« Feng shuihkis pulkkamäkeen | Pääsivu| Tapapoliisista huomenta »

Näin se homma etenee

Noniin, taas nainen ratissa, nyt jo hiukan rennompana, sillä olen jo henkeä pidättelemättä uskaltanut pudottaa Teiskontieltä alas Kekkosentielle ihan poistiekseen vaikka 270 asteen käännös ja olematon kiihdytyskaista ja ylös kaupunkiin päin ja eteen toiselle olemattomalle kaistaleelle vaihtavat eivät ihan mukavimmasta kokemuspäästä olekaan. Mansen vaarallisten paikkojen lista [via Samik] sattuu sisältämään kaikkki ne pätkät, joilla Meabiili joutuu isoisten seassa seukkaamaan. Ja minä kun luulin, että se on kaikkialla tuollaista, tämän peruskurssin läpäistyäni voinkin lähteä sinne Kangasalan Lidliin. Eilen muuten huomasin, että Meanderian prinsessa Veerusga alkaa olla jo aika rapainen kyljistään, etenkin vanteistaan, joten pesulinjasto on seuraava oppimistapahtuma. Asiasta kaverille mainittuani sanoi tämä, että muista sitten irrottaa antenni. Antenni! Ei minulla mitään antennia ole, väitin pokkana vaikka ihmettelin toki, että miten se Radio City sitten mahtaa kuulua. Oikein tarkistin vielä, ettei siinä mitään antennia ole. Kunnes lakoninen sormi kaverin kädessä osoitti katolle; siellä se tökötti, pieni ja ponteva antenni.

Nyt muuten tiedän, mistä Tipparellu on saanut lempinimensä: olen ajanut 70 km tankin täytettyäni ja ledi vasta eilen liikahti millin täyden tankin merkistä. Minä en muuten sitten ollut se nainen, joka syötti seteliautomaatille kaksikymppisen ja tankkasi onnellisena kunnes ihmettelelemään, että bensaa tuli ja tuli ja tuli, yli annetun rahan. Siinä hetken omatuntonsa kanssa painiskeltuaan meni kassalle sanomaan, että sai enemmän kuin maksoi. Kassahenkilö siihen, että automaattipumppu on ihan se eri kuin mistä rouva juuri bensansa otti, joka siis on palvelupumppu.

Vastahan sitä maanantaina töihin tultiin, tiistai meni hämmästellessä, tänään ja huomenna ollaan taas koulun penkillä olemassa luova ja tuottava ja innovatiivinen visionääri, joka on sisäistänyt toimintaympäristönsä arvot ja vastaa strategisiin haasteisiin missio mieleensä hitsattuna tähdäten tavoitetilaan tehtyään ensin strategiset valinnat ja tasapainotettua mittaristoa tarkasti katsellen toimeenpanee päätökset, seuraa niiden toteumaa ja siitä sujuvasti arvioinnin ja selvitysten kautta muodostaa uuden tahtotilan. Sitten onkin jo perjantai ja pääsee viikonlopun viettoon.

Jälkipuheet

Jälkimmäisen videon olen joskus nähnyt otsikolla "Arvaa mikä pingviineistä on saanut viimeyönä?".

Ha.

Älä unohda terävöittää strategiavalintoja ja tiivistää sidosryhmäyhteistyötä, jotta toiminnan vaikuttavuus maksimoituisi sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä. Anteeksi, pitkässä ja lyhyessä juoksussa.

Tämä PDF auttaa strategiapuheen tuottamisessa, etene ylhäältä alaspäin, valiten joka riviltä satunnaisesti yhden ruudun. Sovellettavissa missä mihin tahansa toimintaympäristöön.

Anna ma MIkael arvaan, se joka seisoo uupuneen näköisenä räpylät suorana ja tuijottaa eteensä ihmetelleen, miten tähän on tultu.

Kiitti Dyro, että muistutit. Tulostan paperin työkalupakkiin.

Ihminen tekee kuulemma 50 000 päätöstä päivässä. Huh, enkä tietoisesti ole tehnyt tänään vasta kuin kaksi, mihinkähän ne loput päätökset johtaa, tai kuka ne tekee. Ai niin, se autopilotti.

Meillä oli joskus oikea Tipparellu eli Renault 4. Sillä en olisi uskaltanut kiihdytellä yhtään mihinkään. Tasaisella maalla myötätuulessa saimme kerran 100km/h mittariin.

Rellu on lunkin ihmisen työkalu, sillä ajellaan hillityn tyylikkään rauhallisesti ja hymyillään ohikiitäville uraohjuksille. Minä ainakin ajattelin niin tehdä maanteillä. Heti, kun uskaltaudun pois tästä lähiö-kustannuspaikka-oravanpyörästä. Ehkä jo ensi kesänä.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa