Melkein taskussa
Olennaisen vinkista testasin parkkeeraustaitoni, jonka lopputulos kaikessa raadollisuudessaan on oheisessa kuvassa. Minä siis yritin parkata taskuun ylhäältä peruuttaen tuohon ruutuun sinisellä autolla ja päädyin tuonne puskaan ja harmaa auto jäi vilkuttamaan ja huutamaan, kun törmäsin siihen salakavalasti vasemmalta nokka edellä. Ei meinaan ihan kuka tahansa pysty tuohon.
Mutta puolustaudun sillä, että puuttuu ajokokemusta, jota muuten miehet tuntuvan viikonloppuisin vaimoille aika usein antavan. Minusta se on sankarillista uhrautumista. Kesken viikonlopun hauskuuksien suostua nyt istumaan repsikan paikalla ohjaamassa vaimoa autoilun hienouksiin.
Jälkipuheet
No mutta, älä murehdi. Minä olen tottunut miehenä joutumaan aina kuskin paikalle naisvaltaisessa perheyhteisössä, enkä silti selvinnyt noista pysäköintitempuista aivan kolaroimatta. Hieman nolotti, ja gendertietoisena ihmisenä sitten päätinkin sitten korvata tuolle "Kumpi sukupuoli ajaa paremmin" -tutkimukselle tuottamani vahingot. Avasin pelin uudestaan, valitsin "Play a girl", pistin jokaisen auton varashälyttimet päälle ja kiskaisin mobiilin invapaikalle. Tasapuolisuuden nimissä siis. Enhän toki omalla törttöilylläni halua sotkea asiallista tutkimusta.
Miehen puhetta. Tämän muistan seuraavan kerran, kun minulle myydään jotain vetoamalla tutkittuihin juttuihin. Sanon myyjälle, että "Aika poika!"
Paljastus: en oo ainailona... :-)
Keh, noloa. Mutta jos otetaan huomioon, että jääkaappi odotti siivoamista, pakastin sulatti itseään JA viilsin sormeni pakastimen alaritilään niin, että luulin punajuurimehua valuvan näppikselle ja ehdin ihmetellä, että miten se mukana kulkee, niin sitä taustaa vasten. Olen nimittäin aina pitänyt teitä kahta niinkuin samanlaisina. Ikään kuin yhtä puuta ja nyt se sitten paljastui. Mutta linkki oli kuitenkin oikein. Meniskö näillä selityksillä ja anteeksipyynnöin.
Nyt on pahaa karmaa ilmassa. Arvaa kenen takaovien lukot jäätyivät kiinni heti kun oli vähän örvästelty.
Ja arvaa kenen koiralta irtosi kynsi juoksuleikeissä ja kuka joutuu nyt makaamaan muovitötterö päässä rauhoitusainekrapuloissaan.
Ja kenellä on niska kipeä.
Argh.
Ja se jäätyminen siis siksi kun se sisätilanlämmitin ei oo käytössä kun se jatkojohto tai joku muu härveli on saanut kosteaa ja laukoo sitä vikavirtasuojaa sen takia kun yhdellä on niska kipeä eikä sen oo tarvinnut mennä aamuisin töihin eikä oo siksi lämmittänyt autoa joka aamu ja sen takia se hoitaa omat ulkoilutuksetkin takapihalla kun lääkäri on sanonut ettei saa kiskoa koiraa ja siellä on sit lunta ja jäätä johon piskin varmas voi sattua ja se piski sit loukkas kyntensä ja sit tää yks valvoo tietsikan ääressä kaikkiyöt ja sit tulee niska vielä kipeemmäksi ja nyt ei oo kellään kivaa.
Nih!!!
Nyt menin täysin sanattomaksi. Tunnen jotenkin jopa syyllisyyttä asiaan. Minähän se yllytin örvästelemään, joten minun syy on siis ainakin se kiinnijäätynyt ovi ja varmaan ne vikavirtajutut ja ainakin kipeä niska, mutta siihen on syyllinen puolikas blogistaniaa, kun että ihan kiva, mutta saisko ton ja tään. Mutta Totti, voi Totti-parka. Se on niin noloa ja koiran arvolle sopimatonta, kun se herää siitä krapulastaan ja hoippuu ja on varpi kippee ja sitten se taas syyttää sinua.
Nyt ei ole siis tosiaan kellään kivaa, eikä paljon lohduta, että ei muillakaan ole kivaa.
*lohd* *lohd*
Jeh, nää on tällaisia päiviä.. mutta hei ei whinetyksen tarkoitus ollut syyllistää vaan puhtaasti whinettää (luulis naisten ymmärtävän ;)
Totti tossa horjuu paikoillaan kolmella jalalla, vinkuu eikä suostu liikkumaan. Riitan kanssa otaksutaan että sillä on ollut paskin päivä ever.
Whinettäminen helpottaa, eikö vaan tuntunut kevyemmältä. Oletkos kuullut sellaisista ku blogeista, nääs. Niissä voi whinettää syämmen kyllyyestä ja jo taas kohta tuntuu hyvältä.
Mikään ei ole niin hellyttävä kuin nukutuksen jälkeistokkurainen koira, joka horjuu ja whinettää, ja korvat on pitkin päätä, kun ei ymmärrä, että mitä pahaa on tehnyt niin kurjan kohtalon saadakseen. Olen ihan varma, että koiraparka kokee syyllisyyttä, mutta ei oikein tiedä, miksi ja mistä.
Koirat on vähän kuin naiset joskus, vaikka olisivat kuinka Totteja.
Noh, kyllä se koira siitä. Kapina tötteröä vastaan on aikamoinen. Jos lampunvarjostin on päässä, mihinkään ei liikuta piste. :-)
Muistanpa hyvinkin erään maastonakkikoiran hämmennyksen, kun lampunvarjostin päässä yritti puun juurelle suorittaa poikakoiramaisen merkkausoperation: kops, ei osannut millään lähestyä puuta niin, että peräjalkaa olisi voinut nostaa, kun aina se pahuksen varjostin otti vastaan. Voi sitä karsimyksen ja nolouden määrää. Varjostin oli lisäksi täynnä hiekkaa, kun se ulkona kulki aina kuono kahden millin päässä maasta. Nuuski siinä nyt herraskoiraisesti, kun varjostin kuopii maata.
Mutta koira oppii. Ainakin sen, että seuraavan kerran se pistää nelitassujarrutuksen, kun siihen lampunvarjostineläinlääkäriin pitäisi mennä.
Me meandermaassa ymmärrämme tuskanne.