Leksalla on asiaa
Huomenta vaan, Leksa tässä Mealandian säätäjäosastolta. Tässä onkin saanut muutaman päivän pitää helppoa, kun naisväki tempaisi vallan kahvasta eikä hevillä siitä päästänyt. [No niin mussukat, menkääpäs koloihinne, Leksa puhuu nyt.] Nimittäin kun tuohon Mean työläppäriin vaihdettiin verhot: kakstonninen äkspeeksi ja muutakin pientä laittoa siinä oli, niin minähän sitten heti sitä kokeilemaan. Kone auki, tunnistuskortti sisään ja menoksi. Mustalle pohjalle avautuu heti kaksi vaihtoehtoa: Muu yhteys ja FIRMA-yhteys ja siitä sitten paukutan lihasmuistista nuoli alas ja entteri. Ja tämä ei mene mihinkään verkkoon vaan ihan siihen koneeseen. Uusi yritys, otan sen muun yhteyden sitten vaikka se epäloogista onkin ja entteri. Ei mihinkään verkkoon. Nokele, jospa kortti on väärinpäin. Kortti ympäri ja molemmat mahdollisuudet. Ei mihinkään. Korttireiässä on toinenkin mahdollisuus, tungenpa kortin sinne, ja taas molemmat vaihtoehdot. Ei mitään. Käännän kortin uudessa reiässä ja molemmat vaihtoehdot. Justjust! Ei siis mihinkään. Olen jo pakkaamassa konetta takaisin laukkuun ja puhisen itsekseni sen saakeleen ulkoistetun etäsäätöporukan, kun huomaan, että verkkopiuha ei ole koneessa kiinni. Naps, nuoli alas ja entteri.
Paitsi, että ei kaaseli. Ei vieläkään. Leksalla ei ole tapana luovuttaa, joten keskitytäänpä hetki: aloitusvaihtoehtojen paikat onkin salakavalasti vaihdettu päikseen, ei sinne mennäkään enää nuoli alas ja entteri, vaan pelkkä entteri. Se on se Muu yhteys, joka oli ennen alimmaisena. Edelleen olen tosin sitä mieltä, että loogisinta olisi ottaa firmaan yhteys FIRMA-yhteyden kautta, mutta jos se kerta on se toinen, tai siis ensimmäinen, mikä toisaalta on loogista, olla siis ensimmäinen vaihtoehto, niin mikä minä olen siihen mitään sanomaan.
Lihasmuisti on muuten kummallinen, jotain kun sinne tallennat, niin siellä pysyy. Esimerkiksi vessan valo: minulla se on sisäpuolella oikean käden pienen sivuliikkeen kohdalla. Ja siitä sitä haen jokaisessa vessassa. Joka kerta. On muuten hämmentävää hamuilla pimeässä vessassa seiniä, ensin oikealta, sitten vasemmalta, alhaalta, ylhäältä ja vasta vähän päästä ymmärtää aukaista oven ja katsoa oikein valossa, että niinkö missä. Mitähän varten se katkaisija laitetaan joskus ulkopuolelle. Ja vasemmalle. Ja ylös. Valokatkaisijat ja töpselin paikat ilmeisesti arvotaan tai sitten niitä saa suunnitella firman lähetti tai ne vaan roiskaistaan jälkeenpäin. Mitä järkeä on laittaa töpselit esimerkiksi jonnekin puolentoistametrin korkeuteen. Tai katkaisijat huoneen kauimmaiseen nurkkaan, jolloin joutuu kävelemään pimeän huoneen halki. No, onneksi aamut ja illat on jo valoisia. Surraan tätä sitten taas syksyllä lisää.
Jälkipuheet
" Mitä järkeä on laittaa töpselit esimerkiksi jonnekin puolentoistametrin korkeuteen"
Tarkoitat ehkä nyt pistorasioita etkä pistotulppia ("töpseli")? Ettei koira tai taapero ylety, höhlä...
Mixei niitä reikiä sitten laiteta systemaattisesti puolentoista metrin korkeuteen. Ei tuollaisesta satunnaisesta toiminnasta ole yhtään mitään hyötyä. Sanonpa vaan, ihan höhlää.
No pistorasioihinhan ne töpselit laitetaan? Eikö? No okei, lapsahdushan se oli mutta liekö tuo niin tarkkaa, kun ei se tunnu tarkkaa olevan suunnittelijoillakaan. Maailmansivu on pistorasiat olleet lattian rajassa, koska sieltä ne on mukava löytää imurin töpseliin. Puhumattakaan, miten typerältä näyttää seinältä riippuvat telkkarin, tietsikan ja jalkalampun johdot. Ja keksitty on suojatulpat lapsia suojelemaan.
Tää on taas niin tätä ylisuojelua, kas kun ei kielletä koko sähköä, kun se on niin vaarallista.
Itse asiassa pitäisi kieltää myös autoilu, lentokoneilu, työssäkäynti ja kotonakin on ihmisiä kuollut. Kielletään saman tien kaikki.
Ei niitä Laura voi nääs laittaa systemaattisesti, kun se olisi ihan liian... no systemaattista. Siinä olisi joku järki. Mutta se ei sovi. Pitäähän ihmistä pitää jännityksessä, että missä se milloinkin missäkin huushollissa on ja suunnittelija saa nauraa partaansa, että kuinkahan tuokin viritelmä yritetään jalkauttaa.
Mealla on herttainen tapa kätkeä mukakirjoitus- ja muka-ajatusvirheitä tekstiinsä herättääkseen keskustelua. Tai ainakin varjoissa vaanivan allekirjoittaneen. Vai olisiko kyseessä kuitenkin henkilö (siis mea, en minä), jolla on niin paljon asiaa, että kaikessa kiireessä osa sanoista vääntäytyy epätavanomaiseen muotoonsa ja sieltä täältä jää pari selittävää sanaa tai lausetta sanomatta kaikessa kiireessä. Rivien välistä ne ovat kuitenkin luettavissa.
Miksiköhän tämä jälkimmäinen skenaario kuulostaa yhtäkkiä kovin tutulta... olisikohan se niin, että se kovasti muistuttaa aikoinaan tuntemastani pienestä viisivuotiaasta kirjailijanalusta (no, minähän se olin). Mean kunniaksi on kuitenkin mainittava, että itse sisältö on kuitenkin paremmin hallussa, ainakin toisinaan. ;)
Mahdoinkohan pistää taas pääni ampiaispesään?
Jaahas, Salmi on takaisin varjoista vapaan maailman, ehdinkin jo kiavata. Eikun kaivata. Minä muka jotain mukakirjoitan tai mukatarkoitan. Ei pidä paikkaansa! Totta ja tarkoitusta täynnä joka kirjain ja erityisesti rivien välit. Sinne on kuule Salmi zipattu pienen ihmisen koko elämä ja haaveet ja historia. Ja mukasitten kerrottu niinkuin se muka olisi tarua, kun tottahan tämä on. Muka!?
Minulla, eikun siis Mealla, on niin tavaton määrä sanottavaa ja mukafiksuna likkana sitten yritän sen tiivistää sieväksi näytön kokoiseksi neliöksi, ettei rakkaiden lukijoiden tarvitsisi vieritellä tekstiä. Siinä sitten saattaa kadota jostain ajatuksen jatkeesta juoni mutta liekö tuokaan niin tähdellistä. Ei niistä alunperinkään selvää saanut.
Kirotusvireet on suurella tuskalla ja vaivalla yökaudet unta kaikoten hiottu näyttämään vireiltä vaikka ne on ihan vartavasten tänne rupistettu. ;)
Älä nyt sä tule tänne mitään selittääs. Mä olen nimittäin ritarimetsällä. Odotan paraikaa, että ritarit rohkeat urheat laukkaavat valkeilla ratsuillaan puolustamaan mean kunniaa. Toi oli nääs paraskin ritariansa, sinne minkään neitokaisten kuulu kapsahtaa.
Eikä se käy laatuunsa, että neitokainen itse puolustautuisi, joten hus, norsunluutorniisi hiuksia kasvattamaan.
Mää ne ritarit myrkytän!
Hjumangegales, nyt vasta huomasin, että Salmi tuolla aiemmin sanoo, että muka *toisinaan* on sisältö hallussa.
Hjmmph...
Jaa ritariansa. Onko se saman valmistajan kuin hunaja-ansa. Siitä nimittäin tiedän kaiken. Kukaan ritari muuten uskalla nyt tulla pelastamaan mitään, kun myrkyn lykkäsit. Sedis voisi uskaltaa mutta ei taida ehtiä. Ja mahtaako uskaltaakaan, kun pääsi kynsistäni lauantaina.
Pakenen palkkasoturin kainaloon viuhuvia ritarimiekkataisteluita. Ja niitä valkoisia hevoisia ei sitten peljästytetä sapelien kalkkeella, pidetäänkö tämä sovittuna.
Anteeksi, taisin hieman liioitella.
Eihän se ikinä hallussa ole (mitäs läksit tornistasi ;). Sitä paitsi, kannattaa juostakin sieltä kainalosta äkäseen karkuun, sillä sinnehän se sanan säilä ensimmäisenä viuhahtaa. Tosin yhdenkään ritarimiekkataistelun viuhahtamista ole vielä todistanut. Mistä ritarin edes tunnistaa ritariksi, jos se on ilkosillaan? Päästääkö kaatuva ritari äänen, jos kukaan ei ole ottamassa sitä kiinni?
Jaajaa, sitäkö se meteli oli? Luulin metsää kaatuvan tavarapikapendolinojunien törmättyä rautavuoreen galaksien vihdoin räjähtäessä.
Mutta se olikin kaatuva Salmi.
Kyllä, kyllä kaatuva ritari päästää äänen kaatuessaan. Se kuulostaa vähän siltä kuin universumit paukkuisi ja mesikämmenet leikkiä löisi. Helvakkeenmoinen pauke.
Katkaisijat on sitä varten kauimmaisessa nurkassa et miehet vois olla miehekkäitä ja suojella naista möröiltä kun nainen kävelee pimeän huoneen poikki.
Nyt Mika sulla on ajoitus pielessä, jos nainen kerta joutuu, *kun* joutuu kävelemään pimeän huoneen poikki. Naisparkasi kompastuu mörköihin, lyö pienen sievän päänsä töps...eikun pistorasiaan ja on jo nurin ennen kuin ehdit sanoa villiomenapussi. Ja sinä vasta olet menossa katkaisinta kohden.
Ei hyvä. Mitä jos siirtäisit sen ovenpieleen. Samassa rempassa, kun madallat niitä vessan peilikaappeja.
Eipä kompastu nainen kun sohin edellä miehekkäästi mörkäjä kauemmaksi, tosin voisi se silti olla helpompaa laittaa se katkaisija ovenpieleen.
Ja mun tekemän rempan jälkeen kalusteet ei ole ainakaan normia matalammalla:)
Että Mikalassa ei sitten pieniä naisia tykästellä? Sääli. Toisaalta pienet on niin somia kurkotellessaan peilikaapin ulottuville, eikö? Tai voihan niille ostaa sellaisen pienen korokejakkaran. Tai nostaa niitä.
Tai voihan olla, että Mikalassa tykätään vain pitkistä naisista.
Kyllä pienetkin naiset mukavia on, ne kalusteet vaan menee itelle sopivalle korkeudelle jollei huomaa erikseen asiaa ajatella, tosin olen oppimassa tuotakin asiaa, ehkä joskus.
Mutta tulipa nyt mieleen oiva ratkaisu, korkeampi peilikaappi. Lyhkäisempi peilaa edessä ja pidempi takana.
Hyvä idea. Sanokin sitten sille taskumussukalle terveisiä, että ilman Meaa et paljon peilailisi.