Se nyt vain on niin tyhmää...
Joskus vaan ihan yksinkertaisesti haluaisin potkia itseäni. Tai läpsiä käsille. Nimittäinkin, kun huomenna suunnittelin pitäväni kotietätyöpäivän, kun vihdoin sain kannettavani, muka, kuntoon, niin kilttinä tyttönä olen nyt käyttänyt neljä tuntia pyhästä vapaasta päivästäni [läpsis] etsiessäni kadonnutta verkkokotikansiota, jota ilman niitä etätöitä ei tehdä. Ja se on kadoksissa siitä huolimatta, että olen raahannut koneen kolmasti töihin juuri siksi, että juurikin se samainen asia korjattaisiin. Ja se muka korjattiin. Ihan vaan siksi tänään jo aloitin [potkis], että huomenna voisin aloittaa työt heti aamusta. Aloitin lisäksi jo stressaamisen, että miten asian selvitän vai pitääkö sittenkin lähteä työpaikalle [potkisläpsis]. Vai mitä ja miten. Nyt siis viidettä tuntia [läisk].
Paitsi, että olen turhautunut, olen myös erittäin pahalla tuulella siksi, että huomasin olevani tyhmä, kun käytän aivan liikaa aikaa vääriin asioihin väärinä hetkinä pohtimalla vääriä juttuja. Eniten rasittaa se, että en tiedä, ketä syyttäisin omasta tyhmyydestäni.
Jälkipuheet
No jos yhtään lohduttaa, niin täällä myös yksi yltiötunnollinen, joka säännöllisesti huomaa tekevänsä ilmaista työtä vapaa-aikana. Ja on sitten kiukkuinen itselleen siitä, ja transformoi kiukkunsa ukolle nalkuttamiseen, lapsille tiuskimiseen ja koiran poistieltäpotkimiseen. Ja sitten voikin sujuvasti siirtyä tuntemaan huonoa omaatuntoa noista em. asioista.
Olen aika paljonkin viime aikoina miettinyt, mikä mua vaivaa kun nykyään ei enää mikään tunnu riittävän, vaan aina poden huonoa omaatuntoa jostain, yleensä työhön liittyvästä asiasta. Onkohan liikkeellä joku "syyllistä itsesi" -virus?
Voi miten kuulostaa tutulta. Paitsi, että kun ei ole ketään, jolle kiukutella, turhautuu omaan potkimiseensa. Kun niin haluaisi, että jonkun syyhän se on. Onkohan sitä laitettu juomaveteen, tai työpaikan ilmaan suihkittu sitä "syyllistä itsesi" -virusta. Myös on ilmassa "et ole tehnyt tätä tarpeeksi hyvin" -virusta, joka pistää viilaamaan ihan selkeitä ja hyvin tehtyjä asioita loputtomiin. Kotona on myös "pitäisi enemmän siivota" -pöpöä aika paljon ilmassa.
Huoh!
Yritäs nyt Mea ottaa rennosti, tässähän alkaa ihan oikeasti huolestumaan. Eihän sitä kaikkea tarvitse ottaa noin tosissaan, aina :)
No en kai niin tosissaan. Helpollahan minä ajattelin päästä, että ei tarvi maalata silmiä päähän, ei miettiä päällepantavia, ei tukkaa laittaa, ei niin mitään. Muuta kuin siirtyä sängystä koneen ääreen. Siis selkeästi pelkkää mukavuudenhalua ja laiskuutta. Mistä nyt ei siis tullut mitään. Täytyy mennä töihin.
Oikeasti olen siis laiska ja saamaton mutta kunniallinen.
Ai niin, täytyy varoittaa työtovereita, nehän luulee minun olevan kotona. Hyppivät vielä pöydillä ja olisi noloa yllättää ne semmoisesta.
Ymmärtäväinen olalletaputus kotona työskentelevältä.
Aika tuntuu aina menevän vääriin asioihin. Töitä tekee joko liikaa unohtaen vapaa-ajan tai sitten liian vähän, jolloin vapaa-aikaa ei voi viettää hyvällä omallatunnolla.
Itsekuri olisi kova sana *huokaus*.
Juuri noin. Ja teet niin tai näin, on aina huono omatunto. Osaisipa vaikka vaan tuon Carpe diem, quam minimum credula postero, sillä jo pärjäisi paremmin.
Olipa hauska tutustua uuteen blogiin ja ihan kotikulmilta vielä. Kirjamerkitty on paginat nyt.