Takaisin normaaliaikaan
Jaahas, täällä ollaan, takaisin kustannuspaikalla. Puikoissa taas. Normaaliaikaan. Tai mikään normaali ole: kuka se neropatti olikaan, joka vei meiltä aamuvirkuilta yhden valoisan tunnin? Eilen ihmettelin, että kylläpäs nukuin pitkään, että enpä olekaan koskaan pössytellyt kymmeneen asti ja tunsin itseni niin virkeäksi ja hyvin nukkuneeksi. Kunnes tajusin, että mitään ollut nukkunut pitempään, kyläpaikan kellot oli siirretty tähän voimassaolevaan aikaan. Sitäpaitsi taisin mennä nukkumaan vasta kahden jälkeen. Muistaakseni. Eikä se tainnut olla edes eilen. Kai se nyt sentään oli sitä edellistä aikaa. Se herääminen, mikä päivä se nyt sitten olikaan. Enkä sitten muuten enää ollut läheskään niin pirteä. Paitsi eilen illalla, kun aurinkokin paistoi yömyöhään ja uni ei tullut. Mutta aamu tuli. Jos sitä pimeyttä nyt aamuksi voi sanoa. Että normaalissa ollaan taas; nukuttu ei olla kuin nimeksi. Kai nyt sentään on maanantai? Ai ei vai?
Minun kaikki kelloni ovat vielä siinä normaaliajassa. Vai kumpi näistä nyt on normaali. Ja mikä nyt yleensä on normaalia. Tästä voisi lähdettää ajatuksen lentoon, mutta kun eikunei nyt lennä. Jos työnantajat tietäisivät, miten loma tyhmistää poloa puurtajaa, ei se kuunaan kullan päivänä päästäisi meitä kurjia karkaamaan laitumille.
Lintubongareillekin on näemmä kevät koittanut. Ja monta kaunista ja näppärästi laulavaa on havaittu. Jotkut ovat nähneet tämän villin menolinnun laulussa jotain kiitettävän kaunista.
Kiitos tästä. Olen kovasti oikeasti otettu.
Vaikka lauluni olikin koulussa kuutosen kastia. Mutta elämä opettaa. Jossei laulamaan, niin muuten sitten.
Jälkipuheet
Ns. talviaika = normaaliaika. Kesäaika = epänormaali pihien ihmisten keksintö.
Tervetuloa takaisin, me kaipasimme teitä.
Kesäaika on erittäin epänormaali keksintö, mitä hauskaa on siirtää aamusta valoisa tunti iltaan, jolloin ollaan joko sisällä kotona tai sisällä pubissa tai muuten vaan huppu silmillä. Mitä? No ei mitään. Aamusta sensijaan on totuttu madot löytämään ja valoisalla se sujuisi paremmin.
Kaipasitteko? Oikeastiko? Minua ja koko perhettäni? En muuten olekaan nähnyt perheen puuhapete-Leksaa koko loman aikana. Vili-Kerttu ja Lorvi-Leila sensijaan viettivät kanssani antoisan loman. Kyllä me tästä vielä ryhdistäydytään.
Luetaan aluksi vaikka noi nelisensataa sähöpostia. Laitan Leksan hommiin. Jos löydän sen.
Tervetuloa takaisin minunkin puolestani! Ja onnea Kuukkeli-ehdokkuudesta, kyllä se on ihan ansaittua. Pidän peukkuja!
Kiitokseni Euroopan etelälaidalle, sinne voisikin suunnistaa tämä lomalintunen seuraavalla lomalennolla. Tai voisi ja voisi, haluaisi ainakin.
m/ [=oikean käden peukku kämmen omistajaan päin katsoen]
Willkommen/bienvenue/welcome to "cabaret", Mea!
Ihmeellisintä maailman näkemisessä oli oivaltaa, taas kerran, että se, missä parhaiten viihtyy, ei välttämättä olekaan se, mistä matkakirjat ja oppaat kertovat. Vaan se on se pieni ja sievä paikka siellä oikeiden asioiden oivaltamisen ja asioiden suhteellisuuksien tajuamisessa. Ja sitähän voi tapahtua vaikka missä.
Ja tapahtuukin.
Ja kiitos. Kaikilla osaamillani kielillä.
Unohdin onnitella ehdokkuudesta. Sinä jos kuka olet sen ansainnut! Grattis :-)
Kiitoskiitos. Suuri kunnia, ei niinkään siksi, että jotain odottaisin. Vaan siksi, että aika moni lukijani on minua äänestänyt. Siitä olen iloinen ja siinä on minulle palkintoa yllin.
Ihan niinkuin ne parhaat matkat: ei niitä tehdä maailmalle, ne tehdään itseen. Sieltä niitä on palkintoja totuttu kauhomaan.