Noniin justiinsa.

Ensin valittivat vappuna että perkele kun on kylmä. Mä onnellisena pompin ulkona että jee, kevättakkia, jee, fillaritiet sulat.

Nyt ensimäisten helteiden aikana jo tuli niitä kommentteja joiden pitäisi tulla sen 7 viikon helleputken jälkeen, kun vähän aurinko lämmittää niin yhtäkkiä on muka liian kuuma?! Suomessa ei ole koskaan liian kuuma!

Jos totta puhutaan niin mun makkarissa on, joutuu nukkumaan pelkän lakanan alla.

Jos totta puhutaan, niin sekin sieppaa, että ne kuumuutta valittavat alkavat jo juhannuksen alla huokailla, että se on sitten paras kesä juhannuksen jälkeen mennyttä. Heinäkuussa valitetaan, että on kuumaa/kylmää/kuivaa/märkää/hyttysiä/kärpäsiä ja kesä on jo ohi ja elokuussa aletaan voivotella, että syyskuukin se sitten tulee. Ja joulu on jo ovella.

Jos oikein totta puhutaan, niin minä olen perso myös kesälle ja nougatclassicille, jota ei kai enää ole. Se harmittaa. Onko enää mitään jäätelöä nougattina puikoissa.

Ja jos nyt kerran totta puhutaan, niin olihan siellä tänäkin aamuna lämmintä. Kokonaista kahdeksan astetta.

Jos nyt aletaan oikein totta puhua, niin vettäkään ei edes satanut. Ja ei ne varpaatkaan kylmästä irronneet vaikka valkoiseksi paleltuivatkin. Ja käsineet oli hyvät kädessä, josvaikka olisi kaatunut, kun pyörän jarrut olivat yllättävän tehokkaat sen äkkijarrutuksen huomiona, kun se mummo hyppäsi eteen mutta toisaalta, jos ei olisi ollut, olisi käynyt mummolle huonosti.

Jos siis ihan totta puhutaan, niin aurinkohan siellä nytkin paistaa. Ja lämmintä on 13. Ei puutu kuin 10 astetta. Ei paljon mitään.

Missä ihmeessä te asutte? Täällä on ihan kuumat paikat. Melkeinpä korvat punaisina saa olla.

Vähän dead linet meinaa mättää...

Minä en tiedä mitään tollasista kuumista aalloista. Missäs iässä niitä miehille tulee?

Jos totta puhutaan niin johan tässä oli monta päivää kuumaa, elikkäs yli 20 astetta varjossa.

Tosin se hyvä puoli kuumuudessa on että naiset käyttää pienempiä vaatteita:)

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin tänään tuli melkein hiki kotiin pyöräillessä mutta se johtui vain hurjasta vauhdista ja hyvistä varusteista.

Ja jos ihan ihan rehellisiä ollaan, niin Hämpillä oli kyllä aika monta sellaista asustetta, jotka eivät varsinaisesti imarrelleet kantajaansa.

Mutta ei olla niin rehellisiä, uskotaan, jos Mika sanoo. Helpompihan se meille on.

Jos oikein rehellisiä ollaan, niin en minä lenkille olisi jaksanut lähteäkään. Kun on niin kylymä.

Tapsukka kerran taas kommentoi.
On ihan kiva, jos on pahalla päällä ja sit
onnellinen samaan aikaan. Se on kyllä ihailta-
va suoritus. Nähdäkseni ihminen, joka on onnellinen ei oo pahalla päällä, tai päinvastoin.
Ja se sateinen päiväkin, jolloin joutuu vain
tuijottamaan ulos, kun ei oo muutakaan tekemis-
tä voi jopa olla ihan hauska, kun sen otta siltä
kannalta.

Kyllä sitä vaan kuule voi olla sekä onnellinen alta, että ohimenevästi pinnempaa pahalla päällä. Sillä tavalla, että ei se kuitenkaan näy. Onpahan vaan sellainen välitila onnen ja rauhallisen pinnan välissä.

Sateinen päivä voi oikeinkin mukava, kun ei tarvitse mihinkään lähteä. Kun voi kääräistä itsensä peitteisiin, ottaa kirjan käteen ja kuunnella sateen ropinaa. Välillä lupsauttaa silmät kiinni ja kuunnella vaan kesää. Mieluummin vintillä, kun sade ropsottaa kattoon ja ihana rauha ja ei minkään tekemisen pakko vallitsee. Se on hienoa se.

Niin, että "salaisesti" itsekseen kärvistelee,
mut kuitenkin hymyilee kaikille (taikka ainakin
yrittää), vaikka tuntuiskin, et ei se elämä
nyt niin kivaa oo tällä nimenomaisella hetkellä.
Monilla varmaan on ihan samoja fiiliksiä joskus.

Ja onhan linnuilla ja perhosillakin ja muillakin
ihmisillä (kissat ovat niitä hyviä ihmisiä) kesä
sateineen ja paisteineen ja hoitavatten normaalit
kesärutiininsa niin sateella, kuin paisteellakin.
Kesä on ihana. Toivottavasti kaikki elollinen
nauttii siitä kovasti ja ottavat siitä kaiken
hienouden irti, ennenkö se karkaa ja tulee pimeää
ja kylmää ja kesä on over.

Elämä ei aina ole kivaa joka nimenomaisella hetkellä mutta useimmiten se ei ole niiden sillä nimenomaisella hetkellä läsnäolevien syy, joten väärin olisi heitä ja syyllisiäkin kohtaan kiukutella väärille ihmisille.

Jos nyt kelleen tarvitsee kiukutella. Ei se oma olo siitä sen paremmaksi tule. Ehken jopa huonommaksi.

Pahalla tuulella olemista? Mitä ylellisyyttä! Kun kirjoittaa aamukolmeen huomisen workshopin powerpoint-materiaaleja, kun päivällä ei ehtinyt kun oli toinen workshoppi, jonka materiaaleja tehtiin edellisyönä, kun edellispäivänä oli kolmas workshoppi ja tämän kierteen ansiosta kerkiää nukkua kolme tuntia ennenkuin pitää hypätä autoon ja hurauttaa helsinkiin sinne workshoppiin, ja illalla sitten takaisin, alkaa olla sen verran usvainen olo että kun lopulta ehtii blogilistasta poimia kaksi blogia jotka äkkiä kerkiää lukaista (ja tottahan toinen niistä on siis mp), niin on ihan hauska nähdä että on kommenttiosasto jossa saapi ihan vähän kiukutella kun ei sitä kehtaa aina omaan blogiinsakaan whinettää, vaan mielummin yrittäisi keksiä jotain hauskaa kirjoitettavaa sinne kunhan joskus pääsee ulos tästä workshop-rinnakkaistodellisuudesta ja on tosiaan aivot jo niin hitaalla että pahalla tuulella oleminenkin olisi suoranaista vaihtelua tähän eteensä tuijottamiseen. Ei muuta, kiitoksia :-)

Olla hyvä. Ilo oli minun puolellani.

Jos totta puhutaan niin yhtä ärsyttävää on aloittaa lause sanoilla: "Jos halutaan olla rehellisiä.."
Aivan kuin muu keskustelu olisi puhuttu palturia ;)

Jos halutaan olla rehellisiä, siis *jos* ja *halutaan*, mitä puhuja ei kerro haluavansa, niin puhuja tulee vakuuttaneeksi ainakin minut siirtämään korvani pois kuunteluasennosta.

Tuskallista on kuunnella radiosta puhujia, jotka toistavat näitä "anna mulle hetki aikaa ajatella" termejä, kuten totanoin, elieli ja elikkä.

Eli jos halutaan olla rehellisiä, menee minultakin suurin osa, totanoinniin, asiasta ohi korvain, kun kuuntelen elielittelyä.

Olen kuvitellut, että tämä 'jos totta puhutaan' on lauseke, jota käyttävät toisilleen hieman tuntemattomat tai etäiset ihmiset, esim. kollegat, siinä vaiheessa kun halutaan sanoa jotain, joka ei kuulu pöytäkirjaan eli on epävirallista.

Useimpien työelämään kun kuuluu jonkinmoinen rooli ja kulissi, jossa totuuksia ei lauota kuin kaljan ääressä saunaillassa:) Jos totta puhutaan, minulle känniuskoutuminen lakkasi, kun toin esiin seuraavana päivänä sen, että muistan kaikki käymäni humalakeskustelut:-) Ja jos oikein totta puhutaan, ei harmita yhtään että lakkasi!

Ja myös kollegat, kun halutaan antaa kuva, että ounli foor juu vaikka ei niin olisikaan. Uskoutumisen illuusion luominen saa toisenkin avautumaan ja jo kohta paiskitaan henkistä kättä toinen toisensa olalle.

Toiset osaa sen niin luonnostaan, ettei edes huomaa tulleensa hööpötetyksi. Minut ainakin ssa höönötettyä. Mutta minä olenkin hyväuskoinen hölmö, mikä sinänsä on ihme, koska olen äärimmäisen skeptinen.

Jos totta puhutaan, niin toi oli hiton hyvä kirjoitus.

"Ja jos oikein rehellisiä ollaan" -lausahduskin sylettää!

Tänään kokouksessa laskin puolentoista tunnin elikät, tosipuheet, rehellisyydeksi heittäytymiset ja totatotat ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin missasin laskiessani suurimman osan asiapuolesta.

Puolitoistatuntinen sisälsi ajantapposanastoa ja höpöpuhetta melko paljon. Kuinkahan paljon niitä päivän mittaan koko Suomessa puhutaan ja kuinka paljon niiden höpisemisestä maksetaan.

Vetää vakavaksi.