Heräsin siihen, että aurinko paistoi suoraan silmiin, kun olin kääntänyt makkarin säleverhot väärään [säleverhoissa on aivan liian monta liikkuvaa osaa] kenoon, siis silleen alaviistoon ja se ulkoinen valo siis suuntautui suoraan näköön. Ilahduin liikuttavan paljon, kun huomasin, ettei se aurinko lainkaan ollutkaan, kun nyt voin jatkaa uskossa, että ikkunat on hyvin pesdyt.

Kesäpyörät vaihdetaan tänään Meabiilin tavaratilasta auton alle niettä sekin angustus on poissa sitten. Talvikamppeet, siis auton, pitää vielä salakuljettaa kellarin kanahäkkiin. Siellä ei kuulemma niitä saa pitää mutta en kai minä niistä sohvapöytääkään voi tehdä. Nyt näyttää siis huolestuttavasti siltä, että mikään ei ahista.

Niin että mitäs nyssitte? Pitäiskö harkita puutarhaa? Siitä riittäisi ikuisesti jotain huolestumisen aihetta, kun on sammalta, kirvaa, hallaa, hometta, toukkaa ja juolavehnää. Ja olisi siinä aika vahtaaminenkin täältä vitoskerroksesta, ettei varikset söisi mun vattuja ja humalikot varastaisi perunia. Voisin tietty mennä sinne variksenpelättimeksi itse. Huomasin meinaan just äsken, että kykyjä olisi.