sen kauluksen tarkotuksena oli ihan oikeesti varjella sitä merimiespukua ku ei sitä paljon peseydytty ja pitkä tukka olis sitten paskannu sen hianon puvun, jostain sen joskus sain silmiin

Ai niillä oli pitkä tukka. No tietysti oli, kuka sitä nyt olisi siellä merellä leikannutkaan.

Tiedän muuten, miksi ne merimieshousut levenee polvista alaspäin: ne veti lahkeet ylös reisille, kun ne alkoi kuuraan sitä laivan kantta. Niinku sortseiksi. Tai mitä ne nyt nykyisin on: capreiksi.

niih, melkehin kaikhelle löytyypi selitys ;-)

Niin melkein. Esimerkiksi neljäntuulen lakki, se lappalaisten tiedäthän, täytettiin ennen niistä hiipoistaan heinällä, että oli lämpimämpi. Näin olen lukenut. Kuulostaa uskottavalta.

Mutta sitä en ymmärrä, miksi entisvanhaan sotapäälliköillä oli ne kaikkein kirkkaimmat vaatteet ja rehvakkaat hatut. Siis ymmärrän, että ne halusi erottua joukosta mutta eikös se nyt just ollu aika typerää, kun sillä tavalla ne oli helppo ampua ekoina.

se kaulus oli helpompi pestä ku koko hiano.
heinää päässä, jaa, ja popoissa, jalat lämpiminä ja pää, hää.
v. meri kertoo et riikinkukkoki on siks riikinkukko ku soli ruotsalainen, muka, ja valtakunnan kukot oli tiätty hienompia ku suomen kukot.
napoleon ainaski vaan oli kaukana jossain _kukkulalla_ hepan seljässä ja katseli _kaukoputkella_ miten _miestä_ kaatuu (..teeks), minkä siltä povitaskun kopeloimiseltaan ehti, et onko lomsa tallella, oli se, useimmiten, kai

No sillä tavalla on kyllä ymmärrettävvä, että piti olla koriat vermeet, että kaukaakin näki, että bossi on paikalla. Tosin Napoleoni ei olisi ollut liian iso eturivissäkään korskeine hattuineen.

Minäkin sitä testiä kokeilin, ja jo heti ensimmäiseen kysymykseen vastattuani se äijä sanoi, että todella huono idea. Lopetin siihen.

Onhan meitä yritetty kasvattaa. Joka kevät joku italialainen muotitoimittaja kirjoittaa jutun johonkin apuseuraseiskaan, kuinka suomalaiset eivät ota toisia huomioon. Tosin aika ohut on empatia toisia kohtaan, jos se vaatehtimiseen jää.

Myönnettäköön, että kun naishenkilö pukeutuu tyylikkäästi, hän on ilo silmälle. Minulla on yks kollegiaalinen ystävä, jonka olen tavannut töissä ja vapaallakin, ja aina viimeisen päälle tyylikkäänä ja laitettuna, eikä milloinkaan toisaalta "ylipukeutuneena". Tosin se vaatii häneltä vissiinkin tunnin rupeaman joka aamu, joten hän lieneekin huippuempaattinen.

Noin henkkoht, arvostan ihan ihmistä an sich. Ei haittaa, jos on harmaata hiuksissa, ryppyä silmäkulmassa tai vaikka makkara vyötäröllä - pääasia, että henkilö hyväksyy itsensä. Joko meikattuna tai meikkaamattomana, farkuissa tai paremmin pukeutuneena.

heh, ei se napo niin kauhean pieni ollukaan, ihme
http://www.napoleonseries.org/
ja sit ku lisää ton kotilon sen päähän vai mikä laiva se on mikä sillon päässä

Empaattisuudella tarkoitin noiden fabuloosien poikien kohdalla juuri sitä, mikä ei ole vaatteissa vaan eleissä, silmäyksissä, lämpimissä äänissä ja siinä miten he löysivät ihmisistä aina jotain hyvää. Erityisesti tyttöystävät, vaimot ja muut naiset olivat aina suloisia, sympaattisia, ihania ja kauniita heidän mielestään.

Minä pidän ihmisistä, jotka hoksaavat asioita, ottavat puheesta kiiinni kuin pallosta. Ihmisistä, joille ei tarvitse rautalankamallia joka asiasta taivuttaa, jotka osaavat pallotella, muuttaa suuntaa, ovat hauskoja ja nokkelia ja lämpöisiä. Ikään, sukupuoleen tai pukeutumiseen katsomatta.

Taidat muuten kuvailla minua tuossa, paitsi ei ole kyllä harmaata hiuksissa.

Minä pidän sinun blogistasi: "...kirjoittelen arjestani, joka omasta näkökulmastani katsoen muistuttaa värinsä puolesta ohimohiuksiani, ja joka on hyvä ja tasainen olosuhde."

Minä ainakin heräisin hiestä märkänä ja vapisten, jos olisin nähnyt unta Jartsasta.

No en nyt kehdannut suoraan sanoa mutta minä nimenomaan heräsin hiestä märkänä ja vapisten.

Onneksi en ole nähnyt Jartsa-unia saati katsellut sen konsertteja telkkarista. Menisi ne viimeisetkin yöunet :-)
Testistä rävähti 27/30. Apuuva!

Mitä kaikilla on Jartsaa vastaan? Sen minä nyt ymmärrän, ettei b. näe Jartsa-unia (oliskin aika uutinen se] mutta että sinäkään et. Oonko mä taas ainoa harrastukseni kanssa.

27/30!! You scored! Sinähän olet ihan inessä näissä jutuissa. Minulta meni kyllä juustot ja kinkut ensin sekaisin mutta toinen yrittämä toi jo 23/30.

Minä olen tyylitietoinen, mutta edelleen kipeä, sain 26 pojoa. Hiustenleikkúu kysymys vähän kirpaisi, minua kun ei kampaajalle saa ikinä, se olen joko minä itse tai Reiska kun minun hiukseni lyhentää. Testin mukaan mulla ei ole kavereita kuin apinatarhassa korkeasaaressa... ;-)

Olisit reilusti laskenut Reiskan kampaajakäynnit ihan sen tiheimmän mukaan, kyllä se varmaan ainakin niin usein rapsuttelee sua päästä.

Pään rapsuttelu on muuten yksi mukavimpia asioita maailmassa. Näin on.

Rapsuttelun lisäksi on suorastaan nautinto antaa jonkun toisen pestä pääsi. Se tuottaa niin hedonistista nautintoa, että pakkohan siitä on parturissa maksaa vaikka sitten olisi varttia aikaisemmin pessyt hiuksensa.

Totta, niin totta. Pään pesu ja hiuspohjan hieronta ovat taivaallisia. Sitä kun voisi parturissa ostaa pelkästään, niin ostaisin. Tai ehkä sitä voikin.

Tai jos pyytäisi jonkun hieromaan päätä. Varpaiden venyttelyhierominenkin on mukavaa, mutta se onkin jo taitolaji.

Minä sain testistä 27/30. Mutta auttaako teoreettinen tyylitietous? Tiedän kyllä miten kuorintavoidetta pitäisi käyttää mutta en koskaan osta purkkia, puhumattakaan siitä että oikeasti hieroisin sitä naamaani.

Auttaahan se nyt toki: teorian voi helposti soveltaa käytäntöön tarvittaessa mutta mistäs raapaiset tietouden, jos sitä ei ole ja tilanne olisi saamatteilla. Kyllä minäkin oikeasti tiesin, mitä pitäisi vastata mutta vastasin sen, miten toimisin. Eli minulla on mittaamatonta teoriatietoutta. Ja elän jopa uskossa, että täysien pisteiden edestä.

Elän, koska voin elää. Elämä on opettanut olemaan itselleni suopea.