00:00 - 01:00
Oho, päivä vaihtui. Taas. Nukkumaan olisi pitänyt mennä aikoja sitten, tai no, enhän minä koskaan mene, siis ajoissa. Vilkaisen vielä muutaman blogin, mikä tietenkin on virhe, ja kömmin peiton alle. Katson telkkaria hetken ihan vaan siksi, että on niin mukava tehdä sitä sängystä, se on jotenkin lötkeän ylellistä. Onneksi tähän aikaan ei koskaan tule mitään, paitsi joskus Conan. Ja lauantaisin saksalaista parivoimistelua, mutta sitähän minä en tietenkään katso. Suhteellisin pienin huokauksin uni tuli.

01:00 - 06.00
Harmillisen vähän unia. Olisi nyt ollut jotain, josta kertoa. Kello herätti 05:30 ja aamuvoimisteluksi kierähdin sängyn toiselle laidalle hämmästelemään, että joko on aamu [huomio iVE, ihan yksin] ja hetken raksutuksen jälkeen muistin, että ai niin, Meabiili on pajalla, pitää mennä bussilla, fiksuna tyttönä olin varannut matkaan lisäaikaa. Viimeiset unet possahtelevat vielä päässä. Ihan viimeiseksi näin unta, että jonkun kommenttilaatikko räjähti [tosi fiksua oli lukea viimeksi blogeja]. Lehti ovesta, kahvi tippumaan, suihkuun, sukimista, silmien aukailuja. Päässä pälähtää [tasan vartin päästä herätyksestä], että kirjoitanpa tänään lähes-online-päiväkirjan. Mikä onkin varsin nerokas ajatus, varsinkin kun se ei ole edes uusi ja varsinvarsinkin, kun olen nainen, jolle ei koskaan tapahdu mitään. Se sama nainen, jonka vierestä tuolit viedään. Oli minulla eilen ajatus, mutta mikä. Se taisi olla jotain henkilökohtaisempaa, joka juontui lempiblogistani, mutta jääköön se hautumaan. Ajatellessa maalautuu naama [aaargh: leuassa sormenpään kokoinen finni, ja pikkuserkku otsassa, ai niin, ne kermaperunat viikonloppuna] päiväkuntoon ja tukka asettuu poikkeuksellisen helposti. Ja kahville.

06:00 - 07:00
Hyvä tyttö, tuli sitten eilen jätetyksi se maitokaakaopurkki pöydälle. Nuusk, no, ei sille kuinkaan käynyt. Iso muki kahvia ja reissarin päälispuolikas. Okei, avataan nyt se kevytjuusto ja lisäksi ohut siipale broiskua [kuka muuten keksi, että ne ohuet siivut on muka käteviä, niitähän täytyy mättää paksu kerros, kun ei ne lähde toisistaan irti]. Evääksi samaa ja oranssia paprikaa päälle. Ja jugurttia. Ai niin, ja nyt pitäisi päättää, että laitetaanko nämä postaukset tapahtumajärjestyksessä vai uusin aina päällimmäiseksi. Mitä tähän sanoisi Marjut? Aikuiset viitsivät skrollatakin. Mutta silti. Ja laitanko pitkäksi karttuvan tekstin tänne linkin taakse, josta se uusin on tietty hankalampi lukea. Jos laitan uusimman ylimmäksi, niin olisi jatkolukijaystävällistä, mutta ensimmäistä kertaa lukevalle hankalaa. Saakelin vaikeita asioita heti päätettäväksi. Nyt kaivattaisiin sitä interaktiivisuutta. Jospa lukijat kertoisivat ja muokkaan sitten. No jospa nyt lakataan jossittelemasta ja aloitellaan ihan näin. Ja toivotaan, että edes jotain tapahtuu.

07:00 - 08:00
Tehdäänkin sitten vähän niinkuin näin Marjutin ajatusta myötäillen: laitetaan tähän alkuun uusin ja aiemmin tapahtuneet aukeaa linkin taakse, jonne arkistoidaan myös tämä. Kaamea pakkanen, ja tietenkään en katsonut mittaria lähtiessäni, ei sillä, että siitä mitään hyötyä olisi ollut, kun se näyttää aina kesäisin +24 ja talvisin -6. Liikennelaitos yllätti jälleen: juuri kun olin ajatellut, että se ruuhkabussi, josta viimeisenä tulleet pursuilevat ovista pihalle, olisi ymmärtänyt vaihtaa niveleeseen, mutta ei, sama ylitäpö se oli edelleen. Korvissa heläjää vieläkin: miten neljästä noin kaksitoistavuotiaasta voi lähteä puolessa tunnissa niin paljon avellaannuottista puhetta, sanoja, jotka ei sano mitään. Juuri, kun ajattelin, että minä en puhu noin paljon kuukaudessa, jouduin jo konttorikerroksen aulassa puhumaan melkein viikon annoksen työasioista. 29 roskapostia, 1 oikea. Kyllä tämä tästä.

08:00 - 09:00
Kappas kerpale, taas on tunti mennyt ja poikkeuksellisesti työn teossa. Työmaan weppisivua pitää hiukan täydentää, ongelmaksi muodostui nyt vaan asian ymmärtäminen ja sen saattaminen asiakasystävälliseen muotoon. Justiinsa joo. Ulkona ja sisällä on muuten saman verran asteita, onneksi miinukset ja plussat on oikein päin: 18. Tätä varten kulutin yhteiskunnan rahoja ja opiskelin sisätöihin. Eräänä kauniina kesänä, silloin kun olin vielä nuori ja huoleton ja mielestäni trendikkään ruskettunut, sanoi yhdessä jortsupaikassa mieshenkilö, että "Et kai sää vaan oo raksalla töissä?" Sittemmin vähensin aurigossa olemista. Ja miten tämäkin nyt tähän saumaan päähän tuli. Oho, puhelin soi. Hoidettu. Eikun, enpä laitakaan tätä samaa kahta kertaa, vaan siirrän tunnin aina tuonne alas, kun uusi tulee tähän. Kyllä tämän tietenkin hankalamminkin voisi tehdä, mutta en nyt heti keksi, miten. Töihin takas.

09:00 - 10:00
Hitsipilli, minen näe yhtään mitään: aurinko paistaa suoraan lättyyn, jota peittää kauniin tasainen pölykerros. Paitsi, että nyt se siirtyi ja näkyvyys on erinomainen juuri tuohon kirjoituslaatikkoon. Lakanan kokoisia exceleitä on vaikea muuten tulostaa. Enkä nyt sano mitään siitä, miten vaikea niitä on lukea ja ymmärtämistä nyt varsinkaan en sano mitään. Jaaha, aurinko taas tirkkii eri kulmasta ja näkyvyys laski. Miksi muuten pitää käyttää sellaisia hienoja termejä, kuten rollaut. Siis täällä vaihdetaan käyttöjärjestelmät koko taloon, oliskohan joku muutama tuhat konetta. Ei käy kateeksi. Klink: jaa-a, että tommonen kysymys tällä kertaa sähköpostissa. Lähden kahville.

10:00 - 11:00
Ennen en muuten tiennyt sellaista autoa olevankaan kuin Clio ja nyt näen niitä joka paikassa. Aamulla kolme, joista yksi punainen ja melkein heilutin sille. Ja Hesarissa oli taas mainos. On se nätti. Jotkut rutiiniasiat on kummallisia: ne ei paljon älyä vaadi, joten luulisi sujuvan nipsnaps, vaan kun ei. Täytyy esimerkiksi tarkistaa monta kertaa päivässä joku numerosarja, jonka kuvan luulisi jo vuosien saatossa palaneen verkkokalvoon pysyvästi. Vaan ei ole. Ja jos joku on vaihtanut nimeään, niin arvatkaa muistaako tämä, että mikä oli entinen ja mikä nykyinen tai kuinka päin ja oliko se edes se oikea nimi. Miksen muuten tallenna niitä muutamia pysyväisselityksiä sähköpostiin, ettei tarvi joka kerta väättä uutta rautalankaa.

11:00 - 12:00
Ei pitäisi mennä liikaa tiedottamaan: heti, kun yhden paljon työtä, aikaa ja ihmisvoimaa aiheuttaneen ilouutisen laitat maailmalle, niin eiköpä sieltä tule vastauksena, että miksei sitä ja miksei näin ja ihan kiva, mutta.... Saakeli, miksei kukaan sano, että on teillä ältsin hyvät systeemit, kiitos näistä, hyvää työtä, jatkakaa tytöt, tässä teille viineripuustit tästä hyvästä, tapu. Ei vahingossakaan. Miten se nyt voi olla niin vaikeaa sanoa, jotta "Kiitos".

12:00 - 13:00
Virkanaisella on sama ongelma kuin meikänaisella, eri syystä kuitenkin, luulen mä. Minun kun on irrotettava käsinojat työtuolista siksi, että jos ne on tuolissa, tuoli ei mahdu pöydän alle, kun pöydän pitää olla matalalla, jotta jalat yltäisi maahan. Jos käsinojia taas nostaa niin, että ne sujahtaa pöydän yläpuolelle, on ne liian korkealla ja hartiat on jumissa. Jos taas istuu satulatuolilla, joka olisi muuten edellä mainitut poissulkeva vaihtoehto, tulee kipeäksi peba. Miksei voida tehdä riittävän mataliksi säädettäviä työpöytiä, nyt alinkin taso on tappijalkaiselle liian korkea. Ruoka"tunti": yksi jugurtti, kämmenen kokoinen pikkupitsa viikonloppujäämistöstä. Niin, sen juomisen kanssa on mennyt heikosti: joka päivä päätän juoda litran vettä. Joka päivä jätän sen juomatta. Täytyy tämäkin yrittää kuitata viikonloppuna. Asiakas haluaa, että kaikki 10000 linkkiä ovat yhdellä sivulla ja kun sille sanoo, että siksipähän tässä juuri tätä portaalia [ääliösana] rakennetaan, niin se sanoo, että kun sitä on niin hankala käyttää. Halutaan jonkun keksivän tietokone, joka lukee asiakkaan ajatukset ja valikoi sille valmiiksi vain ne kaksi linkkiä, avaa ja tulostaa ja lukee. Käsivarret vaahdossa sähköpostiselittämistä.

13:00 - 14:00
Herravarjele, millaisia välkkyviä sivuja vielä jossain harrastetaan. Puhelintukea kollegalle ja teknistä [tai teknistä ja teknistä: Word -> Pdf] neuvontaa. Sivujen korjailua, toimivien linkkien metsästystä, rekisteröintiä. Mikseiköhän mikään koskaan toimi niinkuin luvataan. No siksi. Jaa ei se toiminutkaan kollegalla, no pistäpä tänne, minä katson. Kiva saada tuntea itsensä tärkeäksi ja ööh, niinku osaavaksi [teenkin siihen samalla sisällysluettelon, on niinku olevinaan hienompi]. Mistä minäkin palkkani saisin, jos kaikki toimisi. Pakkasta on enää 11, kevään näköistä. Kivan näköinen auto tuuossa parkkipaikalla, olisko... no onhan se: Clio.

14:00 - 15:00
Peukalo on kipeä, vanha vamma. Se tuntuu kipeältä heti, kun hiukan hellittää ajattelemasta muita asioita. Mutta kuka nyt töissä muuta ajattelisikaan kuin töitä, joten ei se haittaa. Paitsi vähän RollerMousen kanssa. Ettei vaan ihan siitä olisi kipeytynytkin. Kollega toi Fazerin Sinistä, mikähän siinä muuten on, että se ohut Sininen maistuu paremmalta kuin paksu. Kitutunti alkaa, pitäiskö tehdä välillä jotain seisten. Jos menis vaikka vessaan.

15:00 - 16:00
Rollaut, astaana. ROLLAUT! Kuinkahan paljon sille jollekin maksetaan, joka keksii näitä nimityksiä. Varmaan sama tyyppi, joka näkee niitä visioita. Olisi voinut senkin energian käyttää tarkistamaan, että laiterekisteri vastaa edes suunnilleen sitä, mitä pitäisi. Kelestana. Hållannista soitetaan, luuleeko nekin ihan tosissaan, että minua kiinnostaa jutella aluksi jotain lämmittelyläppää. No ei kiinnosta, asiaan. Hartiatkin on ihan jumissa. Nyt voisin antaa palan taivasosuuttani, jos kotona odottaisi joku ArmasIhana ja viileä viinilasillinen ja vaahtokylpy ja vaikka tulinen kalakeitto. Voisi se jotain muutakin keittoa olla. Vaan ei odota. Nymmää lähären silti kotio.

16:00 - 17:00
Hah! Joku kuitenkin luuli, että hairaudun kaupungille luuhaamaan. Vaan en. Kaksi bussia, kilometri kävelyä, kolme varttia. Ei sitten ollut kukaan keittänyt Mealle täällä kalakeittoa, joten jospa lämmitän viimeviikonloppuisia lihakääryleitä [paistin viipaleiden sisään pekonia ja juustoa, haudutellaan pippurilla ja chilillä maustetussa lihaliemi-kermakastikkeessa], jotka hammastikkujen puutteessa piti sitoa ompelulangalla kiinni, jonka toimenpiteen tein heti, kun ensimmäiset viisi kääröä levittäytyivät pannulle seljälleen. Ja riisiä. Basmatia. Keittiöpalvelukseen.

17:00 - 18:00
Tämä on leikkinyt nyt kotia tunnin: keittänyt riisit ensin sekä pohjaan että hellalle, juottanut kukille vettä varmuuden vuoksi kunnolla, kun jäivät viikonloppuna hoitamatta. Nyt kolme ruukkua valuu vetensä lattialle. Sitten tämä laittoi pyykit pesukoneeseen mutta siellä ei ole vielä onnistuttu mörheltämään. Sitten tämä söi, siivosi hellan ja mietti, että mitä sille kattilalle tekisi. Ja niille ruukuille. Sitten tämä laittoi Revoxit korville ja haki iTunesista Hiljaiset värit ja nyt se heittää itsensä seljälleen sohvalle vatsansa viereen ja katsoo ArmasIhanasta hiljaisia päiväunia. Mitähän tää on jättänyt hellalle. Haisee palaneelle...

18:00 - 19:00
Äiskältä oli tullut kortti, jossa hienovaraisesti vihjaillen oli ottanut huomioon, että tytär ei kuitenkaan muista äiskän syntymäpäivää ja antoi tyttärelle mahdollisuuden olla nolaamatta itseään. Milloin on Matin päivä? Se on silloin. Unohdan sen tosin kuitenkin. Leonard kuiskisi tätä uneen, mutta velvollisuus niinku kutsuisi ja tämä menisi keittämään pesuainetta kattilassa. Ai niin, pyykit. Kortin lähettäminen on monimutkaista, postimerkit ja kortit ja.... no eihän se vielä huomenna ole. Kai? Jos ihan pieneksi hetkeksi vielä, "I'm Your Man". Tuollahan on täysikuu.

19:00 - 20:00
Muuten en olisi ryhtynyt mutta mitä kirjailija ei tekisi autenttisuuden vuoksi ja tähän päiväkirjaan jotain liikettä piti saaman, kymmenen hikistä kilometriä puolessa tunnissa riittänee. Sitten jo tekikin mieli jotain hyvää. Jotain, jota ei ole. Onneksi löytyi joulusta unohtunut rusina-manteli-pussi. Oivallisia. Ilmassa on jotain. Tuntuu niin... isosiskolta. Hyst. Nyt hiljaa.

Tumma mies seisoo oven suulla,
silmää iskee ja sisään vinkkaa,
nainen astuu seasta savun..

Varjoissa vapaan maailman.

20:00 - 21:00
Kakkosen Onnen ja menestyksen Mikko Hännisessä on ropasti seksikästä karismaa. Ja mikä Ääni. Tunti on muuten kummallinen mitta: odottaessa sen pituus vaihtelee odotuksen kohteen mukaan, yöllä se on valvoessa kolmen tunnin mittainen, nukkuessa kestää minuutin, lauantaisin ja sunnuntaisin tunnit ovat varttisia, töissä kiireisenä aikana puolikkaita, väsyneenä nelituntisia, pitkänäperjantaina kymmentuntisia ainakin jos räntii, öisin kahden ja neljän välillä yöllä punaviinin värisiä ja hiljaisen ajattomia silloin, kun ne parhaimpia ovat. Tänään tunnit ovat olleet nopeita, jotenkin suikeita. Ai niin, ne pyykit. Eikun, mähän otin ne jo.

21:00 - 22:00
24:n CTU:ssa on aika tiukat noi naisten pukeutumiskoodit, noin ahdas jakku tyhmäkonehommissa tuppaa kiristämään. Virkanaisen työpaikalla asiakkaat olisivat noista kaula-aukoista ja push-upeista kyllä äimän käkeinä. Hirveän paljon siellä myös seisoskellaan kädet puuskassa ja kävellään sinnetänne eestaas vaikka kiire pitäisi olla. Ja eikö niillä ole siellä pelit ja vehkeet, miksi joka paikkaan pitää mennä ihan ite, kävellen. Kukaan ei muuten ole syönyt kahdeksaan tuntiin mitään, eikä käynyt vessassa. Mutta eipä ole juonutkaan, joten no hätä. Tai jos ne käy mainostauoilla.

22:00 - 23:00
Enää ei voi uutisiakaan kuunnella vakavalla naamalla, kun vähän väliä joku maksaa 568 miljoonaa euroa tai 286 miljoonaa euroa. Miten minä huomenna pokalla selitän sen budjetin: "Herra puheenjohtaja, olen laskenut, että ensi vuonna pitää varata viisisataakolmekymmentäkuusi tuhatta miljoonaa euroa puutarhatotonttua. Eiku." Huoh. Numerot eivät ole enää entisiänsä. Mikään ei ole, mitkä voimakkaat kohtaukset? No sikäli kyllä, että siinä on hyvä aika tehdä vatsalihas- ja lähentäjäpullistajakoukistuslihasliikkeitä. Ai niin, ne takareidet unohtui. "Korkeus 500 jalkaa"! Mitä minä sanoin!