Puistattaa
Meillä on kahvihuoneen pöydällä lojunut Hesarin viimeisin kuukausiliite jo kuukauden ja muun lukemisen puutteessa käsi alkaa aina käännellä sen sivuja ja joka herrankerta se sama kuva puistattaa niin, että vaistomaisesti irrotan kädet lehdestä, melkein alan niitä ravistella inhosta irvistellen. Pieni kuva värittää vuoden takaista uutista Lapin sairaanhoitopiirin toukkahoidosta. Uh... Minut varmaan pitäisi tainnuttaa koko hoidon ajaksi, en kertakaikkiaan selväpäisenä kestäisi ajatusta toukista syömässä jalkaa. Mutta ehkä sitä sitten kestäisi, jos vaihtoehtona on amputoiminen. Ihminen kummasti venyy ääriensä tuolle puolen, kun on pakko.
En koskaan ikinä ole pystynyt pitämään kädessäni edes kuvaa, jossa on käärmeitä tai matoja tai toukkia. Pelkkä kuva jo puistattaa lähes tajuttomaksi, saati että voisin katsoa niitä elävinä. Tai koskea. En siis ole koskaan voinut käydä mato-ongellakaan. Olen onkinut pelkällä koukulla. Enkä siis ikinä selviäisi Pelkokertoimen madonsyöntiosuudestakaan. En tosin selviäisi sukellusosuudestakaan. En tosin menisi koko ohjelmaan.
Tänään en tosin pysty kykenemään edes kustannuspaikalle, sillä blogistanin lentävä flunssapöpö on vihdoin saavuttanut Mean. Kuumetta tunnen omaavani päänsäryn ja puistatuksen lisäksi mutta hieno elektroninen kuumemittarini näyttää 33.3 astetta. Eikös noilla lukemilla olla jo kuolleita.
Jälkipuheet
Suomalainen raavas mieshän ei kavahda luonnossa karhuakaan, mutta auta armias jos pitää kaikenmaailman karvaisia (tai karvattomia) kahdeksanjalkaisia (tai ihan vallan jalattomia) pikkupirulaisia hypistellä - siinä menee kovemmaltakin karjulta häntä koipienväliin. Minä usko että ikinä vaihtaisin ihmiskirurgia toukkakollegaan.
Ja kiitos vaan, nyt jäi loput aamupalasta nauttimatta. Maissilastut näyttävät yllättävän paljon toukilta...
Pekokerroin on ohjelma, jota en suostu katsomaan, eliöiden syönti saa aikaan oksennusreaktion vielä jälkeen päinkin. Reiska tietysti olisi innoissaan osallistumassa eto-ohjelmaan. Ei mene tasan onnen lahjat. Onko ihmisellä niin suuri rahan/ kuuluisuuden himo, että sen eteen tekee mitä vain. Vai onko se sitä itsensä voittamisen tarvetta? Minä voitan itseni joka päivä, kun herään ja tulen kustannuspaikalle.
Sen sijaan, jos muuta vaihtoehtoa ei olisi, saisivat ne matoset minua natustaa, mutta voisikohan minut vaikka nukuttaa tai puuduttaa hoidon ajaksi?
Juo, Meea, paljon mamman mehua, värvää joku kaveri hakemaan rommia, kurkkukarkkeja ja aku ankkoja ja vietä sängyn pohjalla leppoisa viikonloppu.
Me mennäänkin sunnuntaina laskiaismäkeen meidän uudella joulupukin tuomalla kumisella pyöreällä kahden hengen pulkalla. Ja sitten juodaan kaakaota ja syödään laiskiaispullia, joissa on sekä mantelimassaa, hilloa että kermavaahtoa.
Hui, hypotermialta kuulostaa Mean lämpö. Nyt vaan lepoa. Ehkä kannattaa suorittaa pieni tarkistusmittaus lähitunteina. Pikaista paranemista!
Paranemista ja heti vällyn alle :-)
Hui, jospa sulla on joku autokuumeen jälkireaktio?
Tämä kömpi juuri vällyn alta, jonne meni heti kirjoitettuaan aamulla valituksensa. Pää särkyy edelleen mutta puistatus on poissa, nyt on vaan halvatunmoinen hiki.
Jospa etsisin sen vanhanmallisen mittarin jostain. Tosin eihän se kuume mittaamalla lähde. Ehkä nukkumalla, siispä menen takaisin sänkyyn.
Ai niin, sunnuntaina on se laiskiainen. Laiskiaispullakuntoon pitää siiheksi päästä.
HUI! Mea on jo miltei kliinisesti kuollut:
http://www.calgaryhealthregion.ca/hlthconn/items/hypotherm.htm
Aste vaan enää alaspäin ja sitten molskahtaa. Blogistanin ritarit lämmittävät nyt Mealle kuuman rommitotin. Ei kuitenkaan suljeta kylmettynyttä putkaan suomalaisen perinteen mukaan.
Noh, onko se mamma siellä elossa vai pitääkö alkaa ajelemaan Tampesteriin?
No voi sun saakeli! Minua on kaivattu. Ihan tuolla vällyn alla olen ollut lämmittelemässä ja nyt tuntuu sen verran normaalilta, että katselen josko ulos menisin. E-kuumemittari näyttää aina vaan alilämoöä, mutta se ei ilmiselvästi toimi. Lasinen näyttää normaalia, joten elämä voitti. Hiphei ja nyt ulos.