Taas on uusi sukupolvi superyyberihmisiä valmistautumassa kevään kirjoituksiin ja uskomaton on taas kerran se vankka käsitys, että juuri tämä vuosikerta on se, joka maailman valloittaa, galaksit räjäyttää ja joka kokonaisuudessaan valmistuu akateemisiin, hyväpalkkaisiin ammatteihin ja nai kauniin, rikkaan ja akateemisen puolison. Heistä tulee, jahka nyt ehtivät päättää, joko lääkäreitä, juristeja, rikkaita urheilijoita, malleja tai pop-tähtiä. Kaikista. Jokunen humanistipelle haluaa tosin olla rikas opettaja. Kaikki haluavat Helsinkiin tai ulkomaille töihin. Mutta voihan olla, että tämänvuotinen sato on jotenkin yybermäisempää. Minähän en moneen herran vuoteen enää olisi päässyt edes kirjoituksista läpi. Puhumattakaan, että töihin olisin päässyt. Kyllä ennen oli elämä helpompaa, kesät pidempiä ja kuumempia, hanget isompia ja lumi valkoisempaa, silmät sinisempiä ja ruoka vähemmän lihottavaa. Silti en kuvitellut tulevaisuudelta suuria, mitä nyt arkkitehdiksi ajattelin ryhtyä ja kun soveltuvuustestistä jäi puuttumaan puolikas piste, päädyin sitten lopulta kaikkein epäseksikkäimpään, huonoimmin palkattuun ja vähiten arvostettuun ammattiin, joka on abien listoillakin mukana vain esimerkkinä siitä, miten huonosti voisi olla. No, ainakin työllisyys on taattu, kun kukaan uusista superihmisistä ei halua minun työtäni.

Kun en aikanaan oikein tiennyt, mikä minusta tulee, kun kerran ei arkkitehti, niin opiskelin vähän sitä ja tätä ja kuvittelin, että sillä tavalla yliopistoissa opiskellaan, televison hapattavaa vaikutusta siinä kyllä vähän oli. Luulin, että yliopiston käytävillä vaelletaan ympäriinsä ja kahviossa jutellaan älykkäitä. Että se on sitä vapaata opiskelijaelämää. Mihinkään mitenkään liittymättä suoritin jostain syystä myös Viron ja Latvian peruskurssit mutta en muista niistä mitään. Piti siis tarkistaa, mitä piraaja tarkoittaa. Opiskelun tuomalla varmuudella päättelen, että lemmikuteks tarkoittaa jotain lemmmikkijuttua. [Tänu!] Miten joku kieli voikin olla noin vaikeata ymmärtää vaikka se kuulostaa melkein suomelta. Outoa on se. Jotenkin aurinkoinen ja hyvänmielinen kieli, sen kuuleminen nostattaa hymykuopat kuopattomankin poskille. Vähän samanlaista kuin eräät murteet. Minua varten ei tarvitsisi opetella kuiskimaan käheästi ranskaa tai italiaa, minut valloittaa kuiskaamalla jollain vinkiällä murteella, vaikka "Pyäränkettinkip o pois paikaltas ja kenkänauha auk."

Vinkei yksnäisil miähil 1

Ei ol ollenka vaikkia lumot tipui.

Pari sana tsekinkielt, kankane nestuuki,
omatekemä kukkaro, villapait hiukan puhki,
oma ekalukaluakkakuva esil.

Jollei näil onnistu, o väärä naine.
Seuravast pöyräst uus.

Heli Laaksonen: Raparperisydän.