Tuulipukuviesti
AL:n Valo-liitteessä [2/05] on mielenkiintoinen artikkeli parisuhdepukeutumisesta. Tutkija Marko Salonen purkaa samanlaisiin tuulipukuihin pukeutuneen pariskunnan viestejä, valtasuhteita ja ilmiön taustoja. Tällaisen kaksilon nähdessään helposti hymähtää hassuille keski-ikäisille, jotka viestittävät yhteenkuuluvuuttaan tuulipuvuilla, jotka eivät oikein sovi kummallekaan. Oman puoliskon merkitsemistäkin se aika alleviivaavasti on ja paitsi kaksilon huutomerkkaamista, on se myös viesti siitä, että toinen hyväksyy toisen valinnat. Minusta mielenkiintoista lisäksi on huomata, että vaikka hyvinkin luultavasti nainen on kaksilon se puolikas, joka vaatevalinnat tekee, on tuulipuku yleensä valittu miehelle sopivammaksi ja nainen kulkee kuin vieraassa vaatteessa.
Mutta kuinka moni hymähtelijä on tullut ajatelleeksi, että tuulipuvuilla on edeltäjänsä: tasa-arvoajattelun huipentumana 1970-luvulla lanseerattiin unisex-muoti, jonka tyypillinen kokonaisuus oli farkut ja T-paita. Idea puserosta, jota voi käyttää farkkujen kanssa sukupuoleen katsomatta, oli 70-luvulla mullistava. Entäpä kuka on tullut ajatelleeksi, että kaksilon yhtenäinen tuulipuku on sitä samaa me-henkeä viestittävä valinta kuin pitää urheiluseuran verskoja tai pelipaitoja tai fiftari- tai punkkari-releitä.
Minä olen olevinani muka niin minäyksilö, etten koskaan voisi kuvitella merkkaavani itseäni sen paremmin kuin seuralaistanikaan unisex-vaatteella. Mutta silti olen langennut siihen samaan me-henkiseen "katsokaa-mitä-minä-harrastan" -rehentelyyn pukeutuessani joskus urheiluseuran verskaan, jolla kovin mielelläni viestitin, että minä kuulun tähän sakkiin, katsokaa mitä minä osaan. Respect! [Terveisiä vaan niille lukuisille keskustelupalstalta tänne tulleille, ette te ihan väärässä paikassa ole ;)]
Marko Salosen sivuilta on linkki Halisivulle: ihanaa, en olekaan niin outo kuin luulin halutessani halata vaikka puita. Tosin enimmäkseen haluni halata kohdistuu ystäviinrakkaisiin, mutta ujona en haluani oikein osaa toteuttaa. Olisikohan kurssista apua.
Lisätietoa: Arja Turunen: Marimekon tasaraita pukeutumisilmiönä, Jargonia Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitos 2004.
Jälkipuheet
Tihii, meillä on ehdoton ei samanlaisille tuulipuvuille, mutta itsas huvittavaa on huomata, miten samantyylistä vaatetus on molemmilla, tai itsas kaikilla perheessä.
Multa löytyy kaapista muutamat "seuraverkkarit" ja nyt täytyy tunnustaa et men tykkää pitää niitä. On melkein noloa. Toki sillon kun ne sai, piti rinta röyheenä, ainaki melkei, mut jostain syystä nykyään pitää ennemin omareviirisiä vaatteita.
Lapsena uniformunani oli Seinäjoen Maila-Jussien verkkaritakki. Pitäisin sellaista mieluusti nykyäänkin jos vain sellainen jostain löytyisi ja kehtaisi. Ja lapikkaat vetäisisin jalkaan talvisin.
Nyt löit kyllä luun kurkkuun: kaapista löytyy sekä vanhemman että uudemman seuran t-paidat (ja harkinnassa on juuri seuratuulipuvun hankinta, lähinnä kyllä talouspoliittisista syistä) - mutta että minulla muka tämän johdosta olisi jotain yhteistä vanhempien asumuksen ympärillä pörräävän tuulipukupariskunnan(tm) (kaksilon?) kanssa?
Seinäjoen Maila-Jussi -paita pitäisi kyllä samikille jostain hommata. Ha lapikkaat. Ja Helapääpuukko. Olisi henkeä.
Kaksilo on Salosen käyyyämä termi siitä tuulipukuriskunnasta: loistva sana, joka kertoo kaiken siitä, miksei henkilö ole enää yksikö, vaan heistä on tullut kaksilo. Juuri eilen näin muutaman ja itse asiassa se hellytti.
Eilen kävin manselan ytimessä Rautatienkadulla olevassa uudessa blues-henkisesssä paikassa nimeltä Gobi Desert Canoe Club. Nimi oli lainattu isännän 60-luvulla löytämästä T-paidan tekstistä. Loistava teksti. Haluaisinpa kuulua Gobin autiomaan kanoottiklubiin.