« Apinan raivolla | Pääsivu| Miehen vaikutus »

Täyttä höyryä

Ajoin eilen elämäni ensimmäistä kertaa Meabiilin kanssa automaattipesun läpi ja kokemusta rikkaampana uudenkiiltävästä autosta elähtyneenä menin reippaasti tavarataivaan autotarvikeosastolle tuntien itseni hiukan tärkeäksi pasteeraillessani siellä automiesten kanssa. Ostin Carlake Ikkunanpesunestettä ja olisin ostanut muutakin mutta huomioni kiintyi viereisen osaston kameroihin. Ja herkullisen näköiseen radioon. Ja juttuihin. Kunnes huomasin lipsahtaneeni aiheesta.

Irrottauduin naisekkaasti houkuttelevista virikkeistä ja kotiin päästyäni kokeilin ainetta tuulilasin sisäpuoleen. Nesteen hämmentävä kirkastuskyky mykisti minut. Miksi miehille tehdään tällaista? Miksei tätä myydä vapaavalinnoissa kotien ikkunanpesuvastaaville? No, koska minulla ainetta oli, ryhdyin innovoimaan ja innoissani suihkin ainetta kotitalouden pintoihin. Kertasuihkauksella ja parilla pyyhkäisyllä kirkasta eikä inhoja pyyhkimisen jälkiä. Olin aivan haltioissani. Kirkastin ensin peilit, sitten kävin saunan hankalan, etten sanoisi mahdotottoman, lasioven kimppuun ja pesin vielä huoneiston ikkunatkin [paitsi olkkarin, kun sen edessä vartioi metrinen moneen suuntaan viipottava kaktus, jota en uskalla siirtää], hanat, silmälasit, telkkarin ja tietsikan ruudut ja koska en uskaltanut tässä vaiheessa jo pimeyden laskeuduttua mennä ikkunoita ulkopuolelta pesemään eikä sisäpuolella ollut enää mitään pyyhittävää, ryhdyin hortonoimaan ja heittelin liian pitkiksi venähtäneitä kaktuksia roskiin ja löysin itseni jo katselemasta kukkapurkkeja sillä silmällä.

Suunnittelin vielä eilen, että tänään pesen ikkunat ulkopuolelta, järjestelen vaatekaapit ja keittiön kaapiston hyllyjen kimppuun meinasin myös ryhtyä jo vuosia säilöttyjä mannaryynejä ja ohrasuurimoita poisheittelemään. Ja kukille ajattelin ostaa säkillisen multaa ja sen suunnittelin vaihtavani purkkeihin.

Lukaisin äsken ihmeainepullon tekstin: "Vältettävä höyryn hengittämistä". Ihmettelinkin jo, mistä intoutumiseni kumpusi.

Jälkipuheet

Hehehe, vai otti se neiti terästystä siivoukseen. Onhan se tapa tuokin saada asioita hoidettua. Meillä täällä töissä on muuten jotain ihmevaahtoa, jolla myös saa kaikki pinnat puhtaaksi. Olen jo useamman viikon suunnitellut purkin pihistämistä. Kotonakin olisi paljon puhdistettavaa. Hyi, moraalin heikkoutta...

Minä tiedän sen ihmevaahdon, olen sitä kadehtien katsellut täälläkin töissä. Mitä varten näitä kunnon aineita pihdataan tavalliselta ostavalta kansanosalta? Peljätäänkö ehkä, että päästäisiin liian helpolla?

Ammattilaisille ja suurkeittiöille myydään muutenkin kaikkea kivaa, mitä meille pulliaisille ei. Niinkuin nyt vaikka sitä viinereiden päälle laitettavaa vaniljamössöä. Kysyn vaan, miksei sitä voi myydä peruspirkolle.

Oi voi viinerimössöä, nam. Voisikohan pyytää turistilta sellaista normaali-ihmisen älyllä tehtävää mössöohjetta? Vai menisinkö heti aamusta alakerran kahvioon kinuamaan vaniljaviineriä. Voi Mea minkä teit...

Teollisuudessa pitää ilmeisesti olla tehokas, ja saa olla vaarallisiakin siivoushelpotusaineita, kunhan vain opetetaan käyttämään niitä. Ilmeisesti siksi ne ovat suuren yleisön saamattomilla. Tai sitten me suuri yleisö käytämme niitä vähintään kyseenalaisesti, vrt Mea, höyryhengitys, siivousvimma.

Nuorna miehenä, opiskelija-asunnossa, ikkunat tapasivat olla tähän aikaa vuodessa likaisia. Usein ei tarvinnut montakaan neitoa rahdata käymään iltakaffilla, kun joku jo ilmestyi aurinkoisena ja lämpimänä sunnuntaiaamuna sankojen, pesuaineiden ja pesulastojen kanssa ikkunanpesuun.

Kyllä minä ihan mielelläni pidin takaapäin tiukasti ja varmasti kiinni, ettei tyttö lipsahtaisi ikkunasta. Ja puhdasta tuli. Kuin nuoltuna. Eikä ollut ihmevaahtoa.

Nyt niin rupesi tekemään mieli täälläkin sitä mössöä. Olin muuten kerran yhdessä kokouksessa, jossa poikkeuksellisesti oli niitä mössöviinereitä ja vieressäni istui joku ihme viinerimössön kiertäjä: söi nirsosti reunoja ja ajattelin jo, että siinä on voisilmämullanherkuttelija, joka jättää herkut viimeiseksi mutta mitä vielä, jätti mössökeskustan lautaselle kevyesti irvistäen. Minulta meni koko loppukokous ohi korvien, kun mietin, miten tyylikkäästi pyytäisin sen mössön itselleni. Vieläkin harmittaa, että se jäi sinne.

Totta, mehän käyttäisimme väärin näitä tehoaineita. Minäkin söisin pelkät mössöt.

Aijai Zedis, vai noin sitä vaan naisparkoja viedään kuin litran mittoja. Tosin minäkin pesisin mielelläni eräitä ikkunoita, jos siellä vaan pideltäisiin minua tiukasti takaapäin kiinni.

Voi meitä hellämieliä. Me olemme niin helppoja.

Kannattaa kokeilla myös ikkunoiden pesemistä tuulilasinpesunesteellä, lantrattuna vedellä tosin ja käsineet kädessä. Ja ehkä se sitruunantuoksuinen versio kannattaa jättää huoltamolle :-)

Ja mitäs tämä neste sitten on, huoltikkanesteitä vai tavarataloista? Tällä täytyy oikein pestä, siis pestäpestä? Carlake on niin ketterää, kun sitä voi vaan suihkia.

Tänään väsyttää muuten ankarasti eilinen touhuaminen. Taitaa nyt jäädä kukat mullitta.

Taannoinhan valittelit, Mea, kevään ahdistavan (et taatusti ole ainoakaan), vaan nytpä keksit jo oivan keinon kevätahistukseen: sehän on toi kevätSIIVOUS. Höyryillä tai ilman, se kummasti piristää.
Kiitos taas, kun ilahdutit verbaaliakrobatiallasi satun-naista lukijaleidiä muiden muassa.

Aivan, mutta hetken hurmoksellinen hekuma teki sen, minkä se aina tekee: kankendaalin ja tänään onkin ilta mennyt käsiä kyynärpäitä myöten ristien, että onneksi hetkellisesti satoi, joka sade esti ikkunoiden ulkopesun. Samoin se pelasti viemästä pyörää keväthuoltoon. Sade varsinaisesti ei estänyt mullittamasta kukkia mutta multaa kun ei ollut, jäi sekin.

Mutta huomenna ehkä jo taas ensin suihkin jokusen ikkunan. Ja sitten vaikka se pyörä. Ja kukat.

Tänään tuntui jo hetkellisesti ahistus hellittävän.

Loistava uutinen! Suosittelen ehdottomasti Resurssille myös kokeilla Carlakea koti-ikkunoiden pesussa. Huuruista ei taida olla enää suuremmin huolta...

Tuosta tuli mieleen.. Meille jaettiin muutama päivä sitten sellainen brosyyrikasa, jossa oli mm. hurjasti erilaisia siivousaineita ja -välineitä, joita ei saa tavallisista kaupoista.

Niitä selaillessa siivosin jo mielessäni vähän samaan malliin kuin sinä _oikeasti_ =D Daniel pyöritteli silmiään, kun totesin etten edes tiennyt tarvitsevani niitä kaikkia tuotteita ennenkuin sain brosyyreista selville, että sellaisia on olemassa...

Vaanilassa siis ikkunanpesuvastaavan virkaa toimittaa Resurssi. Hymph... kyllä kelpaa. Carlake on siitäkin hyvä, että jos jollakulla ei ole yhtä joustavaa resurssia, niin autotarviketta voisi käyttää ikäänkuin houkuttimena ja vähän niinkuin silleen, että kun se on aika vaarallistakin ja varmaan vähän vaikeatakin, niin että naisen ei varmaan paranis aineeseen kajota, kun se on niinku vähän miesten aine. Että ottasitko resurssi tämän kontolles. Joku voisi vaikka mennäkin halpaan.

Onneksi minä en ole saanut Stellon brosyyrikasaa, sillä minähän tuntisin heti tarvetta hankkia jos jotakin. On taipumusta moiseen.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa