Uneton Meanderiassa
Meandermaanilassa olisi yhdelle unitutkijalle, jossei nyt ison G:n kokoisesti, niin ainakin pienehkön ja mielenkiinnohtatavahkon seminaaritutkimuksen verran aineistoa pohdittavaksi. Olisi lähtökohtaisesti [löysinpäs tällekin rakastettavalle termille paikan] tarjota moneen lähestymistapaan aineistoa, josta valita: olisi esimerkiksi iltapäivä- ja iltaunia sikeästi television äären isoäänisessä metelissä vetelevä nainen, joka toosan hiljennettyään ei saa nukuttua millään. Voisi myös tutkaista, miksi se säpsähtää hereille, jos harakka lentää yötaivaalla kilometrin päässä ja leyhäyttää siipiään olettaen, että harakka osuu lentämään juuri sen parin tunnin aikana, jolloin nainen nukkuu. Muutaman kappaleen tutkimukseen voisi lykätä siitä, että nainen viikonloppuisin herää virkeänä puoli viisi aamulla mutta arkisin hän niin millään ei pääsisi ylös aamukukon kiekaistua kuudesti. Molempia tapauksia edeltää yö, jolloin ei siis nukuta lainkaan, silti heräämisestä on kehittynyt ongelma. Omituista.
Tutkimukseen voisi myös lisätä sosiaalispsykologista näkökulmaa valottamalla syitä siihen, miksi nainen nukahtaa kevyesti luentosalin kovaan penkkiin istualleen pää visusti pystyssä mutta esimerkiksi lentokoneessa paremmassa penkkiasennosssa onnistuu repsauttamaan päänsä rumasti takavasemmalle niin, että vienohko kuorsaus herättää nukkujan itsensäkin ja saa sitten hävetä koko loppumatkan. Jotain liikennepoliittista lähestymistapaa voisi viritellä siitä, miksi nainen nukahtaa pikkuauton pelkääjän paikalla kevyesti silloin, kun tarkoitus olisi pitää kuski hereillä mutta ei nukahda bussin pehmeässä penkissä makuuasennossa, vaikka olisi hyvä nukkua, että jaksaisi sitten lentokoneessa valvoa, ettei tarvitsisi hävetä kuorsaustaan.
Naisnäkökulmaa voisi tutkielmaan saada pohtimalla tyynyn merkitystä nukkumistapahtumassa. Jos joku on sattunut yöpymään naisen luona ja jättämään vienon sulotuoksunsa tyynyyn, niin kyseistä tyynyä tietenkin nainen käyttää hyväkseen pitämällä sitä unihalilohduttajana nukahtaakseen haaveisiin vain herätäkseen hymyillen onnesta ajattelemaan, että on se vaan ihmisen elämä mallillaan, kun on toveri, jonka selkää vasten nojata ja tuntea olonsa välitetyksi. Tajutakseen samoin tein, että selän virkaa toimittaakin iso kiinteäksi täytetty tyyny, jonka vakosamettinen pinta lepää tukevasti keskellä sänkyä suoden parisuhteettomuuslohtuselkää lohtunuuskutyynyn tarjotessa pehmeän posken.
Kiitos kysymästä, Mea ja Veerusga viettivät naistenpäivää viemällä Meabiilin perästä tyhjät tölkit ja pullot pullotölkkimaattiin ja antamalla siitä kertyneet tyhjät muovipussit niitä pyytämään tulleelle laitapuolen Mummelille. Oltiin kaikki kolme kovin tyytyväisiä elämäämme Naistenpäivänä.
Jälkipuheet
Gmailissa tarjous karaoken suhteen!
Eikös tässä ole ne kaikki? Nimestä jo arvaa, mikä on Meanderthallandissa!
Emma | ke
Jee Jee | to Suomirock-karaoke
Kaijakka | joka päivä | 19-2.30
Kangaroos Pub | pe-la | 21-01
Killinki | ti-la | 18
Klubi 54 | karaokeravintola
Kultainen Apina | ti-la
Pool Booli | ti-la
Pub Pikajuna | 4 X viikossa
Rustholli | pe
Räpärällää | Su live karaoke
Vanha Monttu | ti-ke 20-01.30
No nythan ne unet sitten viimeistään on tiessään. Ja nyt kaikki ihmettelemään, että mitä se Mea ja Sedis mahtaa puuhailla. Ja jos joku nyt näkee Sediksen kenen tahansa hemaisevan blondion kanssa, niin se olen sitten minä. Etenkin, jos se on kaunis ja kuuli ja pitkä ja laulaa hyvin.
Ei muuten ole yksikään noista, meidän paikka on ihan luokaton, lähes andögarunnd. Tosin yksi noista on Meanderthallialandiassa. Ja hyvä paikka onkin.
Minkä nimisen muuten arvelit sen olevan? Räpärällää?
Täältä ne löytyy valokuvatkin:
http://www.mtv3.fi/idols/taustakuvat.shtml
Apropos! En minä KENEN TAHANSA hemaisevan blondin kanssa sentään liiku! Aina on jotain erikoista, punaiset tanssikengät tms.
No etpä tietenkään, mutta mansesteerialandiassa on vain hemaisevia blondioita. Tosin punaisia kenkiä ei ole monella.
Olenko jossain pössiksessä vaittänyt, että minulla on? Ilmeisesti. Mitäs nyt sitten, kun ei ole.
Elokuva-alalla katsotaan myös mustavalkoisia elokuvia. Semmoiset voi hyvin kuvitella!
No sitten ei hätää. Mustia kenkiä löytyy.
Ei se muuten ole Räpärällää. Eikä JeeJee. Kaijakkaan älä mene, siitä voi tulla kotona sanomista.
Kyllä sun on ruvettava oppaaksi yhden karaokeillan ajaksi. Ei sitä muuten entinen maalaispoika suurkaupungissa pärjää.
No nyt ne siellä menee, enkä minä pääse mukaan. Syökää makkaraa.
Kysymys on vain viisivuotissuunnitelman johdonmukaisesta täyttämisestä isänmaan ja sen parhaiden puolesta. Velvollisuudentuntomme pakottaa nytkin kiirehtimään junaan melkeinpä juoksujalkaa.
"Tammerkoski here I come!" kuten Juan Koski aikoinaan lauleskeli ennen uimareissuaan.
Olen muuten Juan Kosken kanssa seisonut samalla bussipysäkillä useasti. Silloin, kun Juan vielä pystyi seisomaan. Ja viime viikolla näin Simo "Lähdetään Rosa Tampereelllle" Frangenin ja melkein morjestin, kun luulin sitä tutuksi.
Sedis, Ken tietää, Barbi ei ehkä.
MaryBee, ällös sureksi, ei täällä mitään kuitenkaan tapahdu. Tai ei ainakaan kerrota, vaikka tapahtuisikin.
Täällähän on taas sutinaa kuin paremmassakin treffipalvelussa kun vähänkin silmä välttää. Muistakaa kuitenkin karaoketreffeillänne ne eiliset deittailuohjeet ja vähintäänkin istukaa silmälasinne solmuun heti alkajaisiksi. Siitä kun tuppaa saamaan vielä säälipistebonuksetkin sen "eksynytkoiranpentu"-katseen lisäksi. :) Ja ne taas johtavat ennen pitkää niihin tuoksuviin tyynyihin, joista kuitenkin haaveilet(te). ;)
Huonosti nukkuminen on muutenkin aivan liian aliarvostettua nyky-yhteiskunnassa. Täytyyhän sitä ihmisellä olla oikeus nähdä yöstä toiseen painajaisunia ja näistä hikisenä herätessään jäädä vatvomaan työasioitaan tai ihmissuhdekiemuroitaan paremman tekemisen (lue: sikeästi nukkuminen) puutteessa. Siinä vaiheessa saa sitten minunkin puolestani huolestua, kun haluaa vapaaehtoisesti palata pahojen uniensa pariin pakoon arkielämän ongelmiaan.
Päivän yhdyssana: pimennysverhot!
Oliko meillä eilen jotain ohjeita? Täytyy tarkistaa. Ai ne olikin ne säälipistebokukset? Luulin sen koiranpentukatseen tehonneen.
No enivei, puhut paljon mutta asiaa. Minusta meitä yötyöläisiä pitäisi palkita maailman ongelmein jatkuvasta ratkomisesta, kun omat loppuu, alkaa kaverin ongelmien uupuamaton pohtiminen. Ja uusien kehitteleminen. Minä en koskaan pakene todellisuutta uusiin painajaisiin vaan otan härkää sarvista ja valvon pestini loppuun.
Päivän yhdyssana: eiauta!