En minä mitään otsikkoa nyt keksi
Olennainen on löytänyt Ameriikasta hotellin, jossa esitetään Menopaussimusikaalia. Hehe. Vai siellä ne fanit tällä hetkellä on.
Hotellissa ei kuulemma ole kuin suurentavia peilejä. Ne ovat muuten karmistuttavia pelejä. Minullahan nimitttäin särkyi tuossa taannoin takatukkapeilistä se normaali peilipuoli ja jäljelle jäi vain suurentava. Järkyttävää on katsoa sitä kuvaa, jonka peili kertoo muka minun osanaamakseni, kun eihän siihen mahdu kuin poski tai nenä. Kuka ihme haluaa katsoa poskeaan. Tai nenäänsä. Ai niin sen tähden.
Eilen meni vähän myöhään. Miten voi olla, että niin monta viisasta sanaa ja oivallusta oli vielä eilen, enkä muista niistä nyt yhtäkään. Onneksi taisin kertoa niistä, ehkä toverit muistaa. Voi elämänkevät, taisin eilen tanssiakin.
Jälkipuheet
Minäkin sorruin tanssahtelemaan ruotsalaisten ja tanskalaisten elokuvaihmisten kanssa Vanhalla, jossa oli retrohenkinen disco. Eivät ole pohkeet niin kuin ennen, voi näin aamutunnelmaksi määritellä.
Huoh! Sellaista se elämä on. Mikään ei ole kuin ennen. Miten tanssimisesta voi vatsalihaksetkin tulla kipeiksi?
Harjoituksen puutetta.
Mä riehuin tanssilattialla viimeksi tuossa joskus syyskuun loppupuolella (alkoholilla oli osuutta asiaan). Teki kyllä ihan hyvää. Ja seuraavana päivänä ihmettelin noita kipeitä vatsalihaksia.
Sitä kun tottunut niin laittamaan itsensä kokonaisvaltaisesti peliin. Ja tanssihan nimenomaan vaatii sitä heittäytymistä,
Syntyiköhän siellä tanssilattialla menopaussimusikaalin jatko-osa? Jäämme odottamaan mielenkiinnolla.
Ei syntynyt nyt tällä kertaa, mutta ei se kaukaa myöskään käynyt. Se on se vanha tanssijalka! Kun se alkaa viedä, niin vaikea sitä on pidätellä. Ja miestähän ei viedä saa.