Oppia ikä kaikki
Niiden keksintöjen joukkoon, jotka ihan hyvin olisi voinut jättää tekemättä, kuuluu se muovinen viinipullon "korkki". Ehdottomasti. Ainakin siitä pitäisi olla ilmoitusvaroitus liimattuna pullon kylkeen: "Tämän pullon korkki ei ole korkki vaan synteettisen kuminen ja erityisen vaikeasti poistettavissa ja siten saattaa se aiheuttaa herkempien korkkiruuvien jumittumisen".
Ihan niin kuin minä lukisin koskaan varoituksia tai manuaaleja tai muutenkaan tarkistaisin mitään. Tai ottaisin neuvoista vaaria [tuokin sanonta se jaksaa minua aina vaan vainota kummallisuudellaan, *vaari* neuvoista?]. Aina silloin tällöin kyseinen puutostilani iskee avokämmenrukkasella selkään pudottaen suorina roikkuneet tumppuni lapasista. Nimittäin nyt unohtakaa minun taannoin kommenttilaatikkooni laittamani ystävällismielinen neuvo, että laittakaa vaan sinnikkäästi kommentteja, että muka Movable niitä hukkaa. Movable mitään hukannut. Eikä huku enää. Naapurinlikka eilisnäpänä nääs huomasi minun kaikessa nörttiydessäni säätämäni esikatso-laatikon lähetystoiminnon vituraisen tilan, josta syystä viestit menivät tiesminne melankolian bittiviidakkoon. Kun asiasta naapuria vuolaan kultivoidusti kiittelin todeten hänen nerokkuutensa ["Humangega sää oot nero"], vastasi tämä vaatimaton ihminen, että no eipä kestä kiitellä, eihän tämä nyt mitään, siis silleen niin kuin vaatimattomat ihmiset aina vastaavaat ["No siis tämä alkaa kyllä vaikuttaa ihan faktalta. Hitto vieköön."]
Tänään taas koko päivä sitä samaa eilistä.
P.S. Tiedoksi taholle, joka jo ehti ajatella, että nyt se Mea on ryhtynyt menemään rappiolle ja viikolla juopottelemaan [näkeehän sen jutun tasostakin], että ihan vaan yhden pienen lasillisen illan päätteeksi otin todistaakseni, että eilisestä päivästä hengissä selvisin. Pullo on melkein täysi ja sen korkkina on nyt mummun sekomehupullon punainen kumitulppa.
Jälkipuheet
Mikä ihme se saa muuten täysi-ikäisen ja jo koulutuksensa päättäneen ihmisen kuvittelemaan, että tahtoo lisätietoa ja että on hieno asia pitää ammattitaitoaan yllä? Jaa, miksikö puhisen? Siksi tietysti, että minäkin riehaannuin syksyllä aloittamaan opinnot työn ohessa, ja nyt pitäisi palautella niitä etätehtäviä ja keskustella ja lukea ja ties mitä.
Hermothan tässä menevät, jos eivät jo menisi normaalissa päivätyössä. Taitaisi tehdä täälläkin tuikku murheeseen hyvää.
Minut sai "tahtomaan" kustannuspaikan kouluttautumispakko. Hassu juttu sinänsä, että kukaan ei ole osannut kertoa, miten tämän yhtälön saa toimimaan: koulutus ja etätehtävät ja lopputyöt ovat työajalla tehtäviä, mutta koska vähän väliä menee päivätolkulla normaalien työtehtävien hoitamisesta aikaa koulun penkille, ja ylityötä täytyy tehdä jo niiden tekemiseksi ja tehtävät pitäisi tehdä työaikana, kun niitä ylitöitä ei pitäisi tehdä, kun ei niistä saa korvaustakaan kuin vapaana, jota ei voi pitää, kun ne varsinaisetkin työt on tekemättä sekä nämä ylimääriset ja varsinaisesta ajasta menee monta päivää kuukaudessa koulutukseen ja ne työt on kuitenkin tehtävä ja kun on, niin ne on tehtävä ylityönä, jonka korvauksena oli siis se vapaa, jota ei ehti pitää.
Mutta ehkä juuri tuon yhtälön ratkaisemiseksi tarvitaan tätäkin koulutusta.
No neuvontahan "ei ollut mitään", koska se todellakaan ei ollut mitään todellisen intternettiguruuteni meressä. Ja siis vahinkohan se oli. Ja hyvät parkkausneuvotkin menivät taivaan tuuliin, koska olin liian laiska kirjoittamaan uudestaan.
Intternettiguruutesi lepää nyt neuleblogiutesi yllä kuin auto tiukassa taskuparkissa: nätisti ja lähtemättömästi.
Minäkään en enää ota neuvosta vaaria, otan tilaisuudesta vaarin. On niin mukavaa sanoa vanhemman miesystäväni seurueelle, että "jaaha, taidankin ottaa tilaisuudesta vaarin ja kiskoa Ihmissuhteen kotiin mukanani..." ;-)
Onhan se peräti 8 vuotta minua vanhempi... kjäh kjäh.
Minä en viitsi ottaa tilaisuudestta vaaria. Minä otan vaarista vihiä ja teen tilaisuudesta varkaan ja otan jonkun nuoren kauniiseen käteen.
Joo, mutta siinä voi jäädä vetäjä narun päähän tai joutua kuusesta allikkoon...
Totta, aina ei se kataja älähdä, jonka juurelle kapsahtaa.