Turisti ymmällään
Edellinenkään kuume ei ole hellittänyt ja jo uutta puskee otsaan, kun ykssuntoinen on maailmalla tai tullut juuri tai on lähdössä. Mieli haikuu arjen toohotuksesta pois, jonnekin vaan, niinkuin menopaussia, nääs. Mieluusti ulkomaille, kun loma on siellä jotenkin lomempaa, arki jää taakse viimeistään silloin, lentokoneen pyörät irtoavat maasta. Ulkomailla tuppaa vaan olemaan sitten uudet ongelmat, kun ne ei siellä puhu tuttuja kieliäkään, ellei siis mene paikkoihin, joissa Lontoon kielestä nyt jotain ymmärtää. Pitäisi aina sen verran opetella, ettei kamelina myydä. Niinkuin "Uuno serveeza porfavoor" tai "Ena bira parakalo" tai "Yn bieer silvuplee". Ja kohtelias on hyvä olla aina: porfavooria, bitteä, parakaloa ja silvupleeta vaan joka väliin, niin ainakin maksavat paremman hinnan kamelista.
Miksikähän suomen kielellä ei ole mitään yhtä yleispätevää kohteliaisuussanaa laittaa joka lauseeseen. Kun suomen ilmaisut ovat niin monisanaisia ja puhuteltava- ja tilannekohtaisia, niin miten niitä muka voi ulkomainen osata oikein käyttää. "Yksi olut, tehkää hyvin." "Mistä lähtee juna Tampereelle, olkaa niin ystävällinen." "Paljonko kello on, jos saan pyytää." Kyllä joku helpompi porfavoor saisi olla suomessakin. Joku, joka on yleisesti Suomessa käytössä, että sen ymmärtää kaikki, niinkuin vaikka Häh.
Mutta liekö siitäkään mitään hyötyä lopulta olisi, jos joku patonkimaan mies erehtyy kysymään vaikka Janilta, että Mistä löytyisi Internet-kahvila, häh? Ja Jani siihen, että "Täh? Ai jaa No mistä sitä alottas kö emminä sitä niinkö varsinaisesti tiiä. En ossoo sannoo ja jos sanon viärin niin pääsis tää ulukomaan elävä jäläkikäteen lehisä ja semmosissa kirjottaan ja telekkarissa sanoon jotta valehtelevat siälä Suomesa." Tai jos Ugukselta kysyisi turisti, että "Mistähän pääsisi Aurajoen rantaan, häh", niin mahtaisi olla turisti ymmällä, kun Ugus vastaisi, että "No kato mää tiäräksää rupesin ny just vasta miättiin että tartteeko sun ny alkaa hualestuun tollasesta että ei kai täsä ni hirveetä hätää oo".
Jälkipuheet
Joo, ja vaikka kohteliaisuussanoja olisikin, niiden käyttö ei ole meillä sillä tapaa automatisoitunut, että tämmöinen terminologian ammattilainenkaan olisi varma kuuluuko suomeksi sanoa "palauta lomake tähän, ole hyvä" vai "palauta lomake tähän, kiitos".
Tätä siviilipalveluspojan kanssa eilen puoli päivää pohdittiin. Enkä tiedä vastausta vieläkään.
Ja sitten tulee laittaneeksi varmuuden vuoksi, että Palauta lomake tänän, ole hyvä. Kiitos. Tai vielä pehmentääkseen mahtikäskyä pyynnömmäksi sen kirjoittaa, että Palauttaisitko ystävällisesti lomakkeen tähän, ole hyvä. Kiitos.
Meille olisi kyllä käyttöä please-sanan tapaiselle jokapaikan ilmaisulle.
onneks yleispätevä "anteeksi" on jo korvattu sanalla "oho"
Onneksi niin, oho on niin helppo päästää suustaan tai voi tietysti kieliä taitavampi sanoa myös sori.
Olehyvä-sanana käytti isomummuni aina tse. Ei huono: "Pullaa, tse.
Mää oon kato niin kiaro miäs että mää neuvosin sen turistin johonki Kaarinan tai Liaron suuntaan kumminki. Se johtuu siitä vaan ku mää on oikeesti siältä Pirkanmaalta kotosi. Enkä oikei jaksa nährä mitä ihmeellistä tosa Aurajoesa o.
No niin - olethan oppinut ne tärkeimmät ;-)
Oot sää Ugus kyä aika kiaro miäs.
Luuletko Marleena, että noilla tosiaan pärjää? Voisihan sitä viiniäkin tietty välillä juoda, mutta siinä sitten onkin jo enemmän opeteltavaa, kun on punaista ja valkoista ja lasissa vai pullossa ja kuinka paljon. Jos sitä olutta nyt sitten vaan.
Tuli mieleeni bussikuski, joka toissapäivänä matkustaessani toivotti jokaiselle poisjäävälle “olkaa hyvää” herättäen yleistä hämmennystä.
Suomalainen reaktio 1:
Minä epäilin, että sille oli joku matkustaja urputtanut siitä ja että se nyt vain maksoi takaisin, sillä sen “olkaahyvän” sävy oli semmoinen, että se kuulosti pikemminkin armeijan komennolta kuin kohteliaisuudelta.
Suomalainen reaktio 2:
Pois jäätyäni jotkut kanssamatkustajat päivittelivät sitä keskenään tähän tyyliin:
-Taisi olla joku uusi kuski kun kaikille toivotti.
-Kyllä se pian siihen väsyy.
Taisivat nämä osua epäilyissään kuskin “positiivisuuden” motiiveista oikeaan, koska se linja oli puoli tuntia myöhässäkin.
Mansessahan oli viime alkusyksystä se kuuluisa bussikuskin päästälähtökohtaus, kun matkustajat olivat urputtaneet kuskin jarrutustyylistä ja kuski siitä hermostumaan ja päätti näyttää, että millasta on, kun jarrutetaan. Seurauksin, että osa porukasta katkoi raajojaan kaatuillessaan. Nyt se kuski on jo tuomittu ja on entinen kuski mutta ilmiselvästi liiikennelaitos on möröillä uhaten saanut kuskit nyt mennen tullen tervehtimään ja hymyilemään ja reippaalla äänellä ystävällisesti olkaahyvättelemään.
Kuulin kerran kahden mummun supattelevan keskenään, kun aamubussissa tavallista reippaamman iloinen kuski toivotteli hyviä huomenia, että "kyä sen täytyy olla kännissä".
Riippuu tietysti siitä, minne menee. Ranskassa lipitetään viiniä vain aterioilla, Espanjassa valkkaria aperitiiviksi ja punaista aterialla...
Jälkiruokakakut syödään ennen kahvia, jos haluaa olla maassa maan tavalla :-) Mitähän vielä keksisi?
Ai Ranskassa pitää aina syödä voidakseen juoda viiniä, omituista porukkaa. Mutta Epsanjassa saa juoda enemmän viiniä?
Mutta outouden huippu on kyllä se, että jälkiruokana syödään kakkua ilman kahvia. Kai kahvin kanssa kuitenkin on konjakkia eli likööriä. Tosin en perusta niistä kummastakaan, mutta kakusta kylläkin, jos se on hyvää.
Ulkomailla on yksi iso nautinto maistella uusia makuja. Ongelmaksi muodostuu vain se, ettei ehdi ja jaksa syödä niin paljon kuin silmät vaatisi.