Hiljaisuus puhuu karua kieltään, eikö?

On nimittäin tullut kuunneltua sitä viimeaikoina itsekin riittämiin.

Salmi on nyt jättänyt lukematta rivien välit vaikka niistä niin selvästi sovittiin.

Loma on tylsistyttänyt sanamiekkani ja sivaltelen sillä vain harjoitusviiltoja. Ei tylsällä terällä parane lähteä kisoihin, siinä häviää. Sitten nolottaa.

Hiljaisuus on nimittäinkin se, joka puhuu kauneinta kieltä. Joskus tietenkin myös karua. Mutta karu on kaunista. Tähän sanoisin vaikka, että niinkuin kalliot, sammaleiset hautakivet, vanhat puut ja männyn runko auringossa. Mutta en sano, kun kuitenkin haet sieltä jotain merkityksiä, joita ei nyt kyllä siellä ole. Ne vaan ovat karun kauniita.

No niin. Täytyy kyllä tunnustaa, että Salmi ei edes kunnolla lukenut, kunhan silmäili läpi ja roiskaisi aimo annoksen pahaa mieltä kommenttilootaan sen kummemmin ajattelematta.

Jaettu paha on kuitenkin kaksinkertainen paha, eiks nii? ;)

No. Pääasia on, että itse kukin on avannut saniaisen arkkunsa ja päästänyt sanaset virtaamaan kuin vuoristopuron kevätauringossa.

Karuttaa jo nyt ilkeän sävyinen kommenttini, saanko ikinä anteeksi?

Lisää tästä vaikka hymiö vielä edellisen kommenttini perään: ";)"

Sinun rinnoillasi Linda jää lehdellä soittelemaan.

Salmi saa nyt kärvistellä hetken siellä saniaisen alla sammaleella, että oppii, mitä se on, kun karua on.

Sedis, tiesin, että sinuun voi luottaa [iso tuoppihan se oli ja salmari].

Niin. Kaunista on kuunnella sivusta hiljaa kun muut puhuvat. Muita puhujia silmiin katsoen pää kallellaan kuin mäyräkoira, -antaa näin itsestään viisaan vaikutelman. Ei liene keneltään pois ettei aina ja joka paikassa sano omaa mielipidettään kaikista puheena olevista asioista. Jos varta vasten ja väkisellä sitä tingataan silloin kuin ei asia kiinnosta pätkääkään, katsoo vaan viehkosti alta kulmain ja kysyy vastaavasti: "mitä mieltä itse olet asiasta?".

Minulla on hiukan riipinen tunne kuin Murphy tuntisi minut, olisi nähnyt mäyräkoirailmeeni ja lukenut minua kuin Ixuksen kuvaa. Softattuna.

Hymph, rahvaita juomaksia sivistyneellä S- herralla.

Miesvaltaisen raadin maasuttaminen p/l _ovella on sangen oivaa taktiikkaa, mitä Sedis siitä tuumii, kun kukkuloita pääsee muutkin kartoittamaan.

Nimimerkki: Katkeran kitkerää kalkkia.

Jaa pitääkö minun raatikin maasuttaa. Ja siis niinku millä? Pulloveellä? Piilo-ovella? Sedistähän maasutetaan ihan solidiittisistä syistä. Ja mitä se Sedis muuta tuumii kuin laulaa haikiasti.

Se raatilaisten maasutus lie vaatisi Kallio-kierroksen ja kalliiksikin tulisi ja juovuspäissään sitten tietenkin unohtaisivat, kuka se mäyräkoirailmeinen nahkaliivinen nainen olikaan. Ja hukkaan menisi sekin reissu.

Nimim. VKK (Valloitettujen Kukkuloiden Kuningatar)

Koiranpentuilmeellä, naisellisilla avuilla ja mystiikalla. Ai vaiskaan. Vaan niinikuin voit vaan olla. :)

Nimim. VYT (Vieläkin ylitsepääsemätöntä tuskaa tai väärinymmärtänyt toope)

Millä sen raadin maasuttaa etätyönä? Ilme kun ei selästä näy, naiselliset avut ovat olleet esillä jo vuoden, auttaneeko enää vanha tieto, vieläkö nappaa sama lantio ja mystiikka ... hm. Sehän se on minun leipälajini, sitä varten on huntutanssikurssit käyty ja sananmiekkateroitusta harrastettu. Sillähän sitä on sitten yritettävä pärjätä. Vaan auttaneeko?

Nimin. ISRY (Isosta Sydämestä Riittää Ymmärrystä)

Paa ilmeisestikkin zadissakin luuhaava kaihosti laulava virtuoosimainen kielikuvasankariagentti asialle, niin se etä hoituu.

Raati edustaa omaa mieltään muut toista.
Lopussa kiitos seisoo jos on seisoakseen, sitä pitää vaan jaksaa jännitellä tuloksiin asti.

Nimim. TPPPVU (Tämä poika pakenee pohjoiseen vuorelle unhoittaakseen).

Arvoisa raati edustaa arvoisaa raatia. Pitäisikö meidän jokaisen valita omat voittajat ja pitää omista oikeista mielipiteistämme kiinni? Juu, taidan niin tehdä. Kunhan palvelin saa taas kiinni intternetistä.

Siellähän niitä zadissa on montakin, kenen niistä luulisit IVe haluavan maalaistytön etäkesytettäväksi.

Olkoon siis. Minullehan riittää kiitokseksi se, että minua on joukkoon äänestetty. Parhuus on ihan eri asia kuin tykkääminen. Ja sen palkinnonhan jo olen saanut. Omista oikeista mielipiteistä kiinnipitäminen on rauhoittava laji. Eikä petä koskaan. Tai no, kyllä se joskus saattaa livetä.

Saana on muuten hieno paikka.

Nimim. KVEMOR (Kuka Väitti Että Maailma On Reilu)