? Olikos tuossa nyt jotain erikoista...

Nainen ei ymmärrä tehdä voikkoleipiä valmiiksi? Nainen ei silitä miehen paitoja, ei ole mitään päällepantavaa?

Miksi sotkea laseja, kun mehua voi juoda tölkinkin suusta? Ja jos kutittaa, niin kutittaa. Tuohan oli ns. normiaamu.

Kyllä tuolla menolla kantapäät lyö äkkiä vastakkain, kuka jaksaa katsella noinkin nyrpeää naamaa naisen päässä joka aamu?

Olipa hyväluonteinen nainen. Ei huutanut eikä kironnut eikä haukkunutkaan, vilkaisi vain lempeästi körilästään. Mutta mies ei tainnut kaivaa nenäänsä, muuten suoritus oli jokseenkin miesmäinen.

Henk.koht en tosin aamupalaani (= mukillinen mustaa kahvia) nauttiessani raavi itseäni, koska tapaan pukeutua ennen sitä.

...omdat u ooit toch weer alleen gaat wonen.

Miksi naisen olisi pitänyt huutaa ja haukkua, hyvänenaika. Jokainen elää tavallaan ja jos ei tavat sovi saman pöydän ääreen, niin sitten elellään erillään.

Juttuhan on siis aikuisten oikeesti niin, että jos tuntee suurta tyydytystä jonkun ihmisen läsnäolosta elämässään, niin se on sitten aivan se ja sama, mitä se ihminen tekee, mitä on tekemättä tai miltä näyttää. Siis painot kaikilla sanoilla _jos tuntee suurta tyydytystä_. Mikä siis tarkoittaa, ettei missään tilanteessa koe, että on joustettava, annettava myöden, pidettävä omaa tahtoa taskussa, vielä vähemmän toisen taskussa eli voi olla oma itsensä, elää kaltaistaan elämää. Kumpikin.

Oman itsensä kanssa on oltava sinut ja kamut, because you'll live on your own again eventually [omdat u ooit toch weer alleen gaat wonen]

Totta puhut ja viisaasti. Löysit sen ytimen, jota minä en osannut sanoiksi pukea. Kiitos.
JOS... jne.

Siperia opettaa ;)

... juu, ja nahkurin orsilla on tullut jonkun kerran oltua. Siperiassakin.

Joku jossain varmaan syntyy valmiina, tosin en sitä hevin usko, mutta suurimman osan on käytävä Siperiassa, osan jopa useaan kertaan, ennen kuin oppii. Enkä menisi sanomaan, etteikö Siperia tavallaan ole hyvä paikka, sillä ilman ei olisi oppinut. Toisaallan toisaalta, onhan siellä Siperiassa paljon väkeä kaiken aikaa ja oppia kaadetaan päähän mutta ei vaan myönnetä, että tämä olisi nyt tässä. Sitä vaan käydä jyystetään sitä koulua, jopa samaa luokkaa, katkeroidutaan ja sitten ei ole kellään kivaa.

Ollaan me tyytyväisiä, kun päästiin koulusta ja oppi jäi päähän.

Tahtoox tää sanoo, et sinkuil on enempi tuota yhteisöllistä elämää.

Onnex mä oon albumi.

Sinkun yhteisöllisyys on jukeboxis.

Muthei, eix albumeis o vaan pari hyvää piisii. Joskus vaan yx. Mikä ei oo hyvä sen albumin kannalt.

Mikä levy nyt on lautasella? Sinkku, albumi, maxisingle...

Olisko sellanen maxisinkku "Matkalla Alabamaan", toisella puolella Sielun Veljien "Aina nälkä" (promo, not for sale).

Levyt hittoon, kuuntelen meaa, vihdoin :)

Kun kuuntelen Tomppaa,
kun kuulen kuinka rummut lyö
ja kitara komppaa,
kylmän väreet se aikaan saa, ahaa.
Mä kuuntelen Tomppaa
ja kuinka mun sydän kiihkeänä mukana komppaa
tassu tiikerin raapaisee
ou-jee.

Eikun tämä oli väärä levy. Mutta ainoa, joka jäi, kun heitit ne hittoon.

Niin, miksiköhän?

mea ainakin on kuin leikkikalu Andesenin
sadusta odottaen prinssiä, joka tulee ja
nappaa. Measta sitten taas ei oikein tiedä
ainakaan vielä.

Eiköhän perheeksi nykyään lueta henkilö,
jolla on joko kissa tai koira + sen emäntä/
isäntä taikka vaikka melkein tyhjä jääkaappi, jossa on 5 vuotta pakastuneet puolukat.
-Totesi Tapsukka

Niin, onhan niitä sellaisia yksinäisiä talouksia, joissa ei tosiaankaan ole kuin se yksi henki, yksi yksinäinen, joka katselee ikkunasta ulos ja hämmästelee, missä vaiheessa elämä jätti.

Mutta onneksi useimmilla on elämä kuitenkin. Muunkinlainen kuin vain katkera muisto sellaisesta tai sen näköisestä, muiden elämäksi kutsumasta olemisesta.

Tai ainakin kissa tai koira elämän elähdyttäjinä.

Kas vain, kuinka sattuikaan. Elämän satunnaiset
sattumukset pistävät pään täyteen kysymyksiä. Oliko se sittenkin onnekas sattuma vai toeutuiko harras toive.

Jos pää on täynnä kysymyksiä, niin sanoisin, että kysy. Kysyvähän ei kuoppaan kapsahda.

Höh. Kohtuullinen siistihän toi oli. Housut jalassa ja kaikki.

Sehän se olikin, ne housut. Ei millään keksinyt, mikä siinä kuvassa on väärin.