« Ennen oli jääkaapit rautaa | Pääsivu| Melkein taskussa »

Noniin

Tää on taas niin näitä päiviä. Menopaussi oli ensin yöllä sensuroinut itsestään muutaman päivän tarinat, jotka löytyivät kyllä reebildaamalla mutta kuvat hävisivät ja kun ne sitten kalastelin uudelleen, niin taas hävisi tekstit mutta kuvat palasivat. Sitten sen jääkaapin korjaajareiska sanoi tulevansa kello 13:n ja 16:n välillä ja läksin töistä puolitoista tuntia ennen, jotta ehdin tyhjentää kaapin. Ja bussit menee niinkuin menee keskipäivällä ja myöhästyin kuutisen minuuttia kello 13:sta ja jo soittaa reiska hermostuneena, kun olen muutaman metrin päässä kotiovelta, että hän on täällä ovella seissyt jo 6 minuuttia rimputtamassa ovikelloa. Sanoin, että malta hetki, tää tulee täältä juosten. Mutta reiskahan oli sitten valmiiksi nihkeä ja ärtyinen ja kaapin takaa pöllähtäneet pölytkään eivät tietty oikein hyvää vaikutelmaa tehneet vaikka yritin tasoitella tilannetta sanomalla, että ei ne kaikki minun pölyjä ole, en minä täällä aina ole asunut. Mutta ei sitä yhtään huvittaneet mun jutut.

Mutta tekipä työn nopeasti, vaihtoi termostaatin ja sitten morotettiin. Ei paljon kahvia ja kaakkua kysellyt, enkä olisi kyllä keittänytkään, kun murjotti koko ajan. Että ei sitten jäänyt nurkissa pyörimään eikä ollut väliksikään. Nyt näyttäisi keittiössä siltä, että siellä tarvittaisiin yhtä siivoojaa. Kyselenkin tässä itseltäni, että löytyisikö meiltä siihen halukkuutta.

Kuulemma kyllä.

Jälkipuheet

Saammekohan tänään myöhemmin lukea, että pölynimurisi hajosi yhtäkkiä...

Sen jos se tekee, niin tasasti kerron, että älkää enää ikinä luottako mihinkään vanhan kansan hokemaan. Mutta vielä en ole edes ehtinyt sinne, kun piti tuota autoa peruutella välillä.

Ei hyvin kulje nyt nää mun jutut.

Ei sun jutut niin huonostikaan ole...
Ajattelepa, jos se reiska murjotuksensa lisäksi olisi ankkuroinut itsensä siihen patteriin!

Äläpä muuta sano, siinä sitä sitten olisi ollut ilo ylimmillään. Onneksi murjotti.

Sinulle koitti vuoden masentavin päivä kaksi vuorokautta myöhässä.

Maanantaina ajattelin, että ei päivä siitä paljon voi paheta. Voi se. Muuten luulisin, että tämä on samaa heräämätöntä painajaista, mutta onneksi viilsin sormeni juuri äsken pakastimen ritilässä, olen siis ainakin hereillä. Painajainenhan voisi jatkua loputtomiin.

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Tilaa RSS-syöte

Kuka?

Juttutupa