Tuosta tulikin mieleeni, että taannoin sain ystävättäreltäni kortin: "Ystävä on kuin polun varrella oleva lamppu: se ei kulje matkaa puolestasi, mutta tekee kulkemisen helpommaksi".

Minulle Ystävä on se omasta palapelistä puuttuva palanen, joka täydentää kokonaisuuden. Se oikea pala, joka loksahtaa paikalleen sujuvasti ja napakasti ja joka tekee kokonaisuudesta kauniin ja sileän. Jos väärää palasta yrittää väkisin koloon tunkea, tulee vain kupruja ja liestyviä reunoja, ja vaikka kuviot voivat näyttää kohtaavan, eivät ne täydellisesti koskaan kohtaa, jos pala on väärästä pelistä. Oikea palanen tuntuu sopivalta kuin kermavaahto sitruunatortun päällä: pehmentää makua ja kokonaisuus näyttää täydellisen hyvältä.