Nainen perusteli itselleen ja myyjälle, että isommassa olisi taisteluvoimaa, sitä vääntöä. Tai jotain. Oikeastihan se ei tietenkään ollut mikään syy mutta kuka nyt kehtaisi sanoa, että kun se kutsui. Heti ensimmäinen havainto suuren kaupungin vilinässä oli vanginnut hänen katseensa ja mielensä ja nainen oli ajatellut, että siinä se on. Hänen juttunsa. Jokin siinä. Mutta eihän sellaista voi sanoa. Edes naismyyjälle. Paitsi että nainen sanoi. Ja he ymmärsivät toisiaan.

Nainen oli miettinyt tarkasti värin, mallin, moottorin, sisätilat. Kaiken. Ja sanoi, että sellainen, yksi kappale. Kiitos. Myyjä kahlasi tietokantaansa ja sanoi, että eikö kävisi punaisella sisuksella? Ei, kun sen täytyy olla musta. Siitä lähdetään. Myyjä soitteli ketjunsa liikkeet, rupatteli kollegakieltä ja kyseli, oliko heillä ikkunassa sellaisia niitä. Ei ollut. Missään. Myyjä ehdotteli muita väriyhdistelmiä. Mutta ei. Kun se oli se, mikä oli unelmissa nähty. Nainen jo himmisteli unelmaansa, että josko seuraavasta erästä, mutta se tulisi vasta heinäkuussa ja maksaisikin enemmän. Juuri silloin myyjä hihkaisi, että yksi yksinäinen olisi, väreiltään juuri sellainen kuin pitikin. Paitsi, että se oli piskuisen pienoinen moottoriltaan ja väännöiltään. Vaan ei renkailtaan, jotka olivat niitä kapeita ja isoja alumiinivanteisia. Niitä, joilla ajellaan hyppyrit tukassa kolean näköisesti. Helmi oli vain odottanut omistajaansa. Unelmien helmi. Juuri oikean värisenä ja metallinhohtoisena Hän odotti satamassa sateenhaistelijoineen ja kattoluukkuineen, sound systemit viritettyinä ja alumiinivanteet kiiltäen, että joku tulisi ja huomaisi Hänen kauneutensa, katsoisi Hänen lasikatostaan taivaalle, laskisi kätensä Hänen nahkaiselle ohjauspyörälleen, hivelisi Hänen nahkaista vaihdetankoaan, virittäisi Hänen ilmastointinsa, taltuttaisi Hänen voimakkaan luonteensa ja kokeilisi Hänen absiaan ja espiään. Ja kaikkia muita kirjainyhdistelmiä. Moottorihan oli ollutkin kaiken aikaa vain tekosyy.

Nainen oli laskenut mielessään, millaisia rahoja pitäisi liikutella unelmaan. Tiskin yli siirtyvä summa olisi suurempi, se tiesi kaurapuuroa, halvimpia kananmunia, tarjousedamia, viimekesäisiä vaatteita ja hillitympää elämää.

Mutta kun on. Se Unelma.